Peloponnesolaissota

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”Ei kai me nyt ihan tällaiseen... Kun niitä kuolleitakin ja muuta? Onhan meillä nyt tämä meriliitto että jos kun mutta ja kuuntelisitten mietä nyt vaan?”
~Ateena
”Tämä on Sparta”
~Spartalainen turistiopas[1]
It's go time!

Peloponnesolaissota (alkoi 431, päättyi nopeammin kuin kestää sanoa sodan nimi 403[2]) oli Välimeren tietämillä tapahtunut ennen ajanlaskun alkua käyty vihamielinen sanojenvaihto. Hikipedian mielestä kyseessä saattoi olla myös sota, jollaisena siihen alati tullaan myös viittaamaankin, mutta tämän konfliktin nimi on niin naurettava, ettei asiasta uskalleta olla varmoja. Sodassa vastakkain olivat liittoumat, joita johtivat kaupunkivaltiot Ateena, tuo pojista tykkäävä parrakas kaikkitietävä, sekä Sparta, tuo muodottomat kehdosta lopettava, pullisteleva yläkroppa paljaana riehuva sotajermu, jossa siis ei kukaan kuitenkaan ollut sellainen[3].

Sota oli pitkä ja verinen, mikä on omiaan lisäämään uskoa siihen, että naurettavan tittelin taakse todella piiloutuu oikea sotatoimi. (Sillä onhan se nyt ihan selvä homma, että jokin muutaman vuosikymmenen mittainen kreikkalaisten välinen pieni kahina oli ihan toista verrattuna miljooniin vuosiin kannibaalista esihistoriaa.) Sodan lopputuloksena oli Spartan voitto[4].


Herne nenässä[muokkaa]

Esihistoriallista kapitalismia[muokkaa]

Sodan taustalta löytyy yksi ensimmäisistä kapitalismin esiinmarsseista, kun Deloksen saarelle piilotetun pääoman suojelemiseksi perustettiin poliisi-sikojen joukko[5] Deloksen meriliitto[6]. Historian kirjat ovat toki kääntäneet logiikan niin päin, että kassa syntyi liiton takia eikä toisin päin. Monet liittoon kuuluneista lähtivät mukaan sen tekosyyn varjolla, että Persia (joka oli siis jo sodittu kukistumisen partaalle) saattaisi ”käydä koska tahansa päälle”. Omia laivastojaan pitivät Ateenan päälle lähinnä Khios sekä Lesbos[7]. Muut siirtyivät pian asenteeseen, jossa ”annetaan niille vähän jotakin ja ne huolehtii miestä hamaan tappiin asti”. (Logiikka, jonka EU on sittemmin todistanut matemaattiseksi mahdottomuudeksi.)

Sotahullut[muokkaa]

Sparta, Korintti ja Theba sekä ylipäätään suurin osa Peloponnesoksen asujaimistosta[8] olivat keskenään sopineet, että heistä olisi kivaa olla porukassa, jos vaikka ”tekisi mieli käydä kurmuttamassa jotakuta”.

Sodankäynnin säännöt[muokkaa]

Ateenalaiset:

  • Vahvat meri-unitit ja korotuksia niille
  • Kyky rajoitettuun kauppasaartoon
  • Halu osoittaa miehistä rohkeutta poikakaverille olemalla ”kova jätkä”[9]


Spartalaiset

  • Vahvat maa-unitit ja bonuksia maajoukoille
  • Erikoisominaisuutena 300-korotus, jossa 300 sotilasta vastaa muutamaa tuhatta vihollisen sotilasta rajoitetun ajan
  • Erikoisominaisuutena upgrade, jossa unittien laatu paranee biologisen valintaprosessin kautta, kunhan on korotettu ensin kallion jyrkänne-structure.
  • Halu osoittaa miehistä rohkeutta kanssatovereilleen olemalla kova jätkä... mutta Spartan armeijassa ei siis ollut ainuttakaan homoseksuaalia. Ei ollut.


