Puolanka

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Tee näin.
”Puolangalla juodaan pontikkaa/pirtua, parta ajetaan kirveellä ja siat syödään karvoineen.”
~Vanha kainuulainen sananlasku
”Puolangalla taivas on paskaa. (Suomussalmella se on satanut alas.)”
~Vanha kainuulainen sananlasku
”Ainiin, siellä ei ole nopeusrajoituksia. En oo ikinä nähny siellä poliisia (paitsi mopoilijoitten perässä).”
~Rovaniemeläinen kaupparatsu

Puolangan kunta eli Puolanka (engl. Paul Anka) on yksi Pohjois- ja Itä-Kainuun suurimmista valtiosta. Sen rajanaapureita ovat lännessä Pohjanmaa, etelässä Kajaani-Sotkamon kansantasavalta, idässä Venäjä, Suomussalmi ja Hallan paliskunta sekä pohjoisessa iso suo. Puolangalla on Kainuun valtioista pisin maaraja Suomussalmen kanssa. Puolanka kuuluu Oulujärven rannikkovaltioihin, merentakaisiin naapureihin lukeutuvat Vuolijoki, Tanska ja Ahvenanmaa (et Abbårreslandet).

Puolangan kunta
Taajama paattyy.png
(lippu)
Motto: ”Eipästä kehtoa...
Yla kainuu kartta.jpg
Puolankakin sijaitsee.
Valtiomuoto dynastia
Hallitsija Kimmo Orraeus
Pääkaupunki Kirkonkylä
Viralliset kielet puolangan kieli, murahtelu/mumina
Pääuskonnot erilaisista uskomuksista koostuva oppi, lestadiolaisuus
Itsenäisyys 1948 (Hyvät pääsivät voitolle)
Valuutta Mummonmarkka (MmK)
Kansallislaulu Puolangan könkäät, vaarat


Historia[muokkaa]

Ensimmäinen Moilanen ryömi Puolankajärvestä kuivalle maalle ja perusti Puolangan kauppalan jo 1100-luvun alkuvuosina. Kymmenisen vuotta myöhemmin ensimmäinen Heikkinen muutti maalta kaupunkiin ja Kirkonkylä julistautui kaupunkivaltioksi. Yhtenäiseksi valtioksi Puolanka muodostui kuitenkin vasta 1300-luvulla kun solmittiin historiallinen liitto Kirkonkylän ja Suolijärven sekä Joukokylän alkuasukkaiden välille. Tervan maailmankaupan avautuessa 1300-luvulla Puolanka kohosi nopeasti maailman suurimmaksi tervan tuottajaksi ja johti tervantuottajamaiden liittoutumaa TPEC:ia. Vuosisatojen ajan Puolanka oli yksi Pohjois-Kainuun suurvalloista. Kevytsavukkeiden yleistyessä tervan vienti kuitenkin hiipui. Maan sisäinen hajanaisuus ja talouden romahtaminen johti 1700-luvun lopulla Puolangan jakoihin, joissa Suomussalmi, Sotkamo ja Pohjanmaa jakoivat maan keskenään. Puolanka itsenäistyi taas Ensimmäisen Maailmansodan jälkeen. Lyhyen itsenäisyyden jälkeen Suomussalmi ja Pohjanmaa jakoivat Puolangan uudelleen toisessa maailmansodassa ja maa kärsi pahasti suomussalmelaismiehityksestä. Sodan jälkeen voittajavallat siirsivät Puolangan rajoja länteen. Sodan jälkeen Puolankaa jälleenrakennettiin hitaasti aina 1980-luvun loppuun saakka. 1990-luvun alun lamaan liittyvän taloudellisen šokin jälkeen maan talous on kääntynyt taas nousuun. Puolanka liittyi Kainuun maakuntayhtymään 1999 ja on yksi niistä yhdeksästä valtiosta, jotka liittyivät STAKES:in koordinoimaan Terve Kunta – verkostoon. 2000-luvun alkuvuosina Puolanka on uusinut voimakkaasti mm. vanhentunutta ja homehtunutta koulutusjärjestelmäänsä.

