Parodiahorisontti

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Parodiahorisontti on auktoriteettia ympäröivä pinta, jonka sisäpuolella kaikki auktoriteetin parodioiminen käy mahdottomaksi. Parodiahorisontti merkitsee siis sitä rajapintaa, jonka ylittäneestä toimijasta ei voida enää tehdä parodiaa. Eli kun homma menee niin typeräksi ettei siitä enää pysty vääntämään vitsiä, kyseinen toiminta on ylittänyt parodiahorisontin.

Parodiahorisontti on analoginen mustaa aukkoa ympäröivän tapahtumahorisontin kanssa. Siinä, missä mustan aukon substanssina on massa, ja agenttina gravitaatio, parodiahorisontille vastaavat suureet ovat auktoriteetti ja painoarvo.

Parodiahorisontti sijaitsee Malolepuksen[1] säteen etäisyydellä auktoriteetista. Eli mitä isompi auktoriteetti ja mitä suurempi painoarvo sillä on, sitä suurempi on Malolepuksen säde ja sitä etäämmällä parodiahorisointti on itse auktoriteetista - ja sitä aikaisemmin parodiahorisontti tulee vastaan pyrittäessä toimimaan auktoriteetin mukaisella tavalla.

Parodiahorisontti siis riippuu auktoriteetista ja sen painoarvosta, ja se kuvaa sitä pistettä todellisuusjatkumossa, jossa auktoriteetti on niin pahasti ristiriidassa realiteettien kanssa, että todellisuus on vääristynyt omaksi parodiakseen. Tällöin vääristymävektori (auktoriteetin ja realiteetin ristitulo) saa arvon, joka on suurempi kuin 1. Malolepuksen säteen sisäpuolella siis auktoriteetti muuttuu omaksi parodiakseen, ja toisaalta parodia antaa toimijasta todenmukaisemman kuvan kuin auktoriteetti itse.

Esimerkkejä parodiahorisontista ovat roolipeli Paranoia, jonka piti alunperin olla parodia totalitarismista, mutta joka Neuvostoliitossa kasvaneiden mukaan kuvasi Neuvostoliittoa paljon paremmin kuin mikään marxilainen teoria tai auktoriteetti, ja elokuva This Is Spinal Tap, jossa sen nähneet rock-muusikot eivät nähneet mitään hauskaa - he pitivät sitä aivan normaalina bändidokumenttina. Kalvinismi on myös kristinuskon muoto, jossa on menty Raamatun Malolepuksen säteen sisäpuolelle, parodiahorisontti on ylitetty, ja uskonto on muuttunut omaksi parodiakseen.

Koska auktoriteetin ristiriita realiteetin kanssa lasketaan ristitulona, ja koska tämä vääristymävektori kuvaa parodian astetta, riittävän suuret vääristymän arvot aiheuttavat liikehdintää ja levottomuutta. Jos vääristymävektori saa niin suuria arvoja, että levottomuusliikehdintä ylittää päivänvalon nopeuden, käy niin, että parodiahorisontti repeää, ja sieltä paljastuu auktoriteetti kaikessa alastomuudessaan. Näin kävi esimerkiksi Neuvostoliiton hajotessa, jolloin kommunismin alastomat kasvot paljastuivat jokaiselle. Tällaista parodiahorisontin repeämistä kuvaa myös Hans Christian Andersenin sadun Keisarin uudet vaatteet loppukohtauksen lausahdus Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään!!!

Viitteet

  1. Parodiahorisontin käsitteen esittäjän nimi latinaksi