Alkusoittoa[muokkaa]

Sodan alueesta mainittava osa. Osa sotivista osapuolista merkitty karttaan.

Ennen Peloponnesolaissotaa oli käyty niin sanottu ”Ensimmäinen Peloponnesolaissota” (460 – 445)[10]. Tämä sota, kun se kerran tapahtui kaupunkivaltioiden aikaan, oli kaikenlaisista kahakoista koostuva epämääräinen sekametelisoppa, jossa tapahtui ainakin seuraavaa:

  • Ateena ”dissasi” Spartan ”frendejä”
  • Korintti otti herneen[11] nenäänsä kuin pahinkin teini-ikäinen ”kun vanhemmat sortaa mua”
    • Korintti itse havitteli maa-alueita tupakkinurkalta, mutta se ei laskenut sitä sotimiseksi tai edes valloittamiseksi vaan ihan vain luonnon kiertokuluksi
  • Kerkyralla oli tyhmä nimi
  • Ateenan laivasto oli toisten pelaajien mielestä ylivoimainen ja siitä valitettiin koko ajan
  • Megaraiset joutuivat kauppasaartoon
    • Sen kansalaiset tosin kysyivät siinä kohtaa, että ”asutaanko me tosiaan jossakin ...un Megarassa? Kuka sen päätti? Nyt vähän äkkiä valitusta kunnantoimiston seinälle!”
  • Thebalaiset aloittivat jonkin kahakan, joka ilmeisesti sai kaikki lopullisesti menettämään hermonsa tähän sekasotkuun ja ihan tosissaan aloittamaan sotimisen

”Se oli higveää!”[12][muokkaa]

Arkhidamoksen sota[muokkaa]

Perikles lähdössä soitellen sotaan. Sotarummut eivät vielä olleet levinneet Ateenaan, joten Perikles käytti mielipiteenmuokkaukseen perinteistä attikalaista sotabuzukia.[13]

Ateenan Perikles päätti aloittaa sodan kuten kuka tahansa kunnon suuri sotasankari tai Neuvostoliiton johtaja ja jättää erämaaston hyökkääjälle. (Hän ilmoitti myöhemmin aikalaiskirjoituksissaan keksineensä idean Kummelistories-elokuvan jääkiekkomaalivahdin strategioista, mikä oli hyvin yli pari tuhatta vuotta myöhemmin syntyvän fiktiivisen hahmon kohdalla.) Tämä suunnitelma sisälsi vain sellaisen pienen ongelman, että hän oli tyystin unohtanut ajatella paikallisen moraalin kehityskaarta, kun hänen kansalaisiaan roikkuisi puun oksissa ja talot olisivat vähemmän koossa. Kuten tavallista, tämä raukkamainen strategia kuitenkin kantoi jonkinlaista hedelmää, sikäli kuin maaseudun puut vielä olivat pystyssä. Samoin Ateena käytti täysin epäreiluja laivastokorotuksiaan omaksi edukseen, kuten kuka tahansa kunnon lälläri häviötä voittava pelaaja tekisi.

Katos katos[muokkaa]

”Tappamista? Tämäkö muka on tappamista? Te ette v...u tiedä tappamisesta mitään, ette niin MITÄÄN!”
~ Rutto

Koska sotiminen oli miesten puuhaa, kukaan ei olisi halunnut antaa ruton osallistua kahakkaan. Kuten tavallista, rutto ei vähääkään välittänyt tästä kutsuitta jäämisestä ja kuokki paikalle omin avuin rottavaunujensa ohjaksissa. Hetken päästä kenelläkään ei sitten ollut enää ollenkaan kivaa, ja kaikki valittivat vain siitä, että modatut osallistujat pilaisivat koko kisaamisen luonteen ja tunnelman. Rutto nyt tästä välitti yhtä vähän kuin auringon kuivattamasta ruskeasta kasasta.[14]

Itsensä kokoaminen[muokkaa]

