Pink Floyd

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Zeichen 101.png Tällä artikkelilla on yksi tai useampi ongelma.
Näihin kuuluu: Huono laatu


Pink Floyd, oikealta nimeltään Floyd Pinkerton, (s.6. syyskuuta 1943) on progressiivista rockia soittava soolo-artisti. Hän käyttää myös lukuisia pseudonyymejä, kuten David Gilmour ja Syd Barrett.


Lapsuus ja nuoruus[muokkaa]

Pink Floyd syntyi englantilaiseen keskiluokkaiseen perheeseen. Hänen isänsä, J.A. Pinkerton oli upseeri ja hänen äitinsä, Mother Pinkerton, oli opettaja. Hänen isänsä kaatui Italiassa, Anzion valtauksessa 1944. Tämä orvoksi jääminen jätti Pinkiin ikuisen trauman. Pink oli hieman erilainen lapsi.

Pinkin lapsuutta ei voi kuvata onnelliseksi. Siinä missä muilla lapsilla oli isiä antamassa keinuissa vauhtia ja hurraamassa elämässä eteenpäin, Pinkillä oli pelkästään äitinsä. Mother, joka menetettyään aviomiehensä J.A. Pinkertonin toisen ison kötinän melskeisiin, päätti pitää ainoan poikansa tiukasti haliotteessaan. Pinkin tulevaisuuteen suuresti vaikuttanut menetys tapahtui jo varhaisessa vaiheessa. Pink oli löytänyt loukkaantuneen rotan keskeltä brittiläistä peltoa, ja hän halusi rotan lemmikikseen. Motherin tultua kotiin, alkoi huuto ja Pink joutui evakuoimaan lemmikkinsä pihavajaan. Hieman myöhemmin Pink sairastui hengenvaarallisesti ja rotta kuoli joko nälkään tai vammoihinsa. Kummin vain, Pinkin löytäessä kuolleen rotan, alkoi hänen henkisen muurinsa rakentaminen.

Pinkin päästessä vihdoinkin äitinsä syliotteesta koulun penkille, hän huomasi olevansa kuin mekaanisessa tehtaassa, joka lisäsi palikoita Pinkin pinkkiin valliin. Hänen opettajansa oli toisen ison kähinän veteraani, joka piti lapsia kiittämättöminä ja pilalle hemmoteltuina kakaroina, ja kohteli heitä keskitysleirivartijan tavoin. Pinkin äiti soitti vielä yhtyeessä nimeltä The Architectural Abdabs, mutta ennen pitkää Mother sekosi poikansa heikkoon koulumenestykseen, joka ei missään nimessä ollut epäpätevän opettajakunnan syytä. Eräs yleinen tarina kertoo Pinkin kirjoittaneen tunnilla runoja ja jääneen vahingossa kiinni opettajalleen. Opettaja päätti lukea vielä täysin julkaisukelvottoman runon ja tarjosi näin Pinkillemme vähän lisää laastia masiinaan. Tämän Pink vielä sieti, mutta lopulta kun hänen johtama koululaiskapina johti Pinkin saamaan puolen tunnin jälki-istuntoon, hän päätti vielä näyttää sille skottipellelle, joka pakotti koko luokan pitämään hameita... siis kilttejä koko helvatan ajan. Tästä syystä Pink pakotettiin syömään pelkkää lihaa, eikä hän saanut lainkaan vanukasta. Hän päätti lisätä tiiliskiviä muuriinsa.

Mutta lopullinen niitti Pinkin muurinrakennukseen tuli pojan kasvaessa nuorukaiseksi. Hän pelästyi totta kai madaltunutta ääntään ja uutta, tuuheampaa karvoitustaan molemmissa päissä. Mother oli saanut kenkää yhtyeestään ja päätti kiristää haliotettaan vielä kerran. Pinkin oli turhaa edes kuvitella tapailevansa ketään ilman Motherin siunausta, saati sitten päästä saatille ilman Motherin opastusta kuinka työnnöt pitää tehdä harmoonisesti värähdellen. Ja jos ilmeni, että Pink yrittikään livistää äitinsä valvovien silmien alta, hän raivostui silmittömästi ja kerrotaan hänen ajelleen Pinkiltä joka ikisen karvan kostoksi siitä, että Pink oli ollut katsomassa elokuvaa, joka oli ehdottomasti ollut Motherin kiellettyjen elokuvien listalla.

