Salakalastus
Hikipedia
Salakalastuksella tarkoitetaan salaa tapahtuvaa kalojen pyydystämistä. Yleensä kalastus pyritään salaamaan, kun:
- kalastetaan ilman asianmukaista kalastuslupaa
- käytetään kiellettyjä välineitä tai kalastusmenetelmiä
- kalastetaan rauhoitettuja kaloja
- kalastetaan kielletyllä alueella
- rikotaan muutoin voimassa olevia lakeja tai kalastussääntöjä
- vaimo on kieltänyt kalastamisen
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Salakalastus Suomessa
Suomessa noin kaksi miljoonaa kalastajaa maksaa rangaistusveroluontoisen valtion kalastuksenhoitomaksun. Heidät voidaan varmuudella laskea kalastuksen harrastajiksi. Kalastuksenhoitomaksu, ns. kalastuskortti ei kuitenkaan sulje heitä pois salakalastajien laajasta joukosta. Yleensä lailliseen kalastukseen tarvitaan myös vesialueen kalastusoikeuden haltijan lupa. Kalastusalueesta riippuen 30–80 % kalastajista kuitenkin viittaa kintaalla varsinaiselle luvalle. Kun mukaan lasketaan myös ”kaappikalastajat” – kalastajat, jotka eivät lunasta edes kalastuskorttia –, saadaan varsin huomattava salakalastajajoukko.
Suomalainen kalastuslainsäädäntö luo salakalastukselle varsin otolliset olosuhteet. Usein kalastaja ei edes tiedä kalastavansa ilman oikeaa lupaa, rauhoitusalueella tai vääränlaisilla välineillä. Tällainen tahaton salakalastus johtaa helposti ikäviin seurauksiin, kun salakalastaja ei ymmärrä paeta paikalta kalastusta valvovan riistapoliisin saapuessa. Varsinainen salakalastaja kuitenkin tiedostaa riskin ja on varautunut asianmukaisesti.
[muokkaa] Kotitarve- ja harrastussalakalastus
Kotitarve- ja harrastussalakalastuksella tarkoitetaan kalastustoimintaa, jota ei harjoiteta salaisena elinkeinona.
[muokkaa] Salakalastus kotitarpeiksi
Usein kotitarpeiksi salakalastetaan seisovilla pyydyksillä kuten verkoilla tai katiskoilla. Yleisin tapa salakalastaa näillä pyydyksillä on sallitun pyydysmäärän ylittäminen, jolloin pyyntiin asetetaan enemmän pyydyksiä kuin lunastettu lupa sallii. Toinen suosittu tapa on jättää luvat lunastamatta ja pyydykset merkkaamatta. Tällöin pyydykset täytyy kokea riistapoliisin huomaamatta.
[muokkaa] Naapurin pyydykset
Naapurin pyydysten kokemista suositaan erityisesti kesämökkiläisten keskuudessa. Tässä salakalastusmuodossa pyritään kokemaan jonkun muun asettamia pyydyksiä. Pyynnin onnistuessa salakalastaja syyllistyy myös rikoslaissa määritettyyn luvattomaan haltuunottoon (ammattipiireissä varkauteen). Naapurin pyydysten kokemiseen ei tarvita muita välineitä kuin vene. Suosittuja ovat moottorilla varustetut soutuveneet, joilla voidaan liikkua pyyntitilanteessa äänettömästi soutaen ja käryn käydessä pakeneminen onnistuu nopeasti. Onnistumista helpottaa pimeä loppukesän ilta tai naapurin railakas 50-vuotisjuhlapäivä.
[muokkaa] Salatuulastus
Jonkin verran harrastetaan myös salatuulastusta. Kiinnijäämisen riski on ilmeinen, koska tuulastaessa käytettävä valo näkyy pimeässä erittäin kauas ja herättää epäluuloisen kalastuksenvalvojan epäilykset. Riskiä voi pienentää sammuttamalla valon, mutta tämän on todettu vaikuttavan alentavasti saalisvarmuuteen.
[muokkaa] Salavirkistyskalastus
Salavirkistyskalastusta kutsutaan myös salaurheilukalastukseksi. Salavirkistyskalastuksessa pyynnin tarjoama jännitys ja luonnossa liikkuminen ovat nousseet yhtä tärkeiksi kuin saaliskin. Kalastus tapahtuu pääsääntöisesti rannalta tai ankkuroidusta veneestä erilaisin vapavälinein. Luontaisten kalakantojen taantuessa Suomessa ovat yleistyneet erityisvirkistyskalastusalueet, joiden kalakantoja hoidetaan istutuksin. Kalastusluvat näille alueille maksavat jopa 15 euroa vuorokaudessa, ja saaliin määrä on usein rajoitettu kiintiöin. Suhteellisen hyvän saalisvarmuuden vuoksi nämä ovat suosittuja salakalastusalueita.
[muokkaa] Salavetouistelu
Perinteisesti lajia on harrastettu soutaen, muutamaa uistinta vetäen. Viime vuosina rajusti suosiotaan on kasvattanut kuitenkin salamoottorivetouistelu. Suurehkolla veneellä vedetään moottorivoimin kuudesta kahteenkymmentä uistinta. Veneet on yleensä varustettu voimakkailla nelitahtimoottoreilla, jotta riistapoliisia voi paeta nopeasti ja äänettömästi.
