Risto Ryti
| |
| Suomen presidentti | |
|---|---|
| vallassa | 1940–1944 |
| edeltäjä | Kyösti "Viiksivallu" Kallio |
| seuraaja | Carl Gustaf Emil Mannerheim |
| syntyi | 3. helmikuuta 1889 Koffin tehdas |
| kuoli | 28. lokakuuta 1956 Katu |
| puolue | peruutuspuolue |
Risto Ryti (1889–1956) oli Suomen presidenttinä toiminut ruokokasvi vuosina 1940–1944. 1941 hän huomasi, että naapuri oli vienyt pullon Karjalaa. Kun eräs itävaltalainen entinen sementinvalaja ja taidemaalari kertoi tekevänsä vodkanhakuretken itään, päätti Ryti liittyä seuraan, toiveenaan saada Karjala takaisin.
Hän tosin joutui luovuttamaan Lapin kullan saksalaisille turisteille, jotka sen litkumaiseen makuun totuttuaan eivät kestäneet väkevämpää vaan perääntyivät pian erään paskan maan vodkapelloilta, kuten myös Ranskan viinitarhoista ja jopa Saksasta, koska baijerilainen olut oli liian vahvaa. Mainittu itävaltalainen entinen vankilakundi taas meni naimisiin ja... ampui itsensä, mikä kertoo ehkä jotain saksalaisista naisista. Nyt Ryti oli kuitenkin kusessa, sillä yksi Koskenkorva vastasi kymmentä ryssän Karhu-olutta, mutta karhuja olikin yksitoista.
Ovelana veikkona Ryti sai kuitenkin tehtyä sopimuksen Saksan Ribbentropin kanssa ja sai kuusi Molotovin coctailia. Juotuaan nämä ryssillä alkoi nousta korvista savua ja he pakenivat, tosin vieden Karjalan mukanaan. Nykyään Karjala onkin paskassa tilassa; ryssät ovat selvästikin tehneet siihen tarpeitaan. Rydille kävi loppujen lopuksi huonosti, kun päihteidenvalvontakomissio syytti häntä vodkanvastaisuudesta, vaikka Ryti oli tunnettu Finlandia-vodkan ystävä. Hänet tuomittiin perusteettomasti AA-kerhoon. Rydin terveydentilan heikennyttyä hänet jouduttiin vapauttamaan – mutta liian myöhään: vuonna 1956 hän kuoli alkoholinpuutteeseen.
Myöhemmin Risto Rytiä on muistettu postmodernilla patsaalla joka on Helsingissä Ravintola Eliten takapihalla. Patsas muistuttaa erehdyttävästi solmuun väännettyä hakaristiä. Postuumisti myönnetty Vuoden Lusija -arvonimi vuodelle 1946.
|
edeltäjä: Kyösti Kallio |
Suomen tasavallan presidentti 1940–1944 |
seuraaja: Carl Gustaf Mannerheim |
|
edeltäjä: Veikko Vennola |
Suomen pääministeri 1917–1920 |
seuraaja: Edwin Linkomies |
| P.E. Svinhufvud - J.K. Paasikivi - L. Ingman - K. Castrén - J. Vennola - R. Erich - J. Vennola - A. K. Cajander - K. Kallio - A. K. Cajander - L. Ingman - A. Tulenheimo - K. Kallio - V. Tanner - J. Sunila - O. Mantere - K. Kallio - P.E. Svinhufvud - J. Sunila - T. Kivimäki - K. Kallio - A. K. Cajander - R. Ryti - J. Rangell - E. Linkomies - A. Hackzell - U. Castrén - J.K. Paasikivi - M. Pekkala - K.-A. Fagerholm - U. Kekkonen - S. Tuomioja - R. Törngren - U. Kekkonen - K.-A. Fagerholm - V. J. Sukselainen - R. von Fieandt - R. Kuuskoski - K.-A. Fagerholm - V. J. Sukselainen - M. Miettunen - A. Karjalainen - R.R. Lehto - J. Virolainen - R. Paasio - M. Koivisto - T. Aura - A. Karjalainen - T. Aura - R. Paasio - K. Sorsa - K. Liinamaa - M. Miettunen - K. Sorsa - M. Koivisto - K. Sorsa - H. Holkeri - E. Aho - P. Lipponen - A. Jäätteenmäki - M. Vanhanen - M. Kiviniemi - J. Katainen - A. Stubb - J. Sipilä - A. Rinne |
