Runar Bramberg

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Runar Bramberg
[[kuva:]]
Koko nimi: Runar Ragnar Bramberg
Syntymäaika: 1. heinäkuuta 1931
Syntymäpaikka: Loviisa
Uskontokunta: N/A
Kuolintapa: runoilijalle sopiva
Hiusten väri: N/A
Saavutukset: paras suomenruotsalainen runoilija
Miksi mainitaan
Hikipediassa:
artikkelijan kirjoittajan ylivertaisen älyn ja sivistyksen esittely rahvaalle paskasakille, jota sinäkin, rakas lukijani, edustat.
Pilkkanimet: Ragnar


Runar (Ragnar) Bramberg (ruots. ruunar pramperk) (1.7.1931-1.7.1961) oli suomenruotsalainen runoilija, joka teki elämäntyönsä 1950-luvulla. Runar Brambergia pidetään yhtenä 50-luvun parhaimmista ruotsinkielisistä runoilijoista vaikka nyky-yleisölle Bramberg on liki tuntematon. Brambergin merkittävin teos on runokokoelma Dikter, joka julkaistiin vuonna 1955. Runar Brambergilta jäi kesken mahtava eeppinen runoelma Aenid, eller sorgens broder.


Lapsuus[muokkaa]

Runar Bramberg syntyi ainoastaan 0-vuotiaana 1.7.1931 vaatimattomaan loviisalaisperheeseen. Runarin oli isä rannikkolaivuri kuten isoisänsäkin ja äiti oli kotiompelijatar. Runar ei kuitenkaan seurannut esi-isiensä jalanjälkiä vaan herkkänä poikana jäi auttelemaan äitiä vaatteiden sovituksessa - vaatteet olivatkin Ragnarille koko elämän ajan hyvin tärkeitä ja hän esiintyikin aina huolitellusti pukeutuneena. Kotona äidin apuna ollessaan Ragnar luki moneen kertaan köyhän loviisalaiskodin pienen kotikirjaston. Kerrotaan, että Runariin teki suuren vaikutuksen kotikirjaston kokoelmista löytynyt Talis Qualiksen 1860 käännös lordi Byronin runosta The First Kiss of Love [1] ja että tämä olisi ollut innostanut Runarin runoilijanuralle. Tutkijat ovat nykyään sitä mieltä, että Byronin vaikutus näkyy erityisesti Runarin rakastetussa Lilla Fisken-runossa.[2]

Opiskelu ja uran alkuvaiheet[muokkaa]

Runarissa syttyi siis jo varhain rakkaus kirjoihin ja kirjoittamiseen. Pojan lahjat huomattiin lyseossa ja loviisalaisten sekä lyseon opettajan J. Kenetin avustuksella hauras runoilipoika saatiin Helsingin yliopistoon vuonna 1949 opiskelemaan kirjallisuutta.[3] Opiskelut eivät kuitenkaan alkaneet hyvin, sillä pääkaupunkiseudun parempien piirien ulkopuolelta tullut poika ei aluksi päässyt elitistiseen opiskelijaelämään sisälle. Kaikki muuttui kuitenkin olympiavuoden kesällä 1952, kun Runar tapasi Bertil Anckaströmin, nuoren vapaaherran, joka myös opiskeli yliopistossa. Bertil esitteli Runarin Helsingin runoilijapiireille ja miesten ystävyys syveni. Runoilijamaineen vakiintuessa Runar omaksui salanimen Ragnar Bramberg, jolla nimellä hän julkaisi runonsa. Ragnarin ja Bertilin ystävyys kukoisti koko 50-luvun alun ajan miesten viettäessä kesät purjehtien Suomenlahdella Bertilin olympialaisissakin kilpailleella Myggenillä. Ystävyyden ja kesän innoittamana Runar kirjoitti noina kesinä tunnetuimmat runonsa: Myggen, Ilska, Hjärtans Minne ja Lilla Fisken. Näistä Lilla Fisken on ehkä rakastetuin Brambergin tuotannosta:

O fisk lilla

så bekymmerfri

lekar du

med havets yta

men min

hjärta

kommer att

bryta.

O fisk lilla,

låg stilla.

Elämäntyö[muokkaa]

Runar Bramberg julkaisi salanimellä Ragnar Bramberg 1955 runokokoelman Dikter (suom. runoja). Tässä vaiheessa Runar-Ragnar oli jo melkoisen tunnettu ankkalammikon kirjallisuuspiireissä.

