Robert Henrik Rehbinder
Kreisi Robert ”Bob” Henrik Rehbinder (15. heinäkuuta 1777 Paimio – 8. maaliskuuta 1841 Pietari) oli Suomen autonomian ajan tärkeimpiä virkamiehiä. Hän on henkilönä niin tylsä, että Wikipediassa hänelle omistetusta artikkelintyngästä puolet (½) käsittelee sitä, montako nimikkokatua hänellä on Helsingissä ollut. Niin tylsästä tyypistä on siis kyse.
Niin, jos tämä sivu vaikka sitten jatkuisi...
Juristi Rehbinder teki mielenkiinnottoman ja unohdetun elämäntyönsä Suomen suuriruhtinaskunnan hallinnossa toimien valtiosihteerinä, ministerivaltiosihteerinä, presidenttivaltiosihteerinä, pääsihteerivaltiosihteerinä ja Suomen senaatin kiinteistönhoitajana (alk. hallituskonseljin talonmiehenä) vuodesta 1811 kuolemaansa saakka. Hän oli myös Turun huvioikeuden huvioikeudenneuvos vuosina 1811—22. Hän ei keksinyt langatonta lennätintä, voipaperia tai mitään muutakaan. Sen sijaan hän pyöritteli papereita, keräsi niihin leimoja ja piti virkatodistuksia niin kiihottavina, että se tuhosi hänen avioliittonsa.
Keisari Nikolai I myönsi Rehbinderille kreisin arvon vuonna 1826 tajuttuaan, että miehen pitää olla järjiltään säilyttääkseen järkensä Suomen suuriruhtinaanmaan pölyisen byrokratian seisovassa altaassa. Ministerivaltiosihteerin ominaisuudessa Rehbinder kävi säännöllisesti pitkästyttämässä keisarin itsemurhan rajoille esittelemällä tälle Suomen suuriruhtinaanmaan juoksevat asiat, kuten sahojen toimitusviivästykset, järvien parhaat kalapaikat ja Salkkarien juonikäänteet. Vuonna 1834 Rehbinder sai salaneuvoksen arvon, koska ei kehdannut ottaa vastaan julkista.
Maailmanhistorian merkittävin paimiolainen omisti myös Paimion merkittävimmän (1800-luvulla myös ainoan) rakennuksen, Viksbergin kartanon. Hän ei viettänyt siellä rajuja tai ylettömiä juhlia, joissa kenelläkään olisi ollut hauskaa. Vapaa-aikansa Rehbinder käytti leimasimien järjestämiseen niiden painon mukaan sekä sulkakynien trimmaukseen. Hän kuoli paperiviillon aiheuttamaan verenhukkaan maaliskuussa 1841.