Ateenalaiset saivatkin katsella kaikessa häpeässä ja hämmennyksessä, miten heidän kaupunkejaan vallattiin surutta. Spartalaiset osoittivat kuitenkin suurta herrasmiesmäisyyttä ja nöyryyttä, kun he teloittivat kaikki vankinsa sen sijaan, että he olisivat jättäneet heidät elämään ja siten kärsimään henkisistä ja moraalisista ongelmista, joita kaiken maailman hulluuksia kyselevät filosofit alkoivat niihin aikoihin tuottaa. Ihailtavia ovat nuo herrakansojen asenteet.

Imperiumin vastaisku[15][muokkaa]

Perikleen tuottamat passiiviset ja ajoittain epätoivoisetkin suoritukset johtajana olivat antaneet vastustajille melkoisia mahdollisuuksia toimia. Tässä kohtaa kuitenkin suuri valtiomies huomasi suden hetkensä tulleen ja päätti toimia koko kansansa eduksi. Suuri sotilasstrategi tekikin nerokkaimman taktisimman sekä strategisimman liikkeensä kuolemalla pois aggressiivisemman johtajan tieltä. Tässä vaiheessa Kleon ja muita sotaan innokkaampia pelaajia pääsi esiin, ja laddereilla se näkyi välittömästi tuloksina. Nippelitietona muuten mainitaan, että Sokrates otti osaa erääseen taisteluun. Hikipedian työryhmä onkin ajatellut sen ihan loogisena asiana, että tunnettu filosofi sai mainetta ja kunniaa myös sodassa. Eihän ole mitään järkevämpää kuin se, että ruma, fyysisesti keskinkertainen sekä tyhmiä kyselevä huru-ukko olisi kunnioitettava hahmo taistelussa, jonka Ateena vielä kaiken päälle hävisi surkeasti.


Nikiaan rauha[muokkaa]

Ateenakin alkoi pärjätä, jossakin määrin, kun he ensin huomasivat vähän korjata sotaan ottamaansa asenneta...

Vuonna 421 ennen ajanlaskun alkua molemmat osapuolet olivat hikipäissään, janoisia ja kyllästyneitä koko ajan riehumaan, joten he vihelsivät joksikin aikaa pelin poikki, kävivät ottamassa keittiössä virvokkeita ja vahvistavia juomia sekä jauhoivat paskaa ja innoissaan kehuivat omia suorituksiaan toisilleen miehisen huomion toivossa. Mutta Spartan armeijassa ei siis ollut homoseksuaaleja. Ei sellaista nyt voisi mitenkään kuvitellakaan.

Argoksen ja Ateenan liitto sekä Sisilian sotaretki[muokkaa]

Alkibiades[16] nousi Ateenassa johtoon ja toivoi voivansa tästä eteenpäin saada asiat rullaamaan niin, että peli voitettaisiin itse asiassa pelaamatta sitä ensinkään. Sellainen tyyli oli ihan luvallista valita, mutta kun vastassa oli Spartan kaltainen joukko liittolaisineen, herätti se jo aikanaan vähän ihottumaa ihmisten raapiessa takaraivojaan.

Sisilian sotaretki[muokkaa]

Ateena päätti ottaa hyödyn irti ”ryöstöspawnaamistaan” meri-uniteista ja tehdä iskun jonnekin muualle kuin Spartaan. Eihän se nyt olisi käynyt päinsä, että johonkin Spartan rajalle olisi menty Spartaa vastaan sotimaan. Niinpä hyökkäys kohdistuikin Sisiliaan, joka sijaitsee hyvän matkaa Joonianmeren tuolla puolen, turvallisen kaukana Lakedaimonian sisämaasta. Hermes-patsaan häpäiseminen kuitenkin oli kuivata koko homman kasaan. Tässä vaiheessa Hikipedia olikin vähän vaikeana, kunnes tajuttiin, ettei kyseessä ollutkaan sanaleikki vaan se, että patsas oli matkamiesten jumalan esittely ja siis siten huonon onnen manaamista.[17] Ateenan liikkeet yllättivät kuitenkin Spartan, joten heidän onnistui aloittaa invaasionsa. Pitkän pelleilyn ja kikkalun jälkeen Ateena päätti nousta maihin Syrakusassa ja onnistuikin siinä.

