Rockabilly

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rockabilly on 1950-luvulla Yhdysvalloissa syntynyt valkoisen roskaväen musiikkityyli, jossa yhdistyvät rhythm and bluesin triviaalit melodiat, countryn yksitoikkoinen 2/4 -tahtilaji sekä rock and rollin ruokoton seksuaalisuus. Se syntyi Tennesseen tasangoilla Memfisin kaupungissa, ja musiikkityylin tunnettuja edustajia olivat Elvis, Carl Perkins, Johnny Cash, Johnny Burnette, Eddie Cochran, Buddy Holly, Charlie Feathers ja Gene Vincent.

Rockabilly on hyvin nopeatempoista 2/4- tai 2/2-tahtilajissa ja yleensä duurissa soitettua musiikkia. Rumpukomppi sekä länkyttävä kontrabasso antavat tunnusomaisen tavarajunamaisen rytmin, jota höystää yksitoikkoinen boogie-woogie-riffi. Kitarana käytetään yleensä puoliakustista sähkökitaraa. Kitarassa käytetään usein kaikua ja twangia, mutta yliohjausta tai säröä vain harvoin, koska yleensä rockabilly-artistien älykkyys ei riitä löytämään kitarasta sitä, miten saadaan nasta soundi aikaan. Bluesskaala joko duurissa tai mollissa on hyvin tunnusomainen. Sanoitukset ovat yleensä hyvin triviaaleja ja mitäänsanomattomia, koostuen yleensä seksuaalivihjauksista, jodlaamisesta, yhden sanan tai tavun toistamisesta, läähätyksestä tai kirkumisesta.

Rockabilly kuoli lento-onnettomuudessa 3. helmikuuta 1959. Waylon Jennings, jonka oli pitänyt olla lennolla mukana, säilyi hengissä, koska hän päättikin matkustaa linja-autolla. Johnny Cash säilyi myös hengissä, ja vaihtoin countryyn.

Rockabilly kuitenkin säilyi epäkuolleena ja muutti valtameren toiselle puolelle Englantiin, jonne se pesiytyi syöpäkasvaimen tavoin. Työväenluokkainen alakulttuuri, teddy boyt, omaksuivat tämän musiikkityylin. Teddy boyt tai tuttavallisemmin "tedit" ovat tunnettuja aggressiivisuudestaan ja halustaan haastaa riitaa jokaisen vastaantulijan kanssa.

Rockabillyyn liittyy kiinteästi naurettava ja groteski pukeutumistyyli. Miehet suosivat tötterölle voin avulla kammattua pompadour-tyylistä tukkaa, porkkanafarkkuja, nahkatakkia tai edwardiaanista aamutakkia sekä läskipohjakenkiä tai spittareita. Naispuoliset tedit eli judyt taas pukeutuvat mielellään kellohameeseen, verkkosukkahousuihin, polkkapaitiksiin ja tupeerattuun tukkaan. Kaikenkaikkiaan heidän pukeutumisestaan näkyy 1950-luvun tyyli, sukupuoliroolit sekä asenteet.

Suomeen rockabilly rantautui 1978 Jyrki Hämäläisen lanseeraamana. Pahaksi onneksi musiikkityyli oli kuollut jo USA:ssa ja mallia haettiin Britanniassa. Niinpä Suomeen saatiin muutamaksi vuodeksi teddy boy -kulttuuri asiaankuuluvine jengitappeluineen ja pahoinpitelyineen. Teddy boyt tuntuvat olevan vain vähän älykkäämpiä kuin tiiliskivet, punkkarit, jalkapallohuligaanit tai Warhammerin örkit joten jokainen vähääkään älykkäämpi nuori, jolla ÄO oli korkeampi kuin ruumiinlämpö, käänsi tälle tyylille selkänsä. Se tyrehtyi 1980-luvun alussa itsestään.

Rockabilly on kuitenkin säilynyt mariginaalissa riesanamme näihin päiviin saakka. Se on viime vuosina näyttänyt ikävällä tavalla toipumisen merkkejä, sillä heikosta soittotaidostaan tunnetut rockabilly-yhtyeet ovat oppineet kuudessakymmenessä vuodessa oppineet soittamaan. Ehkä vielä näemme tolkullisia ja väkivallattomia rockabilly-fanejakin.