Maantiede[muokkaa]

Puolanka on jaettu hallinnollisesti kahdeksaan lääniin eli sivukylään:

  • Suolijärven lääni (Suoliperä)
  • Aittoperä lääni (Aettoperä)
  • Lylykylän lääni (Lylykylä)
  • Rasinkylä lääni (Rasivoara)
  • Kirkonkylän lääni (Kirkonmäki)
  • Vähä-Puolangan lääni (Järventaos)
  • Joukokylän lääni (Joukokylä)
  • Äylönvaaran lääni (Äölövvoara)
  • Askankylän lääni (Askankylä)
  • Kotilan lääni (Kotilo)
  • Paltamon autonominen alue (Paltimoore)

Puolanka on yksi Itä-Kainuun suurimmista valtiosta. Väkiluku on 340,8 ja pinta-alaa on riittävästi (hieman Suomea pienempi). Puolangan pääkaupunki on Kirkonkylä, muita suuria kaupunkeja ovat mm. Suolijärvi, Persauskylä, Järventaus, Joukokylä, Puokio ja Luppoperä sekä Vihajärvi. Naapurimaat ovat Suomussalmi, Kajaani-Sotkamo, Hallan paliskunta, Venäjä ja Pohjanmaa. Puolanka sijaitsee lähes kokonaisuudessaan vaaran rinteessä, maan keskimääräinen korkeus merenpinnasta on noin 273 metriä. Idässä Puolanka rajoittuu Siikavaara-Paljakan vuoristoon, jossa sijaitsee Puolangan korkein huippu, 399 metrin Teerivoara. Vaarallista ja soista maisemaa halkovat monet suuret joet, kuten Vilipusjoki (puolangaksi Vilippusjoki), Kiiminkijoki, Kapustajoki sekä luonnonkaunis Riepuoja, joka saa alkunsa Jätevedenpuhdistamolta (puolangaksi paska-allas). Maassa on myös useita järvialtaita, joista merkittävimpinä pidetään Puolankajärveä sekä Lamminsuonlampea.

Väestöjakauma[muokkaa]

Puolangalla puhutaan harvoin, ja silloinkin lähes yksinomaan potaskaa (96,7 %). Luultavimmin koko väestö osaa puolangan kieltä, joskin varmaa tietoa asiasta ei ole. Yleisesti käytetään myös erilaisia murahteluja ja mutinaa sekä kirvestä erityisesti perheen kesken kommunikoidessa. Kielellä onkin Puolangalla virallinen asema. Noin 95 % väestöstä on syntyperäisiä puolankalaisia, tosin vain 75 % tunnustaa sen julkisesti. Noin viisi prosenttia koko väestöstä koostuu maahanmuuttajista, mm. oululaisista kesämökkeilijöistä ja suomussalmelaispakolaisista, ns. loikkareista.

Ikäjakauma:

  • alle 15: 14,1 %
  • 15-64: 23,3 %
  • yli 64: 62,6 %

Josta vettä: 132 km²

Elinkeinot ja talous[muokkaa]

Globalisaation myötä Puolankalainen teollisuus on menettämässä asemaansa pääelinkeinona. Tilalle on nousemassa porojen metsästys, salakalastus ja maataloustukiaiset. Varsinkin lohen verkkokalastus on yleistynyt enimmäkseen kaupungin länsirannikoilla. Yhä useampi puolankalainen paketoi pihamaansa ja elättää itsensä luopumistuella.

Harrastusmahdollisuuksia Paljakassa

Luonnonvarat[muokkaa]

Vientituotteet[muokkaa]

Matkailu[muokkaa]

Puolangan suurin matkailuvaltti on Paljakan laskettelu- ja hiihtokeskus, josta on vuosikymmenessä kasvanut yksi Itä- ja Pohjois-Kainuun merkittävimpiä talviurheilukeskuksia. Perinteisten lajien lisäksi keskus tarjoaa matkailijoille mahdollisuuden mm. lasketteluun ja murtomaahiihtoon. Lentokenttiä tai rautateitä Puolangalla ei ole. Tieverkostoa ei hoideta talvisin, joten talvilajeista kiinnostuneen kannattaa hankkiutua Puolangalle jo hyvissä ajoin ennen lumen tuloa. Kesäisin Puolangalla matkaileva turisti voi nähdä hyttysiä ja poroja.

Nähtävyyksiä[muokkaa]

  • Hepokönkään kahvio

Sivistyneen maailman korkeimman vapaana virtaavan vesiputouksen, Hepökönkään, lähistöllä sijaitseva kulttuurihistoriallisesti merkittävä, perinteistä puolankalaista arkitehtuuria edustava 1990-luvun alkupuolella rakennettu linnoitus.

  • Moilasmonumentti
    Ensimmäisen moilasen rantautumispaikka

Puolankajärvestä nousseen ensimmäisen moilasen rantautumispaikalle pystytetty muistomerkki.

Kirkonkylän terveyskeskuksen pihamaalla sijaitseva patsas. Perinteen mukaan Puolangan lukiosta valmistuva ylioppilas uhraa hattunsa Havis Amandalle saadakseen myötätuulen purjehtiessaan Oulujärven yli jatko-opintoihin. Viimeksi seremonia on järjestetty vuonna 1988.

