Sähkökitara
Hikipedia
Kitara on kielisoitin ja fallossymboli. Sitä siis soitetaan kielellä. Kitaraa käytetään suositussa musiikissa, kuten humpassa, tangossa ja valssissa. Sähkökitaraa pidetään über-kovana peniksenjatkeena. Se ei tietystikään ole totta, sillä sähkökitara on hyvin epäkäytännöllinen tekopeniksenä. Se keksittiin kaikkien kovimpien säveltäjien harmiksi vasta 1900-luvulla. Eli sellaiset jätkät kuin Mozart ja Bach eivät ikinä saaneet mitään aikaiseksi tällä soittimella, ja se harmittaa heitä vieläkin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Alussa sähkökitaraa käytettiin lähinnä Jazzin soittoon, mutta siinä havaittiin paljon potentiaalia muuhunkin, mm. rockiin, coutntryyn, popiin jne... Jazz-hirmut eivät kuitenkaan haluneet luovuttaa kultaista munanjatkettansa (eli sähkökitaraa) muille. Mutta kuitenkin jo 40-luvulla alettiin sähkökitaralla soittamaan myös esim. Rockia ja Heviä. (Voidaan olla montaa mieltä paraniko musiikin laatu yhtään.)
[muokkaa] Rakenne
Tarkastellaanpas soitinta itseään vähän lähemmin. Sähkökitaran tunnistaa siitä että se on kitaranmuotoinen kapistus jossa on kieliä. Kieliä on useimmiten 6, mutta niitä voi olla myös 4, 7, 8, 12 tai 127483729184256 kappaletta. Kitarassa voi olla vain yksi kaula, mutta mitä useampia kauloja, sen vaikeampaa sitä on soittaa. Joten jos sinulla on sellainen, olet yksinkertaisesti NIIN paljon parempi kitaristi. Suurempia kielimääriä ja kaulamääriä käytetään Big Bang -musiikissa.
Parhaimmat yksilöt on tietysti tehty puusta, mutta myös muista ihmeaineista on havaittu tehtäneen yksilöitä, esim. peltipurkista. Sähkökitara sisältää nimensä mukaisesti sähköä, ja tusinoittain hienoja sähkövehkeitä äänen aikaansaamiseksi. (Jälleen voidaan olla monta mieltä näkyykö se laadussa.) Sähkökitara on aivan liian monimutkainen naisille, mikä selittää sähkökitaran soittajien keskuudessa miesten suurilukuisuuden.
[muokkaa] Soittaminen
Kitaraa ei varsinaisesti soiteta. Tyypillisesti kitaristi pelaa verkkopelejä ja katsoo erotiikkaa ja piirtää levynkansia itselleen enemmän kuin harjoittelee soittamista.
Kitaransoittamisessa olennaista on kuitenkin se, että tukka on lennokas ja että sitä riittää. Jos sinulla on lyhyt tukka, et voi olla uskottava kitaristi. Pienet vähemmistöt pitävät soittamisessa tärkeänä myös tukan ohella niin kutsuttua "tyylitajua". Nykymusiikissa kyseinen puute on kuitenkin helposti kompensoitavissa paljon käytetyllä "Soita niin nopeesti ku sä pystyt!" -tekniikalla, joka yhdistettynä tukan oikeaoppiseen heilutukseen on omiaan luomaan illuusion oikeasti taitavasta ja rock-henkisestä kitaristista. Tärkeää on myös että soittovempeleet, kuten kitaralaukut ja plektrat ovat oikeaa merkkiä. Jos niissä lukee "Fender" tai "Gibson", niin se yksinkertaisesti parantaa äänenlaatua ja kasvattaa katu-uskottavuuttasi. Se vain on niin.
Kitaraa voidaan käyttää monin tavoin. Sen voi sytyttää halutessaan tuleen, mikäli taloudellinen tilanne näin sallii. Yleensä kitaristit (huom. kitarisat ovat eri asia) tyytyvät yksinkertaisesti rämpyttämään kitaran kieliä epämääräisesti, joskus jopa väkivaltaisesti.
Kitaraa soitetaan pääasiassa alasti. Muutamia poikkeuksia on tosin aika-ajoin havaittu.
[muokkaa] Kuuluisia käyttäjiä
Sähkökitaran kovimmat tiluttajat ovat mm. Jesse Jalmari Marttila, Matti Meikäläinen, Steve Vai, Yngwie Malmsteen, Rusty Cooley, Chris Impellitteri, Alexi Laiho, Herman Li ja Buckethead. He kykenevät tiluttamaan niin nopesti, että äänivalli rikkoutuu. Tiluttamisen takia ihmiset ovat kuitenkin alkaneet kuolla keikoilla, koska se on niin nopeaa. Tämän johdosta Amnesty International on kieltänyt tiluttamisen Euroopassa ja Amerikassa ja sallinut sen Kiinassa ja Intiassa, väestönkasvun hallitsemiseen. Tilutuksen harjoittaminen vaatii vikkeliä sormia ja aivan kuten muukin kitaran käyttäminen, pitkiä hiuksia. Suuresta egosta, nahkahousuista ja lavakarismasta on myös etua tilutuksessa, mutta kuten todettua, sen harjoittaminen on kiellettyä ja kaiken lisäksi vielä ydinsodan uhalla, joten unohda koko juttu.
