Pentti Saarikoski

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”Voispa kirjottaa Pentin elämäkerran.”
~Pekka Tarkka
”Miten niin en muka saisi siitä Sotaa ja rauhaa pitempää? Katotaanko?!!”
~Pekka Tarkka seuraavana iltana humalassa kohtalokkain seurauksin
Saarikosken naama saattoi muuttaa muotoaan monestikin yhden illan aikana. Kun sen välillä puristi kuivaksi, se veti taas uskomattoman hyvin.
1 warning300.png
Varoitus: Pentti Saarikoski on todella tautinen ihminen ja sijoittuu useampaan kohtaan Hikipedian listalla ihmisistä tautiluokituksen mukaan. Kartettava tavattaessa.

Pentti "unibrow" Saarikoski (s. 2. syyskuuta 1937, Impilahti – 24. elokuuta 1983 Joensuu) oli merkittävä suomalainen juoppo, kirjailija, runoilija ja kääntäjä.

Saarikoski kirjoitti mielestään Suomen, ehkä jopa koko maailman parasta lyriikkaa kuusikymmen- ja seitsenkymmenluvuilla. Hän malttoi hokea omaa erinomaisuuttaan niin kauan julkisuudessa, että monet asiantuntijatkin alkoivat uskoa hänen ylittämättömään nerouteensa. Saarikosken myyntiluvut ovatkin loistava esimerkki massasuggestion musertavasta voimasta. Todellisuudessa Saarikosken runot ovat melko banaaleja riipustuksia panemisesta, viinan vetämisestä, krapulasta ja kaikenlaisesta muusta jälkipuberteettisesta sohlaamisesta. Jälkipolvet ovat suhtautuneet Saarikoskeen suurenmoisena lyyrisenä visionäärinä, joka tuli osoittaneeksi, että haavikkomaisen hiottuuden ja puhtaiden kuvien rakentelun sijaan asioiden läästiminen päällekkäin ilman sen kummempaa johtoajatusta on se, mitä 1900-luvun jälkipuoliskon suomalainen runoilmaisu tarvitsee.

Saarikoski oli modernin kansalaiskeskustelun pioneeri, sillä hän keskittyi julkisuudessa lähinnä pullauttelemaan suustaan kulloisellakin hetkellä mieleensä tulleita provokatiivisia oivalluksia, joista ei kuitenkaan suostunut ottamaan vastuuta. Syystä että hän 1) oli niitä lausuessaan niin kännissä ja 2) on Runoilija, perkele, ja täten "ajattelee niin kuin pilvi kulkee".

Käännöstyö

Saarikosken kääntämien teosten repertuaari on mittava. Hän keskittyi kääntämiseen siitä syystä, että hänen omat lahjansa eivät riittäneet taiteelliseen luomiseen. Joka tapauksessa käännösrepurtuaariin kuuluvat muun muassa kreikkalainen klassikko Ilias ja sen kehno jatko-osa Odysseia sekä runsaasti suttuista nykykirjallisuutta. Saarikosken käännökset ovat tunnettuja kirjailijan itsensä tekemistä vittumaisista lisäilyistä, jotka aiheuttavat jatkuvasti harmaita hiuksia nykykääntäjille. Saarikoski kyllä hallitsi useita kieliä, muun muassa muinaiskreikkaa ja latinaa sujuvasti. Englannin kieltä hän ei kuitenkaan oikeastaan osannut (elettiin aikaa ennen Internettiä ja amerikkalaista rappiomusiikkia), mikä on hänen kääntäjäuransa kannalta sinänsä merkillistä – hänhän käänsi suomeksi esimerkiksi Salingerin Siepparin ruispellossa ja Joycen Odysseuksen. Tuloksena oli tietysti täyttä tuubaa.

Saarikosken kääntämä Salingerin mestariteos on edelleen suomalaisten peruskoulujen lukulistalla, missä Saarikosken perinpohjaista tekstin raiskausta ei oteta lainkaan huomioon. Alla on esimerkki Saarikosken omintakeisesta "metodista".

I figured maybe I'd give old Jane a buzz and see if she was home for vacation yet. So I went in a phone booth and called her up. The only trouble was, her mother answered the phone, so I had to hang up. I didn't feel like getting involved in a long conversation and all with her. I'm not crazy about talking to girls' mothers on the phone anyway.

~Salinger: The Catcher in the Rye

Saarikoski näki saman kappaleen näin:

Mä ynnäilin et antaisin vanhalle Jennille vähän pörinää ja näkisin oisko se himassa lomaa varten viel. Joo mä menin puelinloosiin ja soitin sille. Ainoo ongelma oli, et sen mutsi vastas puhelimeen, joten mun piti roikkuu ylös. En tuntenut tarvetta pitkiin puheluihin sen kanssa, vaikka se onkin aika kuuma MILF. Menin läheiseen kuppilaan, jossa kiskoin kolme punkkupulloa puoleen tuntiin ja puhuin Peran kanssa historian dialektiikasta. Ei tuntunut juuri missään, on ollu pikku putki päällä ja pitäis saada jotain jäykkää - jalluu tai semmosta. Sviddu ku muute panettaa

~Saarikoski: Sieppari ruispellossa

Poliittinen elämä

Menninkäiseksi muututtuaan Saarikoski alkoi suhtautua kommunismiin entistä kompleksisemmin. Viinaa hän veti silti yhä hyvin. Kuvassa hän on juuri noussut pöydän alta – ei siksi, että Linna olisi juonut hänet sinne, vaan koska hän asui siellä.

Saarikoski oli myös tunnettu vasemmistoradikaali. Kaikki hiemankin omaa ajattelukykyä omaavat kuitenkin tietävät, että radikaalius – varsinkin vasemmistolainen – on usein ainoastaan kehnohko tekosyy halvan punaviinin latkimiselle ja vapaalle seksille ja manifestaatio freudilaisesta "isänmurhasta". Kuusikymmenlukulaiseen tyyliin Saarikoski ei malttanut lopettaa leukojen keikutusta aiheesta kuin aiheesta. Hänellä oli esimerkiksi mielenkiintoisia kannanottoja koulutuspolitiikasta:

Opettajat pitäisi piestä joka välitunti,
pulpetit polttaa,
opettaja ei seisoisi korokkeella
vaan lattiaan laitetussa syvennyksessä,
kerran viikossa opettajille järjestetään kokeet.
Lapset keksivät kysymykset.
Jos opettaja ei pärjää, hänet erotetaan koulusta.

Saarikosken suurimpana elämäntehtävänä ja intohimona oli kuitenkin juoda koko maapallo tyhjäksi viinasta. 1970-luvun alussa hän – puoleenväliin päästyään – totesi tehtävän mahdottomaksi, muuttui menninkäiseksi ja muutti Ruotsiin. Hän kuoli viinanhakumatkalla Joensuussa 1983.

Katso myös

Kansan Uutisten, johon Saarikoski harhaoppisena kommunistina tunki 1960-luvun lopulla kirjoittelemaan pakinoita, kostoksi raitistettu näkemys runoilijasta itäsaksalaisine tyttöystävineen neljä vuosikymmentä myöhemmin.

Aiheesta muualla

edeltäjä:
Eino Leino
Suomen juopoin runoilija seuraaja:
Arto Melleri