Pinkin antamista haastatteluista käy ilmi, että hän oli tuohon aikaan masentunut ja turhautunut maailmaan. Myöhemmin hän kertoi kyseisen elokuvan olleen Citizen Kane.

Rock-ura[muokkaa]

Pink meni naimisiin ja hänestä tuli kuuluisa rocktähti vuonna 1967. Muuri hankaloitti hieman Pinkin ja hänen vaimonsa kommunikoimista, ja niinpä Pinkin vaimo rupesi pettämään Pinkiä ja lopulta jätti hänet. Pink muurasi seinän umpeen ja sulkeutui sen sisälle. Kun Pinkin äiti, joka oli aina tukenut poikansa muurarinhanketta, kuuli tämän, hän tajusi, ettei ollut itse mennyt poikansa luokse muurin sisälle. Hän julkaisi sooloalbumin The Madcap Laughs.

Pink piti levytystaukoa muurin sisällä, kunnes tajusi, että se oli yksinäistä elämää. Hän koetti huutaa muurin isäpuolelta, mutta hänelle ei vastattu. Pink Floyd julkaisi kuitenkin monta albumia muurin sisältä, muun muassa progressiivista rockia edustavan eeppisen teoksen, joka koostui viidestä kappaleesta. Viime tingassa Pink näki lehtijutun äidistään, jolle päätti saman tien myös omistaa albuminsa. Jutun otsikkona oli "CANNABIS HEART MOTHER", ja levyn nimeksi tuli Atom Heart Mother. Pink on selittänyt nimeä sillä, että hän ei halunnut levyn nimeksi jotain niin tylsää kuin "Cannabis", vaan hän halusi olla space rock, ja laittoi siksi levyn nimen ensimmäiseksi sanaksi jotain asiaan kuulumatonta. Levyn suurin hitti, Mother Floydille osoitettu Shine On You Overprotective Mum, tunnettiin rock-maailmassa laajalti. Kolme lyhyempää kappaletta "Is", "There-Anybody '68" ja "Fat old sun out there" yrittivät ottaa yhteyttä kuuntelijoihin, mutta tuloksetta; Pink ei saanut progerockin sanomaansa viestitettyä kuulijoihin muurin takaa. Levyn viimeinen kappale kertoi aamupalasta ylhäisessä yksinäisyydessä, keikkatauolla ja muurin sisällä. "Televisiosta tuli pelkkää p***aa. Puhelimeenkaan ei vastattu (´yllätys yllätys´)", kertoo Floydin omaelämäkerta.

Pink oli menettänyt kaiken toivonsa, ja sävelsi tulevalle albumilleen neljä blues-vaikutteista kappaletta, pelottavan intron sekä pitkän eepoksen. Seuraava levy, Obscured by the Clouds, tehtiin eräänä synkeänä syyspäivänä, jolloin korkea muuri ja päivänä vallinut pilvikatto peittivät näkymät ulospäin. Vältellessään kaikin voimin tekemästä Vera Lynnin We'll Meet Againin kaltaista kappaletta hän löysi fanien rakastaman entistä minimalistisemman tyylinsä. Vuonna 1973 Floyd teki levyn, jota ei koskaan julkaistu, koska se oli hänen mielestään liian iloinen eikä sopinut hänen senaikaiseen elämäntilanteeseensa. Albumin rankasti bootleggatut kappaleet kertoivat yhteiskuntamme ja maailmamme mahtavimmista puolista; selvämielisyydestä, stressittömyydestä, järkevämielisyydestä, ajattomuudesta, kotiin palaamisien runsaudesta, syntymästä, rahattomuuden ilosta, pasifismistä, funk-jammailusta, järkevyydestä sekä maailman iloisesta aurinkopuolesta ja syntymisestä. Hänen biisiensä aiheet muuttuivat koko ajan synkemmiksi ja pimeämmiksi, ja tätä heijastava levy Dark Side of the Moon julkaistiin 1973.

