Putinoliitto

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suositeltu1.png

Star.svg
Tämä artikkeli on jostain käsittämättömästä syystä suositeltu sivu.
PUTIN-ropotti, idän ihme, lännen kauhu, taustalla kuuluu telaketjuin pauhu.

Saatujen tietojen mukaan Putinoliitto (entinen Jeltsinoliitto, joka puolestaan entinen Neuvostoliitto, joka puolestaan entinen Stalinoliitto, joka puolestaan entinen Leninoliitto) on vaihtelevannimisten tieteisjunttien kulissien takaa ohjailema, vaihtelevanniminen valtio enimmät ajat suurin piirtein samanlaisena pysyvine hallintajärjestelmineen jossain erittäin kaukaisessa (satojen, etäisimmiltä osiltaan jopa tuhansienkin kilometrien etäisyydellä Suomen pääkaupungista sijaitsevassa) Idän Taigamaassa. Putinoliitto on saanut nimensä sitä nykyään hallitsevan KGB-tieteisjuntan nykyisen korkeateknologisen osaamisen tunnetuimman työnäytteen, PUTIN-ropotin, mukaan.

Sisällysluettelo

Putinoliiton historia[muokkaa]

MARXilaisuuden siirtyminen kyberneettiseen vaiheeseen oli merkittävä käännekohta.

Esivaihe: MARXin kirjalliset yritelmät lännenpuoleisessa Euroopassa[muokkaa]

Saatujen tietojen mukaan futuristis-scifistinen MARX-tieteisjuntta (Me Aatteesta Rikkaat X-miehet) oli alun alkuaan perustettu lännenpuoleisessa Euroopassa jo 1800-luvulla. Pian perustamisensa jälkeen se sitten julkaisikin muutamia – kaikesta päätellen vakavasti otettaviksi tarkoitettuja – kirjallisia tuotteita, mm. kaksikielisyydellään ratsastaneen, tajunnanvirtatekniikkaa yritelleen ”Kommun-nistin manifesti” -monologin ja ”Pää on oma – mutta eipä taida kauankaan pysyä hartioiden välissä” -fututrillerisarjan.

Varhaisvaihe: MARX Idän Taigamaalla ja Leninoliitto[muokkaa]

LENIN-projektin tausta ja toteutus[muokkaa]

LENINin prototyyppiä esitellään. Huomaa nykivän mekaaninen liikehdintä, joka tosin oli ajan tekniikan huomioon ottaen kohtalaisen sujuvaa.

Tuotteidensa heikon menekin ja maksamattomien kirjapainokulujen vuoksi MARX-tieteisjuntta joutui lopulta jokseenkin hämäräperäisissä olosuhteissa pakenemaan lännenpuoleisesta Euroopasta, päätyi pääosin Idän Taigamaahan, uudelleenorganisoitui siellä ja päätti siirtyä sanoista tekoihin eli kirjoista kybernetiikkaan. Koska MARXilaisillekin oli jo valjennut, että heidän painettuja kirjojaan ei juuri kukaan kuitenkaan viitsisi lukea, MARXin ylimmässä päättävässä elimessä, Töpinäksi pistävän keskuskomitean puhemiehistön politbyroon sihteeristössä, pääteltiin, että tieteisjuntan sanoma menisi paremmin perille puhe- ja liikuntakykyisten ihmisennäköisten kovaäänisten mekaanisten laitteiden eli ropottien kertomana.

LENINin tiivistetyt käyttöohjeet.

Ropottitutkimuksen ensi hedelmänä jo 1910-luvun jälkipuoliskolla valmistuikin LENIN (Lukemiseen Erikoistunut Nykyaikaisen Insinöörityömme Näyte), joka kykeni muuttamaan eteensä asetetun kirjoitetun tekstin uhkaavalta kuulostavaksi puhesyntetisaattoriääneksi, pitämään lippalakkia oikein päin muuten kaljuhkossa päässään, seisomaan kahdella jalalla puhujakorokkeilla sekä lyömään istuma-asennossa nyrkkiä ulottuvilleen työnnettyä pöytää tai muuta vaakasuoraa tasoa vasten. LENIN toimi kauramoottorilla, oli toteutettu hammasrattaisiin perustuvalla tekniikalla ja tarvitsi ajoittain hyytyessään eli kesken kaiken liikkumattomaksi jumittuessaan ensiavuksi takaraivoon tai vasempaan ohimoon suunnatun napakan vasaraniskun.

Koska Idän Taigamaan asukkaat eivät (muidenkin maiden asukkaiden tapaan) kuitenkaan olisi vaivautuneet lukemaan käyttöoppaita, MARX päätyi tiivistämään LENINin käyttöohjeiden ytimen kuvalliseen viestintään: Idän Taigamaan joka soppeen ruvettiin levittämään punaisia kankaita, joiden vasempaan yläkulmaan oli piirretty keltainen sirppi (”jos liikuttelette LENINiä täällä päin, niin muistakaa ruokkia sen kauramoottoria”) ja sen päälle vasara (”jos LENIN täällä päin mahdollisesti hyytyy, niin muistakaa uudelleenkäynnistää se iskemällä sitä vasaralla päähän”) – tämän kuvion lähelle kankaaseen oli lisätty myös tähti (muistuttamaan siitä, että mahdollisesti tarvittavan vasaraniskun pitäisi olla riittävän napakka). Loppuosa kankaasta jätettiin ihan tyhjilleen siltä varalta, että lisäohjekuvien tarvetta myöhemmin ilmenisi.

Leninoliiton alku, MARXilainen sosialismi ja Idän Taigamaan sisällissota[muokkaa]

LENIN osoittautui tekevän niin suuren vaikutuksen Idän Taigamaan alkuasukkaisiin, että MARX sai sen avulla siellä varsin lyhyessä ajassa kulissientakaisen määräävän aseman ja pääsi ropottinsa suulla antamaan maalle uuden nimenkin: Leninoliitto (”liitto” siksi, että Idän Taigamaa oli itse asiassa monien aivan erilaisten kansojen asuttama, eikä MARX-vallan alle näin lasketuilla alueilla ollut oikeastaan mitään luonnollisia yhdistäviä tekijöitä, vaan koko aseellisesti asteittain laajenevaa valtiomuodostelmaa piti kasassa viime kädessä vain sen asukkaiden uhkaavasti urisevaa LENINiä kohtaan tuntema taikauskoinen pelko).