Runar innostui 50-luvun puolivälissä gladiaattorielokuvista[4] ja aloitti samalla suuren eeppisen Rooman historiaan liittyvän runoelman työstämisen. Työ ei kuitenkaan koskaan valmistunut, mutta Brambergin elämäntyötä vaalivassa Bramberg-säätiössä on arkistoituna 132 000 säettä runoelmasta, jonka nimeksi piti tulla Aenid, eller sorgens broder. [5]

Alamäki[muokkaa]

Miesten ystävyyden näennäisestä vahvuudesta huolimatta se kuitenkin loppui yhtäkkiä vuonna 1956 Bertilin avioiduttua suvun valitseman morsiamen, tanskalaissyntyisen Margit af Landensköldin kanssa.

Runar otti tämän kovin raskaasti ja viimeiset 4 vuotta Runarin elämästä kuluivat pahenevan alkoholiongelman ja mielisairauden parissa. 50-luvulla puhuttiin, että Runarin mielisairaus oli seurausta pitkälle ehtineestä kupasta, jonka tämän juoruttiin saaneen kotkalaiselta satamaprostituoidulta. Juoruttiin lisäksi, että tämä olisi ollut ainoa kerta, jolloin Runar olisi ollut sukupuoliyhteydessä naisen kanssa. Nykytiedon valossa näyttää kuitenkin selvältä, että Runar sairasti perinnöllistä mielisairautta, joka koitui myös Runarin isän, isoisän, isoisoisän, isoisoisoisän ja isoisoisoisoisän kohtaloksi.[6]

Viimeiset vaiheet[muokkaa]

Viimeisen elinvuotensa Runar vietti Lapinlahden mielisairaalan suljetulla osastolla. Kesäkuun 30. päivänä hoitaja kuuli Runarin huutavan sellistään "Jag lever" (suom. minä elän). Seuraavana aamuna Runar tavattiin kuolleena sellinsä lattialta. Hänen vieressään olivat muistiinpanot suunnitellusta eeppisestä runoelmasta Aenid eller sorgens broder. [7]


Teokset[muokkaa]

Kokoelmat

  • Dikter, (nimellä Ragnar Bramberg), Schuldts & Schuldts & Schuldts Förlag Ab, Helsingfors 1955.

Esseet

  • Ur mina ögon, berättelse om mina föräldrar, Pamfletten, nr 1/1, omakustanne, Lovisa 1948.


Viitteet[muokkaa]

  1. http://en.wikisource.org/wiki/The_First_Kiss_of_Love
  2. Bramberg, Byron, Bardot: heteromiehen kastraatio ja sitä selittävät diskurssit kahden runokokoelman ja yhden elokuvan valossa. Väinö-Irmeli Harakka-Casey, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, täysin-hyödytöntä-tutkimusta-mutta-saanpa-sitten-jonkun-mukavan-suojatyöpaikan-ministeriöstä-kun-minulla-on-oikeanvärinen-puoluekirja-laitos, pro gradu-työ, 2005. http://helda.helsinki.fi/handle/10138/45
  3. Minoritetstudierna och Runar Bramberg: Diktare som en invandrare i Finland, Monica Gyllenbögel, Helsingin yliopisto, Svenska social- och kommunalhögskolan, kandidatavhandling, 2008. (tämä on se turhaakin turhempi yliopiston kylkiäinen, josta ruotsinkieliset saavat säälistä tutkintoja)
  4. http://www.imdb.com/title/tt0045183/
  5. Den lindrande väg - Ragnar Brambergs liv. Bramberg-stiftelsen, Helsingfors 2001.
  6. Mies, mies, hermafrodiitti, rakkaus, seksuaalisuus: Ragnar Brambergin tuotanto queer-teoreettisessa diskurssissa, Milla-Malla Römppänen-Abdi, väitöskirja, Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, verorahojen tuhlauksen laitos, 2009. http://helda.helsinki.fi/handle/10138/18066
  7. Tässä meni nyt vähän jo Kiveä sekaisin, mutta ei tätä nyt kukaan varmaan huomaa, saatikka lue


Aiheesta muualla[muokkaa]

  • Pieni kala, Ragnar Brambergin punaiset runot, Runar Bramberg, Valo Kuulas (toim.), Kustannusliike MIR, Moskova 1975. Sisältää suomalaisten parhaiten tunteman käännöksen Brambergin Lilla Fiskenistä:


Oi toveri kala,

kuin iskurityöläinen

sinä taistelet

meren pinnalla

internationalismin puolesta;

vaan sydämeni pakahtuu,

jos työläisten solidaarisuus

murtuu.

Oi toveri kala,

usko!

huominen on punainen.


käännös Valo Kuulas ja Jevgeni Gavnod.