Rautakauppa

Hikipedia

Rautakauppa on pääosin ei-syötävien tarve-esineiden, kuten rautojen, lautojen ja eristeiden hankintapaikka. Rautakaupat myyvät myös taloja, aitoja ja maaleja. Rautakaupoista saa enimmäkseen vitun huonoa palvelua ja alalle päätyvät useimmiten elämään ja ihmiskuntaan pettyneet kyynikot.

[muokkaa] Rautakaupan historia Suomessa

Ensimmäisen rautakaupan perusti Arne "Relander" Renlund 1800-luvun lopulla. Jo alkuaikoina valikoimiin kuului ikkunalasia ja kittiä. Kilpailu kiristyi kuitenkin äärimmilleen heti 1900-luvun alkuvuosikymmenellä, kun Suomen Rauta- ja koneliikkeiden yhdistys pystytti jäsentensä myötävaikutuksella maalikyliin kauppaliikkeitä, jotka keskittyivät myös rautatavaroiden myyntiin. Työväestön vallankaappaus siirsi 1917 Renlundin rautakaupan osaksi edistyksellistä osuuskauppaliikettä, jonka suojissa yritys touhusi aina 1990-luvulle saakka. Rautakauppa ei vaatinut paljon työntekijältään, joskin asiakaskunta itse pääosin yllytti henkilökuntaa kehnoon asiakaspalveluun. Näin tapahtuu tosin tänäkin päivänä. Vuosikymmenten saatossa toiminta ketjuuntui yhä selvemmin. Alkuun löyhästi, mutta sitten joku keksi termin synergia, jonka jälkeen toiminta on ollut tukehtua omaan mahdottomuuteensa.

[muokkaa] Rautakauppa nykyisin

Rautakauppa jakautuu yhä selkeämmin elitistisiin city-rautakauppoihin ja junttirautakauppoihin. Suomen maaseudulla päähuomion vievät junttirautakaupat, jotka pitävät katollaan kylttiä Rautia, Rautanet, S-rauta ja Agrimarket. Kaupunkien parfyymille tuoksuvissa asumisen tavarataloissa tunnuksina ovat K-Rauta, Starkki ja Bauhaus. Rautakaupat ovat jostakin kumman syystä halunneet jo runsaan vuosikymmenen ajan naisia asiakkaikseen, mikä on ollut turmiollista paitsi alan imagolle, myös tuloskehitykselle.

[muokkaa] Rautakaupan asiakkaat

• Katso artikkeli Asiakas