Petteri Teräs

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aina yhtä häikäisevästä ulkonäöstään huomattu Petteri soittamassa humppaorkesterinsa Kaniteurastajan kanssa vuonna 1973. (Hei, sehän värjää tukkansa mustaksi! Ei se oo mikään gootti!)
Pepsodent, pepsodent. Teräs tuli tutuksi aina yhtä terveestä hammasrivistään.
Teräksen soittotaidottomuudentekniikan takia hän kärsi komplikaatioista pitää instrumenttinsa ehjänä kolmea keikkaa pidempään.

Petteri Teräs oikealta nimeltään Homo-Petteri Järvinen 4. Tammikuuta 1962 - 14. Huhtikuuta 2010 oli Goottimetalliyhtye Type O Negativen laulajabasistigootinnussija ja Turmiogoottikulttuurin kantaisä.

Elämäntarina[muokkaa]

Teräs syntyi Suomalaiskatolilaiseen luostariin, mutta tämä lähetettiin adoptioon pappejen säikähdettyä tämän hampaita ja itse Suomen paavin käskettyä tämän kadota silmistään. Kyseinen syntymäpäivälahja saikin synnytettyä Teräkseen suuren uskonnonvihan ja antipatian katolilaisia kohtaan. Hän myöhemmin perustikin mökähevibändi Carnivoren (Suom. Kasvissyöjä), jonka biisi Angry Neurotic Catholics saattoi olla piiloviittaus siihen. Tosin turha tätä oli ottaa vakavasti herralta, joka kirjoitti kappaleita kuten We Hate Everyone.

Type O Negative[muokkaa]

Herra Teräksen asenne pysyi yhtä hilpeänä, vaikka olemme skipanneet kaksi vuosikymmentä hänen elämästään tässä vaiheessa. Vuonna 1989 Teräs perusti Levy-yhtiöiden kavereidensa kanssa Type O Negativen, joka ajoikin miehen alkoholismin, sekä pelkän nismin partaalle. Mainittakoon, että ukko oli myös ehtinyt treenata itsensä tarpeeksi hyvännäköiseksi naidakseen lukuisia Teinixiä.

Suhde Linda Lampeniuksen kanssa[muokkaa]

Petterillä oli myrskyisä suhde Linda Lampeniuksen kanssa vuoteen 1998, jolloin tämä rakastui Hugh Hefneriin silmittömästi. Suhde alkoi Teräksen esiinnyttyä Playgirlin kannessa esitellen pikkuPetteriään. Pari vuotta mitäänsanomattomassa suhteessaan Teräs ehti tehdä albumillisen limaisia Goottirakkauslaulujakin Type O Negativen riveissä. Suhde päättyi Lampeniuksen kopioitua poikaystäväänsä esiintymällä Playboyssa 1998 saaden samalla lapsen herran kanssa. Vuonna 1999 ilmestyikin jatkoalbumi, joka oli täynnä lapsen aiheuttamaa vitutusta, vaikkei Teräs koskaan kakaraa tavannutkaan... Saatikka sitten maksanut minkäänsorttisia elareita. Hyi häntä!

Viinahuumesekoiluja ja mukayllättävä kuolema[muokkaa]

Yhdentoista vuoden ajan kerkesi Teräs kuitenkin sekoilla alkoholin ja huumeiden kanssa tehden pari sysipaskaa levyäkin ja halventaen The Beatlesia soittaen viinanhuuruisia Goottimetalliversioita herrojen biiseistä. Vuonna 2010 Teräs kuolikin rutiköyhänä kissojensa kanssa kotoaan. Mies poltettiin, ettei tämän haju vaurioittaisi jotakin pikkulasta matkalla hautaustoimistoon.

Bassosyndrooma[muokkaa]

Tottahan se oli, mies kärsi myös basismista. Tosin miestä pidettiin myös fiksuna, filmaattisena, ellei jopa ovelana. Hän sai naistakin bassonsoitollaan, tosin hänen soittotekniikkaansa on helppo erehtyä luulemaan kitaransoitoksi.