Robert Schumann

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Robert ja Clara Schumann. Clara pakotti aviomiehensä julkaisemaan teoksiaan omissa nimissään uhaten muutoin pettää tätä Brahmsin kanssa (kuten joka tapauksessa tekikin).[1]

Kuten tunnettua, anglosaksisissa maissa käytetään usein tekijä- ja ammattinimikkeitä sukuniminä isän tai isoisän nimen sijaan, kuten pohjoismaiden germaaniosissa ja arabimaissa edelleen on tapana.

Tämä paljastaa välittömästi, että Robert Schu(h)mann (18101856) ei suinkaan ollut säveltäjä, vaan kenkänikkari eli suutari (saks. oik. Schu(h)macher, ’kengäntekijä’). Vapaasti suomennettunahan se olisi Roope Kenkälä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että Schumann suhtautui erittäin kielteisesti nuorempiin muusikoihin, kuten Johannes Brahmsiin kuin myös edeltäjiinsä (J. S. Bach), käy ilmeiseksi, että hänellä ei ollut minkäänlaista musikaalista kykyä vaan hän yksinkertaisesti nikkaroi musiikkinsa suutarinverstaallaan niin pienikokoisilla nauloilla, että sitä ei partituurista huomata.

Sävellysten taustaa[muokkaa]

Hänen sävellyksiensä luonnehtiminen tasapaksuiksi osoittaa vain, että hän oli tottunut vuoraamaan saappaanvarret tasaisella kerroksella ja näin käytti hyväkseen sitäkin tekniikkaa musiikin takomisessa. Apuna tässä huijauksessa hänellä oli vaimonsa Klaara, joka yritti pelkin käsin hajottaa kaiket päivät pianoaan eikä ikinä tiskannut, vaikka olisi pitänyt. Klaara ei itse voinut sen ajan idioottimaisen ahdasmielisyyden takia säveltää ja julkeasti julkaista mitään omissa nimissään. Joten hänpä kirjoitteli kaiken keksimänsä nuoteiksi Robertin yhä vain tiskatessa, ja sitten pahoinpitelyn, pihtaamisen ja aivoeron uhalla sai helposti miehensä suostumaan siihen, että kaikki Klaaran tekoset julkaistaan muka Robertin sävellyksinä.

Näin ne saisivat vähemmän tyrmäävän vastaanoton, ja Robert saisi itsekin mainetta ja kunniaa, jota hän himoitsi valtavasti saadakseen mp3-musiikilleen laajemmat markkinat.

Persoona[muokkaa]

Koska Robert Schumann seurusteli sangen paljon läpinäkyvien henkilöiden kanssa, joista muut, paljon fyysisemmin Robertin elämässä läsnä olevat henkilöt kuten kruununvouti ja verottaja erottuivat selvästi, on syytä olettaa, että häntä yleisesti pidettiin hulluna, pösilönä, taukkina, mielenvikaisena, poliisina, harhaisena, idioottina ja vieläpä taiteilijana, saattaa yleistymässä olla käsitys, että hän olisi ollut jonkinlainen psyykkisesti poikkeava persoonallisuus.

Tämä on kuitenkin historian luoma harhainen harhakäsitys. Eivät suinkaan henget tai äänet[2] käskeneet häntä toistuvasti uintiretkille Rein-jokeen keskellä iltapäivän proomuruuhkaa, vaan hän oli aidosti uimisesta kiinnostunut harrastaja, jollaisten ansiosta meillä on nykyään mm. uimahalleja.
Robert Reinin sillankaiteeseen nojaamassa jonkun mielikuvitushahmonsa kanssa.

Hänen innostuksensa sai aikaan maauimaloiden rakennusboomin ympäri Saksaa, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti itse Saksassa.

Teokset[muokkaa]

Schumannin aikana yksinlaulu alkoi saada itsenäisen aseman, koska monet oopperakuoroihin jo lapsena pakotetut laulajat halusivat saada olla edes joskus yksin. Tätä edistääkseen Schumann sävelsi paljon yksinlauluja – yksin – ilman Klaaran vaikutusta. Hän sävelsi niitä erityisesti tiskatessaan, koska Klaara ei osannut epäillä Robertin säveltävän, vaan luuli tämän vaan hyrisevän ties mitä pornolauluja itsekseen astioiden kalistessa.

Näitä yksinlauluja, Liedejä, on useita satoja. Ne kertovat suoraan siitä valtavasta tiskien määrästä, jonka kanssa Robert kamppaili elämänsä aikana. Robertin puutteellinen kielellinen lahjakkuus on syynä siihen, että hän salakavalasti pihisti toisten runoja laulujensa teksteihin. Koska tekijänoikeusjärjestöjä ei ollut tuolloin vielä olemassa, jäivät Heinrich Heine ja kumppanit nuolemaan näppejään.

Liedit, yksinlaulut

Älytön määrä pitkäveteisiä lauluja, ei kannata mainita kuin suurhitit

  • Minä vain tiskaan astioita, josta Hiski Salomaan upea tulkinta on kaikkialla tunnettu.
  • Toinen suurhitti on tietysti Kaksi sutenööriä, ranskalaisten sotilaiden iloista kotiinpaluuta Napoleonin vähemmän voitokkaiden sotien yhteydessä kuvaava ralli.

Sinfoniat

Sinfonioita on naurettavat neljä (4) kappaletta, mutta ne ovat sitäkin tasapaksumpia.

Tunnetuin niistä on kolmas sinfonia Ess-duuri, Reinikainen, jonka synty liittyy Dusseldorfin uimafestivaaleihin. Schumann tapasi tanssia sillalla yöpaitasillaan kuin mikäkin ampaiseva Anttila. Teosta moititaan Beethovenin kolmannen, Ess-duurisinfonian, Eroican toisinnoksi. Schumann ei arvannut, että tämä tulisi ilmi, koska Ludu oli repinyt sinfoniansa kansilehden.

Pärekammarimusiikki

Schumann yritti nikkaroida Beethovenin peruskammarimusiikin tyyliin jousitettua musiikkia. Tuloksena oli sitä itseänsä.

Viitteet[muokkaa]

  1. Mielenkiintoisempi kysymys kuitenkin on, raapiko Robert oikeasti koko piirtohetken ajan.
  2. ei varsinkaan Goethen