Kuten tiedetään, toisessa maailmansodassa taistelleet brittisotilaat saapuivat kotiin vuonna 1975. Pink Floyd muisti isänsä kuolemaa sodassa ja julkaisi isänsä kunniaksi albumin Wish You Were Here vuonna 1975. Tämän jälkeen ahdistunut Floyd piti pitkää keikkataukoa. Lopulta tuottajat suostuttelivat Pinkin tekemään yhteistyötä brittiläisartisti Roger Watersin kanssa, ja he saivat vuonna 1977 tehtyä levyn Animals, jonka kappaleet olivat pääosin Watersin säveltämiä. Levy oli monille faneille ja kriitikoille pettymys. 1978 julkaistu Britannialle vihainen ja nihilistinen sotatuleekuitenkin-albumit The Wall ja The Final Cut olivat jo käytännöllisesti katsoen Watersin sooloalbumeita.[1] Ne olivat Animalsia suositumpia, mutta Pink Floydin suosio alkoi pikkuhiljaa laskea. Silloin tuottajat järjestivät Pink Floydille kuukauden ajaksi lääkärinpalvelut ja mainostivat, että Pink tekee kohta paluun. Hoitojen avulla Pink saatiin mukavasti turtuneeksi ja taas jaloilleen, ja hän tajusi, että elämän ja keikoilla soittamisen täytyy jatkua. Hoidot jatkuivat parisen vuotta, ja niissä Floyd sai ilmeisesti jonkinlaista huumaavaa ainetta, jonka avulla hän jaksoi keikkailla. Pinkin mielenterveys alkoi kuitenkin pikkuhiljaa horjua, ja hänelle puhkesi skitsofrenia. Hän alkoi hallusinoida lentävistä sioista ja hanhenmarssia marssivista vasaroista. 1979 Pink mm. sävelsi "kappaleen" nimeltä "Several Species of Small Furry Animals Gathered Together in a Cave and Grooving with a Pict", julkaisi studioalbumin ohessa livealbumin yli kymmenen vuotta vanhoista tarttuvimmista hiteistään ja lakkasi soittamasta niitä keikoilla sekä kertoi olevansa fasisti.

Pink Floydin hallusinaatio loppui 28. 5. 1980. Selväpäisenä Pink Floyd julkaisi yhden studio- ja yhden livealbumin. Pink Floyd ei ollut enää Roger Watersin kanssa yhteistyössä, ja hän jaksoi kuin ihmeen kaupalla keikkailla. Pink eli yhä muurin sisällä, ja häntä vaivasi ajatus siitä, oliko hän itse ollut syyllinen kaikkeen, ja oliko muuri ollut pakko rakentaa. Vuonna 1993 Pink haastoi joitakin hänelle väärin tehneitä ihmisiä oikeuteen, koska halusi itse selvittää, onko syyllinen. Tuomarin päätökseksi tuli, että Pink Floyd olisi velvollinen murtamaan muurin, sillä hänellä ei ollut siihen rakennuslupaa. Tuomio pantiin täytäntöön 30. maaliskuuta 1994. Pink Floydin uusin levy The Division Bell sisälsi avoimempia kappaleita ja mursi muurin. Pink Floydin elämäntarina päättyi kuitenkin varsinaisesti jo oikeudenkäyntiin, omaelämäkerta ei kerro sen jälkeisistä tapahtumista The Division Belliä, Pink Floydin uran dénouementiä lukuun ottamatta.

Erinäisten tietolähteiden mukaan Pink on vuoden 2005 konsertin jälkeen muuttanut Liverpooliin. Mukaansa hän otti tytön, joka sopii hänen maailmaansa. "Siellä he yhä laittelevat toisessa huoneessa koneita kuntoon", arvioi paikallislehti The Amazing Pudding.

Pink Floyd keikkailee yhä edelleen, tosin nykyään isänmaallisella nimellä Brit Floyd. Hänet nähtiin esiintymässä Helsingissä lokakuussa 2013.

Viitteet[muokkaa]

  1. Ja mainio osoitus hänen mielenmaailmastaan; yhteiskunta- ja ihmisvihaa, pessimismiä, maailman pöyristyttävyyden ilmaisua, oman vajaavaisuudentunteen projisointia.
Questionmark.jpg ONKO SIVISTYKSESSÄSI AUKKO?
Tämän sivun vitsi perustuu siihen, että se on kirjoitettu käsittelemänsä henkilön tai aiheen tyylillä parodisin tavoittein. Mikäli et tajua tätä sivua, johtuu se todennäköisesti siitä, että olet sivistymätön barbaari, joka ei tiedä mistään mitään. Ehkäpä sinun kannattaisi lukea enemmän Wikipediaa.