Ateenalaiset piirittivätkin Syrakusaa, mistä johtuen, ehkä vähän ironisen käänteen kautta, myös Syrakusa alkoi piirittää itseään. Tämä oli ateenalaisten mielestä epäreilu temppu, sillä heidänhän sitä oli tarkoitus piirittää. Siitä Syrakusa vasta suuttuikin ja alkoi piirittää ateenalaisia. Tästä ateenalaiset paskansivat totaalisesti housuihinsa,[18] mutta asia alkoi olla poissa heidän omista käsistään nyt, kun heiltä tuntui menevän piirittäminen koko ajan pieleen. Loppujen lopuksi he menettivätkin taistelun ja joukot jäivät vangeiksi. Spartalaiset, joiden mielestä vankien kohtelu ja hoitaminen oli miesten eikä kukkapoikien hommaa, halusivat olla jälleen moraalisia ja urheita ja sankarillisesti tekivät vangeille ihastuttavan puuhaleirin hylättyyn kivilouhokseen. Onkin suuri tragedia, että suurin osa vangeista jäi vähemmän henkiin kuin olisi ollut suotavaa.

Dekeleian/Joonian sota[muokkaa]

Vuonna 413 Sparta päätti, kun heillä sattui vapaata aikaa olemaan, palata lempiharrastuksensa eli sotimisen pariin. Siitä seurasikin se, että Ateena oli pian seuraavan ongelman edessä. Kun he olivat tehneet niin huonon rushin laivoillaan ja olivat vähän resurssipulassakin, heidän tilanteensa ei ollut enää siinä onnellisessa pisteessä, jossa se oli edes osittain ollut välirauhan tullessa. Persiakin pyysi siinä samalla apua ja saikin Spartalta sitä. Tämäkin poliittinen sekametelisoppa olisi ihan hemmetin tylsää luettavaa, jollei siihen kuuluisi mukaan Lesboksen kapinan kukistaminen. Eihän sellaisesta voi olla saamatta kaikenlaisia mielikuvia.

Tilanne kuumenee[muokkaa]

Ateenassa alettiin olla pottuuntuneita koko tilanteeseen, joten siellä vaihdettiin koneen eteen istumaan aivan toinen lauma nörttejä. Heidän logiikkansa oli, että sodan ollessa pahimmillaan olisi järkevää siirtyä demokraattiseen päättämiseen. Heidän oli tosin ensin keksittävä koko demokratian muotonsa uudelleen.

Alkibiadeen sankariteot[muokkaa]

Sodan keskiöön palasi ilmeisesti joku never-heard Alkibiades. Hänet otettiin vastaan sankarina, ja sankari hän tosiaan olikin. Hän nimittäin teki suurimman Spartalaisen urotyön laittamalla laivaston, heidän parhaiden unittiensa, johtoon peukalottoman tunarin, jonka onnistui tunaroida laivasto Spartalaisten armoille. Tämän jälkeen Ateena kiitti sankarillista johtajaa ajamalla tämän hemmettiin ja laittamalla laivastolle kahdeksan komentajaa. Tulevat taistelut sekä pieni myräkkä osoittivat, että tuossa määrässä oli noin kaksitoista ja puoli johtajaa liikaa.


