Pietari Brahe

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

”IAGH WAR MED LANDETT OCH LANDETT MED MIG WÄÄL TILLFREDS.”

~Ei menisi kirjoituksissa läpi. Äijä osannu jävla kirjoittaa edes omaa äidinkieltään !!!!! xD
Brahe viettämässä vappua jossain epämääräisessä räkälässä. Kumma kyllä hänen on onnistunut pysyä pystyssä kuvan oton ajan.

Pietari (Per) "Pekka" "Leningrad" Brahe nuorempi (18. helmikuuta 1602 Rydholm–2. syyskuuta 1680 Bogesund) oli ruotsalainen trolli, vandaalimielinen valtiomies ja väkivaltainen höyrypää. Hänet muistetaan erityisesti siitä, että häntä esittävältä patsaalta on varastettu miekka Raahessa.

Elämä

Käyttäjätunnus Pietari Brahe nuorempi luotiin Ryndholmin saarella lähellä Tukholmaa. On epäilty, että tunnus olisi luotu melkoisessa tuiterissa. Ensi töikseen Brahe lähti trollailemaan ympäri Eurooppaa; hän sai paljon kunnioitusta vittuilutaidoistaan Hollannissa ja Saksassa, mutta Ranskassa häntä ei ymmärretty (ranskalaiset nyt on muutenki ihan tyhmiä). Ranskasta saadut bännit kyrsivät häntä kovasti, ja eipä aikaakaan kun kuvaan astui viina. Hän lähti örveltämään kännissä Italiaan, mistä sai elinikäiset bännit.

Hän palasi Ruotsiin ankaran vitutuksen vallassa. Ruotsissa Brahe hankki käsiinsä kaikki mahdolliset mömmöt mitä vain onnistui irti saamaan. Pahimmillaan hänen kaikki rahansa (toisin sanoen aika helvetisti massia) menivät huumeisiin.

Elämä Suomessa ja hulluus

Brahe sai viimein bännit myös synnyinmaastaan. Niinpä hänen oli lähdettävä riehumaan Suomeen – Skandinavian epämääräiseen mätäpaiseeseen, jonka ylläpitäjät olivat kaikki erittäin hidasälyisiä juoppoja – mutta ei se häntä haitannut: pääasia oli, että hän sai vittuilla ja riehua mielin määrin ja höynäyttää Suomen debiiliä ylläpitäjistöä. Hän ei osannut suomen kieltä kuin yhden lauseen ("Minä olen kala."), mutta tuon puutteen hän korvasi hokemalla tuota kyseistä lausetta paljon.

Brahe aloitti mittavan vandalismihyökkäysten sarjan Suomessa. Lopulta hänen onnistui saada itselleen ylläpito-oikeudet, ja ne saatuaan hän potki Suomen ylläpitäjät armotta pellolle. Hän kohotteli ylläpitäjiksi ajan mittaan ympärilleen kertyneitä vandaaleita, ja pian heistä muodostui pahamaineinen rähinäklaani. He polkivat läänejä tohjoksi ja siirtelivät niitä uusille, typerille nimille. He saattoivat myös korvailla läänien sisältöjä epämääräisellä sekamelskalla.

Pian Brahe alkoi perustella omia vittuilukeskittymiään. Ensimmäisellä vandalisointikaudella hän perusti ainakin Kristiinankaupungin sekä Hämeenlinnan, todennäköisesti myös Savonlinnan, ja voipi olla, että perusti Sortavalankin. Hän myös koetti siirtää Helsingin nimelle Häsminki (Brahe oli huumorimiehiä), mutta oli liian vahvassa viinansekaisessa möyhyssä onnistuakseen siinä.

Eräänä iltana vuonna 1640 Brahe huomasi kolmivuotisen bänninsä Ruotsiin päättyneen. Niinpä hän veti naamaansa lukuisia pillereitä ja huuhteli ne viinalla alas. Sen tehtyään hän hoippui Ruotsiin inhoamansa kuningatar Kristiinan kruunustaluopumistilaisuuteen[1] ölisemään. Hän kinusi Kristiinalta tussua erittäin kuuluvaan ääneen ja kähmi vierustovereitaan, mikä herätti yleistä pahennusta. Toisaalta jotkut alkoivat tämän seurauksena pitää Brahea nerona. Ikävin seuraus tästä oli, että hän sai Ruotsiin ikuisen eston.

Brahe palasi Suomeen aikeenaan jatkaa rellestämistä entiseen tapaansa, mutta ikävä kyllä runsas huumeiden käyttö alkoi jo näkyä. Brahen silmät verestivät, hän oli vainoharhainen ja vilkuili jatkuvasti ympäriinsä. Hänen pälyilynsä oli aikalaiskuvausten mukaan karmeaa katseltavaa. Kaikuvalla, kauas kiirivällä hörötyksellään hän hääti ihmiset ympäriltään. Mielensä raunioilla se hullu pelasi polkupyörähuispausta keskellä moottoritietä; hän sai kuviteltujen pelitovereidensakin vihat niskoihinsa oltuaan pelissä liian hyvä. Brahe jäi aivan yksin.

Turhautuneena Brahe alkoi riehua entistä pahemmin ja päämäärättömämmin. Hän perusti uusia vittuilukeskittymiä huolestuttavalla tahdilla joutavanpäiväisiin loukkoihin. Hän pystytti yhden yön aikana kuvottavan ja likaisen Raahen, luotaantyöntävän Lappeenrannan, ympäripyöreän ja eksyttävän Haminan, epämääräisen ja mitäänsanomattoman korpiloukon Kajaanin sekä Kuopion, joka on jo käsite sinänsä. Hän myös huitoi miekallaan holtittomasti, syljeskeli ja heitteli maahan tyhjiä pulloja ja uskomattoman törkyisiä huumeruiskuja.

Tuota touhuntäyteistä yötä seuranneena aamuna hänet löydettiin makaamasta koomaan vaipuneena liikenneympyrästä jostain päin Turkua. Hän oli ehtinyt kaivertaa siellä sijainneeseen patsaaseensa pätkän YUP:n kappaleen "Jos helvetti on täynnä" lyriikoita:

Me iäisyydessä leijuimme,
minä ja nainen nälkäinen...
minä olin häneen,
ja iäisyyteen,

ja iäisyys minuun tyytyväinen.

~YUP (san. Jarkko Martikainen)

Kuolema

Pietari Brahe kuoli. Ei siitä sen enempää.

Katso myös

Viitteet

  1. Itse asiassa Kristiina ei luopunut kruunustaan tuolloin, mutta tuohon aikaan aikavääristymät eivät olleet missään määrin tavattomia. Olihan Sibeliuskin kuvattu Albert Edelfeltin Turun akatemian vihkiäisiä (1630) kuvaavassa kuvasarjassa