[muokkaa] Salavirvelöinti
Salavirvelöinti eli salaheittokalastus on yleisin salavirkistyskalastuksen muoto. Lajin aloituskynnys on pieni, koska sopivia salakalastusvesiä löytyy joka puolelta Suomea ja välinekustannukset ovat suhteellisen alhaiset. Aloittelijalle sopivan virvelisetin voi saada jo 130–140 eurolla. Vapa on yleensä 150–200 cm pituinen kevyt hiilikuituvapa. Erityisen suosittuja salakalastajien keskuudessa ovat ns. agenttivavat, eli teleskooppivavat, jotka voi riistapoliisin uhatessa nopeasti kasata ja piilottaa reppuun tai takin alle. Vaelluskengät ja mukava maastopuku soveltuvat hyvin juoksemiseen ja rantametsikköön piiloutumiseen.
[muokkaa] Salaperhokalastus
Salaperhokalastuksen eli salaperhostelun on perinteet ulottuvat jopa kahden vuosituhannen takaiseen Kreikkaan. Köyhä kansa jäljitteli luisen koukun ympärille sidotuilla sulilla perhosia, pyydystääkseen ylimystön pihalammikoista karppeja ja kultakaloja. Salaperhostelusta kiinnijääneitä rangaistiin usein ruoskimalla heitä julkisesti.
Salaperhostelu nykyisessä muodossaan sai alkunsa 1800-luvun alkupuolella englantilaisten lohilordien kieltäessä rahvaalta kalastuksen maidensa läpi virtaavilla joilla. Nykyisin salaperhokalastus on hieman harvinaistunut, vaikka perhokalastus kasvattaa suosiotaan koko ajan. Luultavimmin tämä johtuu kahluuvarustuksesta. Neopreenikumisissa tai valtavissa Gore-tex-housuissa ja huopapohjaisissa, erittäin liukkaissa kengissä juokseminen on käytännössä mahdotonta. Salaperhostelijan yksi pakenemismahdollisuus on vesistön ylitys kahlaamalla. Toinen on snorklaaminen, joka tosin sisältää monia ulottuvuuksia, joita kahlaamisessa nimenomaan pyritään välttämään. Jos riistapoliisi on liikkeellä veneellä, paras vaihtoehto on antautua joka tapauksessa suosiolla.
[muokkaa] Salaonginta ja salapilkkiminen
Erityiskalastusalueita lukuun ottamatta ongintaan ja pilkkimiseen ei nykyisen kalastuslain mukaan tarvita minkäänlaisia lupia, joten salaongintaa halutessa täytyy hyödyntää kalastuslain erityisasetuksia, kuten lohi- ja siikapitoisten vesistöjen virtapaikkojen ongintakieltoa. Virtapaikoissa ja koskissa ongittaessa kyse on yleensä alamittojen onkimisesta, eli tavoitteena on saada vesistöön istutettuja jalokalan poikasia. Onkivälineet ovat hankintahinnaltaan edulliset, joten kalastuksenvalvojan osuessa paikalle kannattaa jättää onki suosiolla rantaan. Se hidastaa liikaa ja on vaikea piilottaa.
[muokkaa] Ammattisalakalastus
Ammattisalakalastuksen tarkoituksena on myyntikelpoisen saaliin maksimointi ja pyydystämisestä aiheutuvien kulujen minimointi. Ammattimaisessa salakalastuksessa ei ole niinkään kyse pyydä ja juokse -tyyppisestä toiminnasta, vaan pikemminkin kalastuslain porsaanreikien hyväksikäytöstä. Suurin osa ammattisalakalastajien keinoista on ammattisalaisuuksia. Osa keinoista on kuitenkin yleisesti vakiintuneita ja tiedossa. Seuraavassa yleisimpiä:
[muokkaa] Vierailla vesillä troolaaminen
Tämä ammattimaisen salakalastuksen muoto on erityisen suosittua Pohjois-Atlantilla ja Jäämerellä. Islantilaiset troolaavat norjalaisten vesillä, ja norjalaiset venäläisten vesillä. Venäläiset taas troolaavat kaikkien muiden vesillä.
[muokkaa] Siikaloukku
Siikaloukku on suosittu salakalastukseen käytettävä seisova pyydys. Tämä valtava avoperärysä on eräs ammattimaisen salakalastuksen ovelimpia taidonnäytteitä. Kun Suomessa kiellettiin lohen pyytämiseen tarkoitettujen pyydysten käyttö lohijokien suulla, nerokkaat ammattisalakalastajat nimesivät pitkään käytössä olleen lohiloukun siikaloukuksi. Tämä kaksinkertaistaa hyödyn, koska siikaloukkuun menneet lohet myydään ja valtio maksaa korvausta lohenpyyntikiellosta aiheutuvista tulonmenetyksistä.
[muokkaa] Kiinnijääminen
Harrastelijan jäädessä kiinni salakalastuksesta langetetaan yleensä tuomiot ankarimman mukaan. Yleinen käytäntö on, että tuntuvan sakkorangaistuksen lisäksi salakalastaja kuohitaan eli vehkeet menetetään valtiolle.
Ammattimaisessa salakalastuksessa kiinni jäämisen riski on olemattoman pieni. Suomessa toimintaa usein jopa tuetaan valtion taholta.
