Ruuna

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ruuna (engl. gelding, ruots. valack) on alunperin tarkoittanut uroshevosta, jonka ruotsalaishormonia on lisätty maskuliisen uhon vähentämiseksi, jotta elikot eivät karkailisi tammojen kimppuun kesken kyntötöiden. Nykykielessä ruuna viittaa usein ihmiseen, joka on "tarpeeksi itsetyytyväinen ollakseen huvittava, muttei liian itsetyytyväinen ollakseen ärsyttävä." Tämän määritelmän on muotoillut geldingologi Untamo Pökkelö Potkun kansainvälisestä ruunuudentutkimuslaitoksesta (IIGR, International Institute for Geldinguity Research).[1]

Ruunatutkimus[muokkaa]

Ruunuuden olemusta tutkivaa tieteenhaaraa nimitetään geldingologiaksi eli ruunuustieteeksi, joka voidaan edelleen jakaa eri haaroihin ja koulukuntiin. Impressiogeldingologia tutkii ruunuuden ulkoisia tuntomerkkejä, ja näiden suhdetta ruunan itseymmärrykseen tutkii komparatiivinen geldingologia. Ontologinen geldingologia tutkii toisaalta ruunuuden historiaa, toisaalta ruunuuden filosofiaa. Tunnetuimpia ruunatutkijoita ovat Untamo Pökkelön ohella G.E.L. Dingue, Friedrich Quatchendorf ja Rune Valacksson.

Pökkelön haarukka[muokkaa]

Ruunaksi nimitettävän ihmisen itsetyytyväisyyden ja huvittavuuden suhdetta tutkinut Untamo pökkelö on kehittänyt algoritmin, jota nimitetään Pökkelön haarukaksi. Se voidaan esittää graafisesti koordinaatistolla.

Tuplaruunuus ja Valacksonin veitsi[muokkaa]

Tuplaruunaksi (double gelding) nimitetään erityisen ruunamaista ruunaa. Tutkijat ovat eri mieltä siitä, millä tavalla tuplaruunuus suhteutuu normatiiviseen ruunuuteen. Pökkelön haarukan sumean version mukaan tuplaruuna on sekä tyytyväisempi että pidetympi kuin tavallinen ruuna (ns. kvalitatiivinen tuplaruunakäsitys). Ruotsalaistutkija Rune Valackson edustaa toista koulukuntaa, jonka mukaan tuplaruunan tyytyväisyysaspekti korostuu suhteessa hänen nauttimaansa suosioon. Tätä ns. relativistista tuplaruunakäsitystä kuvaa Pökkelön haarukan kahtia jakava algoritmi, ns. Valacksonin veitsi.

Kuuluisia ruunia[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Pökkelö, Untamo: The Essence of Geldinguity, IIGR 2005