Ohi on![muokkaa]

Keskisormi

Sparta piiritti pian myöhemmin Ateenan. Koska Ateenan kyvyt piirittämiseen olivat jo yleisessä tiedossa, he menivät täysin paska jäykäksi, kun joku kehtasi mennä ja piirittää Ateenan itsensä. Ei siinä pian enää muu auttanut kuin antautua. Sodan jälkeen Ateenaa yrittivät hallita oligarkit, mutta Spartalaiset saivat näistä pian tarpeekseen ja suostuttelivat hallituksen vaihdokseen kohti demokratiaa. Suostuttelu tehtiin miehekkään heterosti, kuten Spartalle oli tapana. Persia ei ollut kovin innoissaan siitä, että sotaa harrastuksena pitävä Sparta astui seuraavaksi sen varpaille, ja siitä seurasikin sitten ihan omat hulabaloonsa.


Viitteet[muokkaa]

  1. Joo, oli halpa. Anteeksi. Ei näitä voi välttää missään niin sama se on hypätä kelkkaan mukaan
  2. Tähän kohtaan on nykynuorelle, joka on oppinut ajanlasku-käsitteensä medialeluistaan, syytä huomauttaa, että maailma ei ole kaatunut eikä ole mitään hätää, vaikka teistä tuntuukin, että ”lelunne kellohan menee takaperin!” Ajanlasku nyt vain sattuu olemaan vähän tällainen omituinen juttu, joka voi mennä myös takaperin. Te ette kutistu takaisin vaippaikään vaikka lukisittekin artikkelin lopppuun asti.
  3. Mielenkiintoinen teoria, mutta toisaalta ehkä ryhmäpaine piti sellaiset halut kurissa tuollaisena aikana
  4. Spoiler-suojaus
  5. Suomen kommunististen nuorten kommentti, joka on eksynyt taas väärään paikkaan
  6. No jaa... toisaalta ei tiedä miten kaukana se kommarien itkuparku sittenkään oli
  7. Kävittekö tarkistamassa? Ettekös vain pettyneetkin ihan vi...
  8. Hitto, olihan siinä nimessä sittenkin jotakin järkeä
  9. Kyllä, onhan se mielenkiintoinen konsepti, mutta jossakin vaiheessa homous on todellakin ollut sodankäynnin yksi salainen ase. Jos uskotte osaavanne olla hetken aikuisia ja erotella toisistanne silkan rasismin ja ironian tunnistamiskyvyn, niin saa nauraa ihan vapaasti.
  10. Missä ei kyllä ole mitään järkeä, sillä silloinhan artikkelin käsittelemän sodan pitäisi olla ”Toinen Peloponnesolaissota
  11. Huomasitteko varmasti tämän vähän piiloon jätetyn sanaleikin, jossa esiintyvät sanat Korintti ja herne? No hyvä.
  12. Lähde: Putous-hahmo Herppeenluoma
  13. Ei tule sekoittaa bazookaan.
  14. Historiassa epidemia tunnetaan nimillä Ateenan rutto ja Thukydideen rutto, mikä on vähän epäreilua molempia mainittuja kohtaan, kun eivät he varsinaisesti saaneet päähänsä sitä järjestää. Koko Attikan evakuointi Ateenan muurien suojiin (eli suuri väestön ja kotieläinten nopea keskitys pienelle alueelle) sen sijaan on virus- ja bakteeriperäisten sairauksien edistämisen kannalta suuri uroteko, ja siitä oli vastuussa ateenalaisten sankari, Perikles, joka sai demoksen vakuuttuneeksi siitä, että tämä olisi hyvä taktiikka.
  15. Anteeksi, mutta oli pakko källiä tämä ihan suorilta sisarsivustolta. Että voikin nimi olla sitä itseään
  16. Ystävien kesken Alkkis
  17. Huh! Ja me kun alettiin jo miettiä, voiko herpeksestä heittää vitsiä... Oho!
  18. Vapaat helleenit eivät tavallisesti käyttäneet housuja, jotka kuuluivat barbaaristen gallien ja persialaisten asusteisiin; poikkeustapauksien varalta ateenalaisilla oli onneksi mukanaan helposti yhteen liitettäviä hätälahkeita, jotta housuun paskominen tarpeen tullen onnistui lyhyelläkin varoitusajalla.

Katso myös[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]