  • Pirun kirkon opasteet

Kuulopuheiden mukaan Paljakan vuoristossa sijaitseva goottilaista tyylisuuntaa edustava 1500-luvulla rakennettu katedraali on Itä-Kainuun merkittävin yksittäinen keskiaikainen rakennus. Alunperin kirkko on rakennettu katolilaisia messuja varten. Katedraalia on nimitetty Pirun kirkoksi toisesta maailmansodasta alkaen, kun venäläinen desantti eksyi opastaessaan turistiryhmää katedraalille ja tokaisi puolangan kielellä, ”Pirun kirkko, ei sitä nyt löyvvy!” Itse kirkko on edelleen kateissa, mutta opasteet on helppo löytää.

  • Manner-Suomen keskipiste

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa syntyi riitaa Kestilän ja Piippolan välille Manner-Suomen maantieteellisen keskipisteen sijainnista. Hyväntahdoneleenä Puolanka lupautui loppusijoittamaan pisteen ja se on nähtävillä n. 10 km Kirkonkylältä pohjoiseen.

  • Grilli-Katiska

Tämä pieni putiikki sijaitsee keskellä Puolangan kuningaskuntaa. Grilli-Katiska ruokkii Puolangan nuorison, kun kotona ei osata tehdä ruokaa ja siat ovat loppuneet.

  • Puolangan Shelli*

Puolangan Shelli on oiva paikka juorujen kuunteluun,sillä se on tunnettu munamarttojen kokoontumis paikkana.

Kulttuuri[muokkaa]

Noin puolella puolankalaisista on voimassa oleva kirjastokortti. Kirjaston suosituimmat artikkelit ovat Kalle Päätalon ja Anni Polvan kirjat. Puolankalainen tyydyttää kulttuuritarpeensa katselemalla televisiota aamusta iltaan, jos talon uskonto sen sallii. Muussa tapauksessa televisio-ohjelmat katsotaan netistä tai naapurin telkkarista. Radiotakin kuunnellaan ahkerasti.

Kansan kulttuurin lisäksi Puolangalta löytyy myös korkeakulttuuria. Muutaman kuukauden 1870-luvulla Puolangalla asunut runoilija Isa Asp on noussut sivistyneistön parissa lähes kulttiasemaan, vaikkei juuri kukaan tunne hänen tuotantoaan.

Puolangan kieli[muokkaa]

Puolangan kieli on eksoottinen sekoitus suomalais-ugrilaista kantakieltä, savon murretta ja oululaisia fraaseja. Sanonnat ”Onkosta pahastaa päkkinätä?” (Saisinko kahvikupin, kiitos) ja ”Outahan nin minä paan ronttoset ja vantuut” (Odota, puen kengät ja hansikkaat.) paljastavat puolangan kielen eronneen suomen kielestä kauemmas kuin esimerkiksi viro tai riikinruotsi. Erikoisen kieliopin ja lauserakenteiden takia puolankaa äidinkielenään puhuvan on lähes mahdoton omaksua muita kieliä.

Uskonto[muokkaa]

25 % väestöstä uskoo mitä vaan ja 60 % ei usko ennenkuin näkee. 15 % on aivan uskomatonta porukkaa. Taikausko ja sokea usko ovat maassa yleisiä. Uskottomuus sen sijaan on jäänyt verrattain pienen kansanosan harrastukseksi. Myöskin lestadiolaisia on hyvin paljon kyseisen maan väkilukuun nähden.

Mytologia[muokkaa]

Melekonen Ahven ja Tonko muodostavat pohjan paikalliselle tarustolle, joissa kansan keskuudesta nousevat sankarit onnistuvat oveluudessa voittamaan ja pyydystämään toisen taruhahmoista. Tongon lihan kerrotaan olevan niin hyvän makuista, että kerran sitä maistanut ei enää Boy-silliä syö. Melekonen Ahven taas ei mahdu avantoon.

Puolankalainen ruoka[muokkaa]