LENIN-buumi paisui lopulta jopa siihen määrään asti, että jo Leninoliiton perustamisen aikoihin sen asukkaat aloittivat keskuudessaan verisen sisällissodan, jonka pääaiheena oli historiallinen ristiriita siitä, pitikö kaikkia LENINin julkisesti esittämiä MARXin tekstejä totella aivan väkisin vai saiko sen tehdä vapaaehtoisestikin.

Näiden tekstien pääsisältönä oli sosialismi, jonka mukaan yhteiskunnallinen eli sosiaalinen oikeudenmukaisuus saavutettaisiin siten, että kaikki arvokas omaisuus otettaisiin pois ”luokkavihollisiksi” määritellyiltä, suhteellisen harvalukuisilta rikkailta ja annettaisiin tavalliselle köyhälle kansalle, joka saisi sitten loputtomiin nauttia siitä vielä entisiä rikkaitakin harvalukuisemman MARXin edustamana (ts. rikkauksista saisi nauttia MARX itse mutta toki vain ja ainoastaan kansan nimissä).

Vastavaikutus: MUSSOLINI ja vaskismi[muokkaa]

Yrmeän vaskistinen MUSSOLINI simahti toisinaan Fiat-tyyppisen moottorin ylikuumenemistilaan. Suikkalakkiset vaskisti-insinöörit seuraavat tilannetta sivusta toivoen, että juotokset eivät kuumuudessa sulaisi.

Kaikki eivät kuitenkaan vakuuttuneet MARXilaisesta sosialismista, vaan Idän Taigamaan sisällissotaan osallistui myös peräänantamattomia antisosialisteja, joiden tärkeimmän taistelujärjestön nimi oli MUSSOLINI (”Me Uskomme Sosialismin Saavan Oikeutetun Loppunsa Innokkaan Nuorisomme Iskemänä”).

LENINin mallin mukaan myös mussolinilaiset rakensivat keulakuvakseen kaljuhkon metallisen ropotin. Sillä oli suikka päähineenä, suora ryhti ja yrmeä ilme, se seisoi sotilasasussa, kädet rinnalle ristittyinä, ja pystyi avaamaan suunsa ja kuuluvalla metallinsointisella gramofoniäänellä toistamaan sisälleen sijoitetulle pyörivälle alustalle asetetuille litteille kiekoille etukäteen saneltuja poliittisia puheita. Tätä patsasta sanottiin taistelujärjestön nimen mukaan yksinkertaisesti Mussoliniksi, ja LENINin halvannäköisen peltisen ulkoasun sijasta se oli edustamansa järjestön paremmuuden korostamiseksi silattu kauttaaltaan vaskella; siksi mussolinilaisia ruvettiin sanomaan myös vaskisteiksi.

”Vaskismin” myöhempi propagandakäyttö[muokkaa]

Koska vaskistit olivat ensimmäisinä panneet MARXilaissosialisteille kovan kovaa vastaan ja MUSSOLINIn ohjeistamina soveltaneet näihin (lähes) yhtä raakoja menetelmiä kuin LENINin ohjeistamat sosialistit olivat jo tottuneet vastustajiaan vastaan käyttelemään, MARX on siitä pitäen pannut kaikki omat ropottinsa tavan takaa päivittelemään sitä, miten ainutkertaisen raakoja nuo vaskistit oikein ovatkaan. Vuosikymmenten saatossa tämä taajaan kerrattu väite on monestakin kuulijasta vaikuttanut ainakin suurin piirtein uskottavalta, koskapa se vaski-Mussolini oli ollut niin yrmeän näköinenkin.

Tämän propagandamenestyksensä merkille panneena MARX seuraajineen on ruvennut ropoteitse kutsumaan kaikkia (niin todellisia kuin kuviteltujakin) vastustajiaan ”vaskisteiksi”. Siitähän koituukin kaksinkertainen hyöty: ensinnäkin kaikki nämä vastustajat joutuvat näin huonoon maineeseen (tai vähintäänkin epäilyksenalaisina puolustuskannalle) ja toiseksi MARXilaissosialistit pääsevät vastaavasti hyvään maineeseen, koskapa he ovat kuulijoiden mielessä ”noiden kamalien vaskistien päävastustajia”.

Siksi MARXilaiset (ja nyttemmin KGB:laiset) tahot mielellään esiintyvätkin ”antivaskistisina voimina”.

LENINin aktiivivaiheen ja sisällissodan loppu[muokkaa]

LENINin valmistukseen oli MARXin silloisten varsin vaatimattomien talousresurssien takia jouduttu käyttämään suhteellisen halpoja materiaaleja ja karkeatekoisia mekaanisia osia, mikä sovelletun tekniikan kokeellisen luonteen ohella johti siihen, että korroosion kuluttama LENIN tuli efektiivisen käyttöikänsä päähän jo 1920-luvun alkuvuosina (tässä vaiheessa alettiinkin puhua ”ensimmäisen viisivuotissuunnitelman täyttymisestä”).

Tämä tapahtui varsin pian sen jälkeen, kun Idän Taigamaan eli silloisen Leninoliiton alkuasukkaiden sisällissota oli lopulta päättynyt sekä vaskistien että MARXin ja LENINin tottelemisen vapaaehtoisuutta mahdollisena pitäneen kannan täydelliseen tappioon ja näiden henkiin jääneiden kannattajien pakkotyöleireille sulkemiseen.

LENINin jatkokäyttö[muokkaa]

Liikkumattomaksi hyytynyttä, kovimpiinkaan vasaraniskuihin reagoimatonta LENINiä ei sentään haluttu kokonaan purkaa. Alkuasukkaita sitä käyttäen pelottelemalla sosialismiaan levittänyt ja näin huomattavasti rikastunut MARX näet arveli sen hyytyneenäkin säilyttäneen aika ison osan pelottavuudestaan ja päätti siksi perustaa sen ympärille MAUSOLEUMIn (MARX-tekniikan Ainutlaatuisen Uraauurtaville Saavutuksille Omistettu Lasivitriineissä Esillepantujen Upeuksien Museaalinen Instituutti).

