Romantiikka

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Älymystön näkemys romantiikasta.

Romantiikka tarkoittaa 1700-luvun lopussa Euroopassa alkanutta taidekeskistä asennoitumista. Romantiikka painotti tunteita, mielikuvitusta, ja vapautta. Erityistä kiinnostusta ja arvoa nähtiin unissa, henkisyydessä, uskonnollisuudessa ja omituisessa ja poikkeavassa. Romantiikka kehitettiin vastapainoksi älyllisyyttä korostaneelle valistukselle joka koettiin kylmäksi, kovaksi ja naturalistiseksi. Tästä huolimatta romantiikkaa pidetään sivistyneistön parissa nimenomaan älyllisenä suuntauksena.

Sivistynyt romantiikka[muokkaa]

Romantiikka tuotti sitten monia kulttuurisia ilmiöitä. Kuten kansallissosialisminkansallisromantiikan ja romanttiset komediat. Sivistyneistön mukaan romantiikka ei tarkoita pelkästään jättiperhosia, hienosti suunniteltuja deittejä, oikeaoppisesti pehmennetyllä suotimella kuvattuja erikoislähikuvia ja asetelmia seksuaalisesta kanssakäymisestä jossa ei kuitenkaan kuvata sukupuolielimiä. Intellektuellien mukaan myös kauhu vetoaa tunteisiin ja on siksi oleellisesti romantiikan lapsi. Näin romantiikassa on myös negatiivisia tunteita ja elämän karuja ja rujoja asioita. Tässä mielessä älymystön näkemykset romantiikasta ovat lähellä melko monien stereotyyppisten äijien mielipiteitä aidosta ja rehellisestä rakkauselämästä. Ja hyvin lähellä sitä mitä tapahtuu jos lähtee "romanttisille treffeille" joidenkin sellaisten kanssa joista "Human Centipede" on mainio filmi ensitreffeille.

Ei-sivistunut romantiikka[muokkaa]

Ei-älymystön näkemys romantiikasta.

Normaalielämässä romantiikalla on kuitenkin toisenlainen merkitys. Ja jos jo sivistyneistön romantiikan luokittelu "älylliseksi suuntaukseksi" on kyseenalainen, on sitä tässä toisessa tasossa vaikeaa nähdä muuna kuin epä-älyllisenä suuntauksena. Tässä näkemyksessä romantiikan ytimessä on kitch ja harmittomuus.

Ei se että osoittaa kyllästyneensä siihen että uusklassinen kirjallisuus toistaa vakiintuneita konventioita. Ja korostaa että taiteen tulisi käsitellä tunteita ja kokemuksia. Kuvata sankarihahmoja mieluummin kuin heikkoja ihmisiä arkisissa tilanteissa. Että taiteessa on mieluummin unia kuin älyllistä argumentaatiota logiikan rakenteista. Että siinä on tunteisiin vetoavia ihmissielun pimeitä puolia enemmän kuin tylsyyttä. Ja että siinä voitaisiin kuvata jotain syvällistä ja tärkeää, kuten toisen ihmisen peräsuoleen suustaan yhteen kirurgoiduista ihmisistä koostuvan jonomaisen kompleksin elämää. Tässä romantiikka tarkoittaa sitä että osaa tuoda kukkakimpun merkkipäivinä. Tai ylipäätään muistaa merkkipäivät. Osaa tuoda suklaata ja laulaa ikkunan alla. Osaa iskeä häiriköimään haluamansa naisen häihin ja yrittämään vielä alttarilla puhua naista (nimenomaan naista) itselleen. Osaa tehdä kaikkea mahtipontista ja elämänlaatua huonontavaa. Unohtamatta jättiperhosia.