Radiotekniikka

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Radiotekniikka on menetelmä, jota yritetään tehdä radion avulla. Radioaalto etenee ilmassa erittäin huonosti, mutta siitäkin huolimatta aaltojen avulla yritetään lähetellä savumerkkejä toisille. Parhaimmillaan radioaallot ovat orgaaniselle ektoplasmalle mikroaaltouunissa, sekä suurina annoksina gamma-säteilyä esim. neutronipommissa, jossa ei-toivottu aines voidaan näppärästi terminoida.

Käsitteitä[muokkaa]

  • signaali
käyttäjän aiheuttama radiolaitteen tahdon ilmaisu.
  • seisova-aalto, SA
aalto, joka on jatkuvassa stondiksessa. Mitä suurempi SA eli stondis, sen parempi.
  • mikro-aalto
aalto, jota käytetään mikroaaltouuneissa, mikroautoissa ja mikro-PC:issä
  • modulointi
aaltojen laittamista moduulien sisään. Modulointi- eli onannointimenetelmin avulla välitettävä tieto yritetään dumpata siirtotielle.
  • siirtotie
on paikka josta aallot heijastuvat takaisin. Siirtotie lämmittää harkaoita ja aiheuttaa epäsovitusta, vaimennusta jä vääristymää. Siirtotiestä yritetään päästä eroon. Siirtotie, mikäli se on ilma/tyhjiö, kannattaa korvata kaapelilla. Mikäli siirtotie on kaapelia, kannattaa kaapelia lyhentää molemmista päistä.
  • sovitus
on pukukopissa tapahtuva toimenpide. Sovituksen merkitystä on RF-tekniikassa liioiteltu kautta aikojen: mikä sovituksessa menetetään, se teholla korvataan. Parhaastakin sovituksesta seuraa aina epäsovitus.
  • epäsovitus
on yleensä tehon vähyyttä, vaikka se usein yritetään naamioida vääräksi resonanssitaajuudeksi. Epäsovituksesta pääsee yleensä eroon muuttamalla käytettävää taajuutta.

Modulointi[muokkaa]

Moduloinnissa eli onanoinnissa aaltoja yritetään sekoittaa toisten aaltojen kanssa. Aallot sekoitetaan vatkaimessa (mixer) kantoaaltotaajuudelle (aisan). Toisaalta tikitaalitekniikassa voidaan käyttää CW- ja PM-modulontia, jossa ykköset ja nollat saadaan tosi näppärästi sekaisin ja bitit poikittain. DSP-kaverit yrittävät niitä sitten demoduloida ja selvitellä jälkikäteen, mutta mikäli modulointi on ollut tehokasta, he eivät siinä onnistu.

AM-modulaatio on varma tapa moduloida signaalia ja laittaa radioeetteri tukkoon. Jo muutaman komponentin avulla voidaan rakentaa AM-lähetin ja lähetellä titausta koko radiokaistalla. Tehokas am-lähetin-vastaanotin on tunteeton radiotien häiriöille.

Taajuusmodulaatiossa eli FM:ssä kantoaallon taajuus vaihtelee nollan ja äärettömän välillä samoin kuin lähetettävän viestin sisältökin yrittää vastata lähettäjän järjen juoksua. Tikitaalipellet käyttävät FSK:ta samoin kuin muut syntikkahemmot.

Vaihe- eli suhinamodulaatiossa radioaallon vaihetta halutaan muuttaa, mutta taajuus ja amplitudi pitää samoina. Tämä ei tietenkään onnistu, jonka seurauksena syntyy jumalattomasti harmonisia taajuuksia, vaihe-eroa yms. pörinää bändille. Suhinamodulaatio vilkuttelee mm. GSM-kännyköissä ledejä iloisesti, mutta muuta iloa siitä ei ole. PSK:ssa yritetään signaali kääntää 360 astetta, mutta sekin jää puolitiehen. Koska koko suhinamodulaatio pitäisi jättää häiriintyneiden insinöörien asiaksi ja ampua haulikolla, onkin kehitetty alan piireissä nk. konstellaatiokuvaaja paikkaamaan syntynyttä tarvetta. Konstellaatiossa haulikkoammuntataulu ja radiotekniikka yhdistyvät.

Laajakaistaisissa modulointimenetelmissä ei tyydytä ainoastaan oman vatkaimen (mixer) sekoittamiseen, vaan siinä sekoitetaan myös naapurin vatkaimet. Kaikki käyttäjät lähettävät yhtä aikaa ja ottavat vastaan yhtä aikaa samaa signaalia. Haasteellisinta on, että signaalia ei enää tunnista alkuperäisestä, ja sotilasteknologia onkin tämän menetelmän suurimpia hyödyntäjiä.