Sinnepä LENIN sitten asetettiinkin makuuasennossa lasivitriiniin ja viereen sijoitettiin esittelyteksti: ”LENIN-setä asuu täällä – ja on hyvin, hyvin vihainen, jos kaikki eivät mukisematta tottele MARXin tekstejä. Sitä ei sitten muuten saa tehdä yhtään vapaaehtoisesti, vaan se pitää tehdä ihan pakosti!”

Kypsä vaihe: Stalinoliitto[muokkaa]

STALINin käyttötarkoitus ja Stalinoliiton synty[muokkaa]

STALIN sanelee likvidointikomentosarjoja manuaalisen kinetiikan ja optisten reseptorien räpytystiheyden laskun tehostamana.

Lopullisesti hyytyneen LENINin pelotevaikutuksen riittävyys olisi joka tapauksessa ollut ajan mittaan epävarmaa, joten sen jättämä ainakin osittainen valtatyhjiö oli viipymättä täytettävä. Niinpä MARX jo 1920-luvun alkupuoliskolla esittelikin (LENIN-pelottelusta parantuneen taloustilanteensa mahdollistaman, LENINin vielä toimiessa salapajassaan terästämänsä) ropotiikan uuden lippulaivan.

STALIN (Saumoista Tiivistetty Ainutkertaisen Likvidointikykyinen Insinööritaitomme Näyte) oli valmistettu paitsi kulutuskestävyyteen myös uusien sisällissotien ennaltaehkäisykykyyn panostaen. Lisäksi se osasi imeskellä käyrävartista piippua, tuijotella ihmisiä tuikeasti silmiin ja patsastella väsymättä taiteilijoiden mallina. Pelottavuuden lisäämiseksi se oli (Mussolinin lailla) useimmiten puettu sotilaallisen näköiseen univormuun ja saappaisiin, ja sille annettiin lopulta vielä korkein mahdollinen sotilasarvokin (”generalissimus”). Varmemmaksi vakuudeksi STALINin täysivaltaisuudesta LENINin seuraajana MARX antoi tätä ropottia äänitorvenaan käyttäen ukaasin Leninoliiton uudesta nimestä: Stalinoliitto.

STALINin aktiivikausi[muokkaa]

Koska sisällissodan osapuolet tarvitsisivat välttämättä johtajia ja nämä puolestaan seuraajia, MARX arvioi parhaaksi tavaksi valtaansa uhkaavan uuden sisällissodan ennaltaehkäisyyn STALINin suorittaman kaikkien aloitekykyisyyden oireita esittäneiden yksilöiden (”johtaja-aineksen”) tai muihinkin kuin LENINin tai STALINin julkisesti lukemiin teksteihin joskus tutustuneiden (”epäilyttävien elementtien”) likvidoinnin, joten – kuten jo nimikin sanoo – STALINin suunnittelussa oli erityisesti kehitetty tämän ropotin kykyä likvidointikäskyjen antamiseen. Moninkertaiset varajärjestelmät varmistivat STALINin koneiston hyytymättömyyden ainakin jo aloitetun likvidointimääräyksen loppuunsanelemisen ajaksi. Tämä oli katsottu välttämättömäksi jo siksikin, että likvidointimääräykset saattoivat koskea myös läsnäolevia, ja siksi oli varsin kyseenalaista, haluaisivatko nämä lainkaan yrittää uudelleenkäynnistää mahdollisesti itselleen kohtalokkaaksi muodostuvan likvidointikäskyn sanelemisen aloittanutta mutta kesken kaiken hyytynyttä STALINia.

MARXin kannalta STALIN osoittautui ennenkokemattomaksi menestykseksi: 1920-luvun alkupuoliskolta 1950-luvun alkupuoliskolle ulottuvan (siis noin 30-vuotisen eli kuuden viisivuotissuunnitelman mittaisen) toimintakautensa aikana se ehti antaa lukemattomia (sekä yksilöityjä että summittaisia) likvidointikäskyjä, jotka kaikki (tai ainakin lähes kaikki) pantiin myös täytäntöön. Toisaalta nämä likvidointikäskyt aiheuttivat Stalinoliiton asujaimistossa sellaista verenhukkaa, että on kyseenalaista, olisiko mikään 30-vuotinen sisällissotakaan ollut näille STALINia itseään vaarallisempi. MARX nyt kuitenkin joka tapauksessa piti toteutunutta vaihtoehtoa omalta kannaltaan turvallisempana – jopa niin turvallisena, että STALINin käyttövarmuuden mahdollistama pitkä toimintakausi sai MARXin enemmistön vajoamaan ylellisyyksistä ja mukavuuksista nauttimiseen keskittyneeseen, suhteellisen varomattomaan mielentilaan.

STALINin hyydyttäminen ja jatkokäyttö[muokkaa]

Niinpä näille MARXilaisille tuli sitten lopulta täytenä yllätyksenä, että STALINkin 1950-luvun alkupuoliskolla, ensin jo jonkin aikaa piiputettuaan, lakkasi kokonaan toimimasta eli hyytyi lopullisesti. Saatujen tietojen mukaan tähän tulokseen päätymistä oli kyllä voinut nopeuttaa sekin, että uutta likvidointiaaltoa eli ns. puhdistusta pelännyt STALINin lähimpien käskyläisten piiri olisi pannut sen moottorikauran sekaan joitain pieniä epäpuhtauksia (kuten kynsiviiloja ja rautanauloja).

MARX otti hyytyneen STALINin fyysisestikin haltuunsa ja pelotteen pitkittämiseksi sijoitti sen LENINin viereen MAUSOLEUMIn lasivitriiniin, johon liitti seuraavan selitteen: ”STALIN-setäkin sitten asuu muuten nykyään täällä – ja on hyvin, hyvin vihainen aina, mutta vielä aivan erityisen kiukkuinen silloin, jos joku ei tee, kuten LENIN-setä haluaa. Niin pitää tehdä vähintään pakosti mutta mieluummin siksi, ettei minkäänlaista vaihtoehtoa näytä edes olevan olemassakaan!”

