Ranskan Guayana

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranskan Guayana ei ole erityisen suuri maa-alueeltaan, mutta on ollut tarjoava varsin mukavasti piilopaikkoja.
Ranskan Guayanaan paenneet natsit viettivät varsin vaatimatonta elämää välttääkseen heihin mahdollisesti kohdistuvaa tarpeetonta huomiota. Kuvassa meneillään pikkiriikkiset kotihipat paikalle kutsutun Japanin keisari Hirohiton kanssa. Joku saatanan tunari oli vain erehdyksessä vetänyt salkoon Kiinan lipun. Syyllinen passitettiin rangaistukseksi Pirunsaarelle.

Ranskan Guayana on edelleen Ranskalle kuuluva maakaistale Etelä-Amerikan pohjoisen ja koillisen välisellä reuna-alueella. Tunnetuksi alueen on tehnyt se, että se toimitti Ranskan rangaistussiirtolan virkaa aina vuoteen 1945 saakka. Alueella ovat koheltaneet mm. Humphrey Bogart, Steve McQueen sekä Dustin Hoffman. Ranskan luopuminen rangaistussiirtolatoiminnasta vuonna 1945 oli luonnollista seurausta sille, että Ranskan Guayanaan pakeni koko joukko natsirikollisia Saksasta. He eivät suinkaan majoittuneet ranskalaisten käytöstä vapautuneisiin tiloihin, jotka pääosin olivat - ja ovat vieläkin - Cayennen edustalla sijaitsevilla pikku saarilla, vaan asettuivat muina miehinä taloksi itse Cayennen kaupunkiin. Heidän kotimaassaan omaksumalla rökälemäisellä käytöksellä ei ollut oleellista eroa ranskalaisten harjoittamaan tapakulttuuriin, joten alkuperäinen väestö sopeutui saksalaisten läsnäoloon varsin nopeasti. Toki saarilla sijaitsevat vankityrmät herättivät useissa saksalaisissa kaihoisia ajatuksia ja mukavia muistoja kotimaassaan sijaitsevista leireistä ja niillä tapahtuneista sattumuksista, mutta maailmanpoliittisesta tilanteesta johtuen he katsoivat paremmaksi olla perustamatta uutta Birkenaun leiriä Pirunsaarelle, vaikka kovasti mieli tekikin. Ranskan Guayanassa ei juurikaan ollut juutalaisia eikä mustalaisia, joten syrjinnän kohteiksi oli otettava alueen alkuperäisväestö, joka oli siihen tottunut jo ranskalaisten pitäessä komentoa. Joka tapauksesta Pirunsaaresta muodostui natsirikollisille nopeasti pyhiinvaelluskohde ja täten he aiemmin harjoittamansa halveksunnan sijaan ryhtyivät palvomaan ranskalaisia.

Israel ilmestyy Ranskan Guayanaan[muokkaa]

Vähitellen Toisen maailmansodan jälkeen israelilaisille alkoi valjeta, missä kaikki juutalaisten hävitystyöhön osallistuneet kekseliäät arkkitehdit piileskelivät. Tel Avivin pienestä satamakaupungista lähti pienillä aluksilla erityisiä sieppausryhmiä, jotka pitkän merimatkan jälkeen soluttautuivat Ranskan Guayanan viidakoihin sekä Cayennen kortteleihin ja sieppasivat natsirikollisia yksi toisensa jälkeen. Kun tieto tästä levisi natsien keskuudessa, he hajaantuivat mahdollisuuksiensa mukaan hyvin muualle Etelä-Amerikkaan. Israelilaisten suorittamat natsien kidnappaukset laajenivat näin sittemmin koko Etelä-Amerikan alueelle.

Ranska pysyy vaiti ja tyytyväisenä[muokkaa]

Natsirikollisten asettuminen Etelä-Amerikkan ja heidän jahtaamisensa Ranskan Guayanassa sopi hyvin Ranskan hallinnolle. Se näet kiinnitti huomion pois siitä toiminnasta, mitä Ranska oli vuosisadan ajan harjoittanut Pirunsaarella. Israel jahtasi natsirikollisia aktiivisesti aina vuodesta 1948 aina 1980-luvulle, jolloin Ranskan vankeinhoidosta Pirunsaarella ryhdyttiin avoimemmin esittämään kriittisiä arvioita. Ranskalaiset vetosivat tuonaikaiseen yleiseen maailmantapaan ja siihen, että rikokset olivat heidän osaltaan kyllä jo vanhentuneet... Vuonna 1973 Ranskan Guayanan olosuhteista ilmestyi dokumenttielokuva Papillon, jonka ranskalaiset itse tuomitsivat halpahintaiseksi mustamaalaukseksi ja propagandaksi.

Katso myös[muokkaa]