Puolankalainen ruokaympyrä

Puolalainen keittiö on tyypiltään itä-kainuulainen ja perinteinen. Se on saanut vaikutteita naapurimaidensa ruokatraditiosta vuosisatojen kuluessa. Puolankalaiseen ateriaan kuuluu erottamattomana osana keitot. Tunnetuimmat ovat pottukeitto, hernekeitto ja pontikankeitto. Kaikkien keittojen kanssa tarjotaan kotona keitettyä perunaa. Kylminä alkupaloina syödään Jalostajan lihapullia ja toissa syksynä pakastettuja mustikoita. Lämpimänä alkupalana tarjotaan maksalaatikkoa tai pottuja. Juomana keskenkäynyttä kiljua tai sahtia, joka on valmistettu perinteisellä menetelmällä. Pääruokana syödään kalaa ja riistaa (puol. kalloa ja riistoa). Kalaruokiin kuuluvat Boy-silllin ja pienten ahventen ohella lohen ja taimenen poikaset, joita Kiiminkijokiyhdistys tuottaakin runsaasti. Kalaruokia tarjotaan erityisesti alkukesästä, heti poikasistutusten jälkeen. Pääruoan kanssa tarjotaan keitettyjä pottuja, perunoita, perunaa, pottuja ja erilaisia potusta tehtyjä perunanmakuisia lisäkkeitä. Ruoan kanssa tajotaan myös tummaa ja vaaleaa pottua sekä voita. Erityisiä paikallisia herkkuja ovat mm. pottuvoi, pottumaito, rössypottu ja kastikepottu sekä revitty ruisleipä.

Filmiteollisuus[muokkaa]

Puolangan nousu Ylä-Kainuun filmiteollisuuden kärkimaaksi alkoi 1990-luvun alussa, kun TV-sarjan Metsolat kuvaukset aloitettiin Paljakassa. Carl Mestertonin ohjaamaa sarjaa esitettiin vuosina 1993 - 1996.

1998 Puolangalla kuvattiin Olli Saarelan ohjaama elokuva Rukajärven tie. Tuotantoyhtiö MRP Matila Röhr Productions Oy säästi miljoonia markkoja, kun julkisuudenkipeät puolankalaiset mm. rakensivat elokuvan lavastekylän ja hoitivat suurimman osan ruumiillisesta työstä ilmaiseksi.

2001 Olli Saarela palasi tuotantoryhmineen Puolangalle ja kuvasi elokuvan Rölli ja metsänhenki. Lavasteet hoituivat totutuun tapaan lähes kustannuksitta. Valtavat säästöt saavutettiin myös, kun puolankalaisia statisteja ja sivuroolien esittäjiä ei tarvinnut maskeerata tai puvustaa elokuvaa varten.

2005 Elokuvaohjaaja Ilkka Vanne ja kumppanit kuvasivat lottaelokuvan Lupaus osittain Puolangalla. Elokuvaa kuvattiin myös Aunuksessa ja Helsingissä. Puolankalaiset pääsivät tässäkin elokuvassa esittämään ruumiita ja sotilaita, joista kummatkaan eivät ole tunnettuja viehättävästä ulkomuodostaan.

Etymologia[muokkaa]

Sana puolanka jakaa tutkijoiden mielipiteet kahtia. Osa tutkijoita uskoo sanan tulevan vanhasta saamen kielen palopaikkaa tarkoittavasta sanasta. Uskottavampi selitys saadaan kuitenkin kun jaetaan nimi kahteen osaan, puo ja lanka. Pohjanmaan kielinen sana puo tarkoittaa suomeksi persettä ja lanka taas ohutta narua. Tämän "persnarun" uskotaan viittaavan takapuolesta tai hanurista roikkuvaan naruun. Takasektorille viittaavia nimiä löytyy puolangalta muitakin; Luppoperä, Niskanperä ja Vattuperä sekä Persauskylä.

Tunnettuja puolankalaisia[muokkaa]

  • Havukka-Iita (1810–) Toi lukutaidon Puolangalle 1860-luvulla ja loi puolangan kirjakielen.
  • Iso-Luvi, (1890–) Merkittävä ura koripalloilijana 1900-luvun alkupuolella. Toimii nykyisin kirjastoautona.
  • Ensimmäinen Moilanen (n. 1090–1180)
  • Regina (1759–)Pisin koskaan elänyt puolankalainen. Regina on hallinnut Puolankaa jo pitkän ajan, ja hänen lähisukulaisensa toimivat palvelijoina. Hän on hallinnut Puolankaa diktaattorin ottein. Pian valtaan nousee Regina II.
  • Pikku ritsat (2008–) Pikku ritsoja on alkanut ilmestyä jo Puolangan korpeen, joten Puolangan kolleilla lienee hauskaa.
  • koski pauli*

Mies johtaa munamarttojen yhdistystä,joka kokoontuu shellillä. Pauli on myös Puolangan kovin urheilija ja on ainut,joka jaksaa kävellä läpi Puolangan vaarojen. Hän on myös tunnettu maailman nopeimmasta mautosta,joka on toiminut hänen ratsunaan vuosisatojen ajan.

Katso myös[muokkaa]

  • peiliin ennen treffejä
  • vasemmalle, oikealle ja vielä vasemmalle ennen kuin astut suojatielle
  • eteesi, Puolangan maasto on upottavaa.