STALINin siirto loppusijoituspaikkaan[muokkaa]

Kun STALINin entiset lähimmät alaiset kävivät katsomassa lasivitriinissä selällään lojuvaa, elinvoimaisen näköiseksi ehostettua STALINia ja lukivat sen esittelytekstin, he joutuivat välittömästi niin pahan kollektiivisen paniikkikohtauksen valtaan, että antoivat horrorissa vietetyn unettoman yön jälkeen (hätäpäissään itse MARXistakaan mitään välittämättä) kiireisen määräyksen, että STALIN oli viipymättä poistettava vitriinistä ja panssarintorjunta-aseilla varustetun erikoisyksikön varmistaessa ”kaiken sujumisen tarkoitetulla tavalla” haudattava syvälle maahan ison kivipaaden alle. Kivipaateen tuli suuri ja mahtava tekstilaatta:

”Jos joku kiva, kiltti ropotti vielä joskus sattus vaikka kaivautumaan ylös tämän mahollisimman ison (ja hienonki!) kivipaaen alta, se tietäköön (ja muistakoonki!), että vastuussa sen hyytymisestä ja hautaamisesta ei suinkaan millään muotoa oo olleet ainakaan me, sen ihan kaikkein läheisimmät ja uskollisimmat (ja alotekyvyttömimmät! ja orjamaisimmat!!) alaiset, vaan tälläki likasella asialla on ihka varmasti jälleen kerran ollu jonkummoine ulkomailta käsin johettu ja lääkärien ja muien epäilyttävien kosmopoliittisten intellikentsis...sissististen vastavallankumouksellisten luokkavihollisten toteuttama rotskilaisen markkinakapitalismin kavala juoni ja sapotaasi ja salakähmä ja rovokaatio. Vissi on niin! Ja sillehän me, jotka oltiin avuttomia kun sokeat kissanpennut, ei nyt vaan yksinkertasesti mahettu yhtikäs mittään! Ei niin MITTÄÄN!!

Eihän meiltä voinu semmosta oottaakkaan. Senhän jo etukätteen tiesitki.

Sorry ny sitte vaan ja sou long! Ota ja lepäile ja pysy ja pysyttele, oi kaikkein kunnioitetuin ja rakastetuin peltiheikki... pysy, pysyös, pysynetkö, pysyisitkö, pysynetköhän, pysyisitköhän – pysyneisitköhän siis jo vihroin ja viimeinki siinä ihan vaan hyyvyksissäs ja antasit meiän lopultaki hoitaa nää likaset ja niin kamalan kyllästyttävätki ja muutenki ihan kurjat ja ikävät hallitushommelit ihan omin nokkinemme – kyllä me ne jo ihan itekki... ihan totta, ihan varmalla, ihan takuulla, ihan takuuvarmalla me ne jo ihan itekki osataan … jookosta joo?!! PLIIISS!!!!!!”

Välivaihe: Neuvostoliitto[muokkaa]

STALINin (asianmukaisesti äärivas.) jälkeen Idän Taigamaan ropotiikkaosaaminen ja -uskallus taantuivat siinä määrin, että mekaniikasta ja jopa metallien käytöstä luovuttiin, ja tyydyttiin valmistamaan enää nimellisesti toisistaan eroavia vahahahmoja (kesk. & oik.), joissa ei ollut koneistoja lainkaan.

Stalinoliitosta Neuvostoliitoksi[muokkaa]

Koska veltostunut MARX-tieteisjuntta ei ollut etukäteen valmistanut käytännöllisesti katsoen loputtomasti toimivaksi luullulle STALINille seuraajaa ja kun tämän lähimpien käskyläisten piiri oli (kuten voi päätellä) jostain kumman syystä muutenkin tullut MARX-ropoteille suorastaan allergiseksi, Stalinoliittoa alkoivatkin tässä vaiheessa hallita nämä ihmiset, STALINin entiset ylimmät kätyrit.

Pahimman paniikkikramppinsa hieman hellitettyä he antoivat julkisesti ymmärtää STALINin menneen likvidoinneissaan ja ”puhdistuksissaan” ainakin omien alaistensa osalta jopa hieman liiallisuuksiinkin ja ettei uusia STALINeja tai vastaavia pomoropotteja enää välttämättä ensinkään tarvittaisi, vaan sen sijaan voitaisiin perustaa neuvostoja ”miettimään ja kollektiivisesti päättämään, mitä LENIN haluaa meidän nyt tekevän”; siksi ja ”STALINin ropottipalvonnan” vähentämiseksi nämä uudet vallanpitäjät muuttivat maan nimenkin, tällä kertaa Neuvostoliitoksi.

”Tieteellinen sosialismi”[muokkaa]

Lopullisesti vaienneen LENINin todennäköistä tahtoa ei neuvostojen muodollisesta korkeimmasta vallasta huolimatta maan ylimmän johdon piirissä ajateltu voitavan luotettavasti selvittää muulla tavoin kuin analysoimalla tieteellisesti tämän suusta aikanaan saatuja käskyjä. Huolellisen tutkimisen ja selvittelemisen myötä näiden käskyjen keskeisiksi yhteisiksi piirteiksi paljastuivat yhä selvemmin seuraavat ”Sosialismin voittokulun määräävät tieteelliset periaatteet”:
(1) kansa oli pidettävä tiukassa valvonnassa, köyhyydessä ja tietopimennossa;
(2) oli koottava yhteen ja luovutettava MARXille kaikki vähänkin arvokas (tässä vaiheessa lähinnä irtain) omaisuus, mitä voitiin vielä jotenkin saada käsiin;
(3) ellei mitään arvokasta mistään enää löytyisikään, niin sitten pitäisi keskittyä yhä raivoisammin edes (1)-kohdan toteuttamiseen.
Näillä ”tieteellisen sosialismin” opeilla ja otteilla Neuvostoliittoa sitten hallittiinkin 1950-luvun alkupuoliskolta noin 1980-luvun puoliväliin asti.

Koska MARX huomasi tulleensa riittävän oikein ymmärretyksi näinkin, uuden ropotin rakentamisen kanssa ei pidetty turhaa kiirettä...

Neuvostoliiton loppusuora[muokkaa]

Neuvostoliiton loppuvaiheessa 1980-luvun jälkipuoliskolla esiin alkoi kuitenkin nousta sellaisiakin MARXilaisittain katsoen huolestuttavia ajatuksia, että pelkkä (LENINin kootuista urinoista tieteellisesti tutkitun) MARXin todennäköisimmän tahdon mahdollisimman mukisematon toteuttaminen ei ehkä aina olisikaan aivan paras tapa yhteiskunnan rakentamiseksi, vaan ainakin toiminnan yksityiskohtien osalta mallia voitaisiin kenties jossain määrin ottaa myös ulkomailta – siis lähinnä länsimaista, jotka itse asiassa näyttivät monessa suhteessa päässeenkin jopa Neuvostoliittoa pitemmälle (vaikka tätähän nyt ei tietysti ollut kansalle aiemmin huomattu mainita).

Tämä pitkäaikaisen ropotittomuuden kauden (ns. hyytyneisyyden eli stagnaation ajan) mahdollistama poliittinen käänne, ”luokkakantaisen tietoisuuden vähittäisen heiveröitymisen katkera hedelmä”, sai ymmärrettävästi MARX-tieteisjuntan piankin hätääntymään, niin että uuden ropotin kuumeinen rakennusprojekti polkaistiin viipymättä käyntiin.

Ylikypsä vaihe: Neuvostoliiton hajoaminen ja Jeltsinoliitto[muokkaa]

JELTSIN-projektin tavoitteet[muokkaa]

JELTSINin vähäisempi oikosulku.

Koska aika oli tiukilla ja MARXin insinööritaidot pitkän käyttötauon jäljiltä ruosteessa, uudesta ropotista ei tullut läheskään edellisen vertaista: JELTSIN (Jotenkuten Ehditty Luultavasti Toimiva Sähäkän Insinöörityömme Näyte) toimi etanolilla, liikkui kankean nykivästi ja puhui epäselvästi.

Kun JELTSINin toteuttamisessa käytetty elektroniikka ei olisi sallinut voimakkaita vasaraniskuja päähän eikä kauramoottorikaan ollut enää käytössä, myös vanhat symboliset käyttöohjeet oli tullut aika aktiivisesti unohtaa. Niiden tilalle valtakunnan eri osiin levitettiinkin uusia tekstiilejä, jotka sisälsivät symbolisessa muodossa MARXin päivitetyn ohjelmajulistuksen – ylimpänä oli valkoinen vaakaraita: ”toimimme huomaamattomasti kuin puhtaanvalkean lumen tai liukkaankovan jään alla, niin ettei sitä voi ulkopuolelta havaita”; keskellä sininen: ”jään alla on vielä hyytävää vettä, johon mahdolliset siloisen pinnan alle tunkeutuneet tutkivat journalistit ja muut uskalikot kohmettuvat, kangistuvat ja hukkuvat”; alimpana punainen: ”kaikkein pohjimmaisena, suojakerrosten alla, on toimiva tulivuori, joka ajoittain purkautuessaan levittää kiehuvia roiskeita suojattomaan ympäristöönsä milloin mihinkin suuntaan”.

JELTSIN oli suunniteltu ennen muuta – MARX-näkökulmasta poliittisesti epäluotettavaksi käyneen – Neuvostoliiton lopettamiseen ja sitä korvaavan MARX-uskollisen Jeltsinoliiton aloittamiseen.

JELTSIN lakkauttaa ja hajottaa Neuvostoliiton[muokkaa]

Pikaisesti käynnistetty ja beetatestausvaiheetta ihmisten ilmoille laskettu JELTSIN todella suoriutuikin suunnitellusta päätehtävästään, Neuvostoliiton hautaamisesta ja Jeltsinoliitolla korvaamisesta, 1990-luvun alussa – jopa varsin vauhdikkaastikin.

Laajat reuna-alueet ensin jo LENINin ja sitten vielä STALINinkin aikana käytyjen valloitussotien myötä alueellisesti valtavaksi laajentuneesta valtakunnasta kuitenkin onnistuivat Jeltsinoliiton käynnistämisrytäkässä – aivan vastoin MARX-tieteisjuntan tavoitteita – tavalla ja toisella itsenäistymään. Tämä johtui mm. siitä, että kömpelösti rymistelevä JELTSIN ei edeltäjiään suuremmasta fyysisestä koostaan huolimatta ollut tarpeeksi pelottava pitämään koko ”liittoa” kasassa.

JELTSIN luiskahtaa MARXin otteesta ja kääntyy sitä vastaan[muokkaa]

JELTSINin isompi oikosulku.

Pahinta MARXin kannalta oli kuitenkin se, että yötä myöten jatkuneen projektityöskentelyn tuottamasta väsymyksestä aiheutuneiden suunnitteluvirheiden vuoksi JELTSIN ”tiesi” liikaa (siihen oli erehdyksessä syötetty Neuvostoliittoa koskevan aineiston lisäksi myös MARXia itseään koskevaa arkaluontoista aineistoa). Niinpä se, kerran vauhtiin päästyään, tulikin virallisesti lakkauttaneeksi Neuvostoliiton lisäksi myös MARXin itsensä.

Tähän tilanteeseen tultaessa MARXin kauko-ohjaus oli jo lakannut tehoamasta (näin zombiksi muuttuneeseen) JELTSINiin. Idän Taigamaan asukkaat eivät kuitenkaan huomanneet juuri mitään eroa – ei ainakaan huonompaan suuntaan – verrattuna aikaisempien hallitsijoidensa toimintatapoihin, joten tämän seikan seuraukset eivät herättäneet näissä sanottavia epäluuloja.

JELTSINin valtakauden yleisluonne[muokkaa]

Sattumanvaraisen yllätyksellisesti toimiva ja (mm. polttoaineensa yliannostuksen myötä) tuon tuostakin hetkiseksi hyytyvä JELTSIN koikkelehti maansa valtakoneiston huipulla vuodesta toiseen ja tuotti edesottamuksillaan suurta kummastusta oikeastaan vain ulkomaanvierailukäyttäytymisensä takia oman maan rajojen ulkopuolella. Idän Taigamaan sen sijaan katsottiin olevan jokseenkin normaalitilassa – mitä nyt pääkaupungin valkoista parlamenttitaloa ehkä välillä vähän panssaritykeillä ammuskeltiinkin.

MARXin hajaantuminen[muokkaa]

Eläkeläis-MARXisti haikailee STALINia takaisin lyömään loputkin hampaat kurkkuun.

Näihin aikoihin tultaessa monet johtavista MARXilaisista olivat itsekin jo kyllästyneet minkäänlaiseen ”aatteelliseen rikkauteen” ja halusivat enää vain aineellista rikkautta. JELTSINin värikkään valtakauden aikana käyttöönotetun, läntisen markkinatalousjärjestelmän alkuvaihetta muistuttavan rosvokapitalistisen talousmallin vallitessa nämä onnistuivatkin kulisseissa kahmimaan itselleen maallista mammonaa ihan ikiomaksi niin huomattavia määriä, että koko MARX-tieteisinto sitten lopahtikin useimpien osalta siihen (enää kun ei tarvinnut nauttia etuoikeutetusta asemastaan kansan puolesta ja nimissä vaan sen voi tehdä jo ihan omissakin nimissään).

Idän Taigamaahan jäljelle jäänyt MARX-liikkeen aatteellinenkin haara onnistui sentään raivokkaan räpiköinnin jälkeen saamaan vielä jonkinlaista jatkoa olemassaololleen, mutta sen paras terä oli jo auttamatta taittunut ja kannatuspohja koostui nyt lähinnä eläkeläisistä (joiden eläkkeetkin olivat enimmäkseen pieniä tai erittäin pieniä). Koko MARX-tieteisjuntan pitkäaikaisen KOMMARIT-projektin (”Kaiken Otamme Me MARXilaiset Alati Riivaten Idän Taigamaata”) tulevaisuus vaikuttikin olevan vakavasti vaakalaudalla.

KGB:n synty[muokkaa]

MARX-tieteisjuntan ydintoiminta oli aikojen kuluessa pysynyt varsin salaisena, vaikka siitä monenmoisia sekä suullisia että kirjallisia (samizdat-) huhuja liikkuikin. Sen (edellä kuvattu) hajoaminenkaan ei ollut murtanut sen luunkovaa ydintä, jolle pelkkä ylellinen elämä tai vanhojen hyvien aikojen vodkanhuuruinen muisteleminen LENIN-käyttöohjetekstiilien alla ei ensinkään riittänyt kunnianhimoisen vallanhalunsa tyydyttämiseksi.

Tämä kaikkein kovin ydin ottikin nyt järjestäytyäkseen vielä uudeksi, entistäkin salaperäisemmäksi tieteisjuntaksi. Uuden juntan nimeksi otettiin KGB (Kriminaalit, Gangsterit, Bandiitit) – tällaiseen nimeen liittyvän pelotevaikutuksen oli ilmeisesti tarkoitus pitää salaisen juntan ulkopuolella kaikki ne veltostuneet (tai kaikesta tapahtuneesta huolimatta yhä jollain tavoin idealistiset) MARXilaiset, jotka eivät olisi häikäilemättömien valtapäämäärien toteuttamiseksi valmiita aivan millaisiin keinoihin hyvänsä.

Nykyvaihe: KGB ja Putinoliitto[muokkaa]

KGB:n strategia ja taktiikka[muokkaa]

KGB piti sellaisenaan voimassa MARXin Idän Taigamaan uuteen tunnustekstiiliin symbolisesti piilottaman ohjelmajulistuksen, joka kiteytti osuvasti senkin strategiset päämäärät: kulissina lipevä salonkikelpoisuus, toimintavapautta takaamassa uteliaat uskalikot vaientava systemaattinen eliminointiohjelma – ja strategisena nyrkkinä nopeat, häikäilemättömät iskut vallan maksimoimiseksi niin kotimaassa kuin sen rajojen ulkopuolellakin.

Välittömäksi tavoitteekseen KGB asetti nyt kannaltaan katkeran pettymyksen tuottaneen (mutta etanolin voimalla harmittavan sitkeää vallan huipulla toikkarointikykyisyyttä osoittaneen) JELTSINin syrjäyttämisen – nimittäin korvaamalla se kyseisen ohjelmajulistuksen edistämisen kannalta luotettavammalla ropotilla.

Zombinakin JELTSIN ennätti silti venyttämään poukkoilevaa valtakauttaan lähes koko 1990-luvun mittaiseksi, sillä välin kun KGB – MARXin hätiköinnin tuottamasta JELTSIN-vahingosta viisastuneena – huolellisen yksityiskohtaisesti mutta toistuvien teknisten takaiskujen piinaamana suunnitteli, rakenteli ja testasi aivan uudentyyppistä, vallanhimonsa lopulliseksi ratkaisuksi tarkoitettua ”uuden sukupolven ropottia”.

PUTIN-projektin tavoitteet[muokkaa]

PUTINin irtopää mallinukkelaturiin kiinnitettynä ohjeistustekstiilin suojissa käyttöä odottamassa.

Lopullisessa muodossaan PUTIN (Pysyväksi Uusioitava Turhautuneen Insinööritaitomme Näyte) saa KGB:n nyttemmin arveluttavaksi luokitteleman etanolimoottorin sijasta käyttöenergiansa ladattavista akuista (siksi se aina välillä vedetäänkin julkisuuden valokeilasta lataamoon). Se on varustettu irrotettavalla päällä, joka voidaan telakoida kiinni kulloinkin ajankohtaiseen käyttötarkoitukseen (esim. punaista mattoa pitkin kävely, metsästyspuukkojen jakaminen sotilaille, tiikerintainnutus, metsäpalonsammutus lentokoneella, aarteiden sukeltaminen, kurkiauran lento-ohjaus, yläosaton macho-ratsastus jne.) erityisesti suunniteltuun ropottiruumiiseen.

Uuden ropotin varapäitä ja -ruumiita kaiken aikaa tykkirasvoissa pitämällä ja aina tarpeen mukaan käyttöön ottamalla tämän ropottimallin muutoin ennen pitkää odotettavissa oleva hyytymisongelma voidaan salaisen KGB-suunnitelman mukaan jo ennaltaehkäisevästi ratkaista niin, ettei kokonaan uutta, siis viidettä, ropottia enää koskaan tarvitse rakentaa – PUTIN-varaosien tuottamisen ja hyytyneiden tilalle vaihtamisen on määrä riittää KGB-vallan takaamisen lopulliseksi ratkaisuksi.

KGB:n valtaanpääsy ja Putinoliiton synty[muokkaa]

Onnistuneella erityisoperaatiolla KGB onnistuikin lopulta, vuosituhannen taitteessa, hetkeksi kaappaamaan keskeneräiseksi jääneen viimeistelynsä ja käytössä kolhiintuneisuutensa vuoksi muutenkin jo viimeisiään vetelevän JELTSINin uudestaan kauko-ohjaukseensa ja pani tämän nimittämään seuraajakseen PUTINin (ensi kertaa jokin ropotti näin ”luopui vallasta vapaaehtoisesti”!). Idän Taigamaan (toistaiseksi uusimmaksi) nimeksi määrättiin samalla ukaasilla Putinoliitto. – Syrjään vedettyä JELTSINiä ei ymmärrettävistä syistä viety MAUSOLEUMIin KGB:n turhautumisvaiheesta muistuttamaan, vaan se romutettiin kaikessa hiljaisuudessa.

Putinoliiton ominaisluonne[muokkaa]

KGB-strategian näkökulma[muokkaa]

"Ohjattu demokratia"[muokkaa]

Neuvostoliiton loppuvaihe ja Jeltsinoliiton aika oli merkinnyt Idän Taigamaan jonkinasteista niveltymistä maailmantalouden ja -politiikan keskeisiin yhteistoimintamekanismeihin. Tämän myötä maalle oli rakennettu länsimaita muistuttava julkisivu, jonka ylläpitoa kulissien takana vallan kahvaan päässyt KGB on pitänyt omalta kannaltaan tarkoituksenmukaisena. Se on arvatenkin päätynyt tilanneanalyysissään siihen, että länsimaat ovat niin oman viihdevetoisen kulutuskulttuurinsa lumoissa, että karkeatkin vedätykset toimivat tässä suhteessa mainiosti: on vain oltava olevinaan ”vapailla monipuoluevaaleilla valittu kansanedustuslaitos”, ”riippumaton oikeuslaitos”, ”omaehtoiset kansalaisjärjestöt” ja ”vapaa tiedonvälitys”.

Kaikki tällaiset todellisuudessa PUTINin välityksellä KGB:n käskyläisiksi olennaisin osin perustetut, pelotellut tai muuten järjestellyt ”kumileimasimet” voivat vapaasti olla miten muovisen epäaitoja tahansa, kunhan vain Putinoliiton ulkomaankauppasuhteet pysyvät ainakin jonkin aikaa melko oikeilta markkinataloussuhteilta vaikuttavina ja sellaisina läntisille yrityksille voittoja lupailevina. Tässä tilanteessa liikekumppanit KGB-arvion mukaan pitävät sitten kyllä oma-aloitteisestikin huolen Putinoliiton läntisen PR-toiminnan riittävästä tasosta (pakko onkin: muutenhan niiden omia osakkeita uhkaisi romahdus pörssissä eli niiden johto olisi osoittautunut epäonnistuneeksi osakeomistajaedunvalvojaksi ja saisi sellaisena ”monoa eikä bonuksia”!). Muulla kuin Putinoliiton kulissitalouden riittävän vinhalla pyörimisellä ei Lännelle ilmeisesti ole juuri väliäkään – ainakaan ennen kuin on sen kannalta jo liian myöhäistä.

Läntinen apatia[muokkaa]

PUTIN läpäisi Turingin testin; länsijohtajat reputtivat kertotaulupistokokeen.

Tämä (saadun tiedon mukaan alun perinkin länsimaista ajattelutapaa omakohtaisesti tuntevien KGB-agenttien asiantuntemukseen perustunut) arvio on pitänyt ilmeisen hyvin kutinsa: Putinoliiton – sinänsä toki suhteellisen harvalukuiset – aidot ihmisoikeusaktivistit ovat saaneet Lännessä käydessään osakseen lähinnä vain vaivautuneita hymyjä ja olankohautuksia:

”Onhan se sinänsä tietysti ikävää, että teille taaskin on noita hengenvaaroja noin kovasti kertynyt ihan vain siitä hyvästä, että otatte ihmisten muodollisesti yhdessä tunnustetut oikeudet ja vapaudet niin tosissanne ja yritätte kertoa julkisesti, miten asiat oikeasti ovat. Mutta mitäs me nyt sille asialle täällä Lännessä sitten lopultakaan voisimme tehdä? – Eihän se KGB ole täällä meidän alueellamme suhteessa väestöön vielä montakaan ihmistä tiettävästi tappanut (ja useimmat niistä harvoistakinhan ovat olleet sieltä teiltä päin kotoisin, niin että eihän meille itsellämme täällä henkilökohtaisesti tästä vielä suurtakaan uhkaa näyttäisi olevan). Ja mitkään talouspakotteethan eivät olisi meillekään ilmaisia. Ja onhan meillä noita talouskriisejä jo muutenkin. (It's the economy, stupid!) – Ja onhan se PUTIN sentään joka tapauksessa teillekin paljon pienempi paha kuin aikanaan STALIN. Älkää nyt viitsikö olla noissa idealistisissa vapauspyrinnöissänne niin turhantarkkoja, ainahan teillä siellä kurjaa on ollut ja sortoa, miksi siis nytkään olisi toisin? Ja onhan meillä sitä paitsi täällä Lännessä omiakin epäkohtia: työmarkkinatkin kun ovat vielä niin kovin sukupuolieriytyneet, ja osa väestöstä on kokonaan niiden ulkopuolella. Ja osa kaupassa myytävistä tuotteista on huonolaatuisia.”

Yst. terv.

Euroopan unioni (Gazpromin asiakasjärjestö ry:n puolesta)
Yhdysvallat

Ulko- ja sisäpoliittiset pääsaavutukset[muokkaa]

PUTIN-vetoisen KGB-valtavaiheen toistaiseksi merkittävimpiä saavutuksia Idän Taigamaassa ovat – sieltä heruneiden, monien mielestä tosin varsin uskomattomiltakin kuulostavien, tietojen mukaan –
(i) ihmisten ja rakennusten suurimittaiset tuhoamiset Tšetšeniassa ja muuallakin,
(ii) ulkomaille siirtyneiden kriittisten ex-agenttien radioaktiivisuutta tms. keinoa käyttäen toteutetut myrkytykset,
(iii) tutkivien journalistien sekä epäterveen siviilirohkeiden juristien ja poliitikkojen selvittämättömiksi jäävät tai näennäisselvitettävät murhaamiset,
(iv) eräiden Neuvostoliiton hajotessa itsenäiseksi päässeiden valtioiden (mm. STALINin salaisena kokoamisalueenakin aiemmin toimineen naapuritasavallan) eräiden osien ”rauhanturvaamisen” varjolla tapahtuneet miehittämiset (ja osin itsenäisiksi julistuttamiset),
(v) KGB-vallalle osittain hankalahkoksikin osoittautuneen, JELTSINin aikaisen, ”amerikkalaismallisen” perustuslain henkeä ja kirjainta venyttävät erilaiset ”PUTIN aina vallassa tavalla tai toisella” -järjestelyt,
(vi) Shortsin trooppisessa lomaparatiisissa isäntämaan kemian tekniikan näytöksenä järjestetyt, osittain orjatyövoimalla valmistellut megalomaaniset talviolympialaiset sekä
(vii) (tämän ropottimallin vaihtoruumiita hyödyntäen toteutetut) yleisön huomion yhteiskunnallisista epäkohdista pois kääntämään suunnitellut vaihtelevat PUTIN-julkisuustempaukset. – Ja sitten vielä
(viii) v:n 2014 Krim-operaatio (jonka taustoista lisää tuonnempana).

Putinoliiton kansallislaulu[muokkaa]

Putinoliiton kansallislaulun nimi on "Putinoliiton hymni".

Putinoliiton hymnin syntytausta[muokkaa]

KGB-miehiä harmittaa erityisesti se, että Jeltsinoliittoon oli jäänyt etupäässä entisen Neuvostoliiton kylmimpiä seutuja. He näet haluavat päästä viettämään (Valion jogurtteja doping-tarkoituksessa hörppimällä varmistetut ja tietysti ainakin omasta mielestään muutoinkin hyvin ansaitut) eläkepäivänsä lämpimien uimarantojen äärellä – siis muuallakin kuin vain pelkässä (vakiokävijöiden kannalta vähitellen yhä tylsemmältä tuntuvassa) Shortsissa (jonka palvelutasoa olympialaisten valmisteluprojekti tosin on nyttemmin huomattavasti kohentanut). Myös organisaationimensä ensimmäisen sanan alkusoinnun vuoksi KGB-miehet sitä paitsi tuntevat aivan erityistä vetoa nimenomaan Krimin niemimaalle, jonka valloittamisen he siksi jo heti PUTIN valtaan -operaationsa onnistuttua asettivat välittömäksi tavoitteekseen ja menestyksensä erityiseksi mittariksi – ja saman tien suunnittelivat jo keinotkin siihen.

Nämä seikat sekä myös sekoilevan zombi-JELTSINin aikana PUTINin lukuisten prototyyppien onnettomien koeajokompastelujen varjossa koetun pitkittyneen KGB-turhauman, PUTINin sittemmän, loputtomaksi uskotun menestyksen tuottaman KGB-voitonriemun, katkeroituneen uhmakkaan ”tässäkö vielä jotain salailemaan, eihän ne kuitenkaan mitään ymmärrä, vaikka kissankorkusilla kirjaimilla kirjottas, eikä muuten muutenkaan mahda meille mitään” -KGB-mentaliteetin sekä ”meidän jälkeemme vedenpaisumus” -tyyppisen KGB-perusajatusmaailman kaiut näkyvät ja kuuluvat myös Putinoliiton uusvanhan kansallislaulun kaikkien KGB:n ulkopuolisten kannalta vertahyytävissä sanoissa:

Putinoliiton hymnin sanat[muokkaa]

1. Oi suuri ja mahtava Putinoliitto,
sun kätilöi käppänä KGB-mies!
Sun muovannut on kleptokraattien tahto,
sun mahtias pönkittää median ies.

Kuoro:
Oi typerretty synnyinmaa,
sun aivojasi pestä saa
ohjattu media uskomaton!
Sun lippuasi seuraten
sotilasviranomainen
vuorilta Krimille astuva on.

2. Niin heikkona Jeltsin vain mutkisti tiemme,
kun rauhaa me etsimme maailmassa
– vaan Putinin johdolla Tshetsheniassa
taas jälkeemme kylvämme ruumihia!

Kuoro:
Oi typerretty synnyinmaa,
sun aivojasi pestä saa
ohjattu media uskomaton!
Sun lippuasi seuraten
sotilasviranomainen
vuorilta Krimille astuva on.

3. Me vaivihkaa siirrämme armeijan sinne,
näin vakoojan keinoin nyt valtaamme sen.
– Pian itkemme puolesta lastemme lasten
maan mennyttä mainetta valitellen.

Kuoro:
Oi typerretty synnyinmaa,
sun aivojasi pestä saa
ohjattu media uskomaton!
Sun lippuasi seuraten
sotilasviranomainen
vuorilta Krimille astuva on.

Katso myös[muokkaa]