Parisuhde

Parisuhde ja sinkkuelämä ovat vaihtoehdot, joiden välistä valitseminen on elämän tärkeimpiä. Valinta on syytä tehdä käsi lompakolla. (Ensin omalla, sitten toisen.)

Parisuhde on uusiosana, joka on ohittanut perinteiset termit kuten avoliitto, avioliitto, aivoliitto ja seurustelu. Se on epämääräinen ja luokittelematon. Siinä missä "avioliitto" herättää tunteita, ja saa aikaan kinastelua siitä, onko se miehen ja naisen välinen suhde ja kuka pääsee kirkkoon, "parisuhde" ei herätä mitään tunteita kenessään. Avioliiton ja parisuhteen ero onkin siinä, että avioliitossa vannotaan vala käsi sydämellä ja parisuhteessa käsi käy siinä samalla kohdalla rinta-alaa, tosin vain lompakolla.

Laveasti sanoen "parisuhde" on eksklusiivinen vaihtoehto "sinkkuudelle". Siihen päädytään kun ollaan tehty vaikeita harkitsevia päätöksiä. Sellaisia kuten

• Haluanko kiertää baareja idioottien kanssa vai katsoa kotona televisiota idiootin kanssa?
• Haluanko selittää typeriä ja ostaa asioita jotta saat seksiä vai selittää typeriä ja ostaa asioita jotta saat seksiä?
• Haluatko olla vessassa pornolehden kanssa vai haluatko olla sinkku?

Parisuhteen vaiheet

Parisuhde on hieman kuin avioliitto, tosin kalvakampi.

Yleisesti ottaen parisuhde voidaan jakaa kahteen päävaiheeseen, jotka ihmiset hoitavat keskimäärin väärin.

• Tutustumisvaiheessa tapaillaan. Parisuhde ei ole tällöin sopimuksellisesti pysyväksi luvattu. Petturuus kuitenkin tavallisesti lopettaa sen. Tässä korostetaan usein etäisyyttä joka näkyy esimerkiksi ravintolapalveluiden käyttönä sen sijaan että seurusteltaisiin kotona. Suhde voi sisältää seksiä ja kaikkea hauskaa. Tämä vaihe loppuu tavallisesti siinä vaiheessa kun tutustuttaja tutustutetaan omiin vanhempiin.
• Vakiintumisvaiheessa ollaan. Eikä oikein muuta.

Yleensä on ajateltu että seurusteluvaihe on ihana utopia, joka perustuu kohteliaisuuteen ja etäisyyteen. Ja että varsinainen tiivis pitkäaikainen suhde perustuisi rehellisyyteen ja avoimuuteen. Tätä kautta ensin syntyy romanttinen fantasia joka sitten romuttuu arkiseen realismiin. Ja näin rakkaus happanee huonoksi avioliitoksi, jota ylläpitää vain tottumus ja avioehto.

Toimivan parisuhteen avaimet

Esimerkki avoimuuden tärkeydestä tutustumisvaiheessa ; Mies kertoo : "Olen häntäheikki, eli haluan olla useiden ihmisten kanssa" - Nainen vastaa : "Olen skitsofreenikko, eli olen usea ihminen!" Tämänlaisen täytyy olla Taivaassa taottu parisuhde!

Toimivan parisuhteen kohdalla asia meneekin juuri toisinpäin kuin miten asiat keskimäärin hoidetaan. Perinteisesti on nojattu alun ihanteenluontiin ja hurmaamiseen ja tämänjälkeiseen rehellisyyteen jota kannustetaan optimismilla, positiivisella minäkuvalla ja rohkeudella.

Sen sijaan realistisempi ja toimivampi ratkaisu onkin tajuta että jo se, että haluat modernissa maailmassa parisuhteen viittaa siihen suuntaan, että olet jollain tavalla 'hullu. Ja muutenkin ihmiset ovat yleensä jossain määrin hulluja. Koska luet hikipediaa on varmaa, että sinä olet hullu. Ja melko varmaa on myös se, että vastapuolesikin on. Siksi terve lähtökohta on tunnustaa tosiasiat. Seurustelussa olisikin tämän jälkeen hyvä selvittää lähinnä se, että toinen on riittävän hullu valitakseen sinut mutta ei liian hullu jotta et halua häntä.

Siksi seurustelun tärkein tavoite onkin hurmaamisen sijasta avoimuus. On parasta ottaa toisesta selvä ja samalla varmistaa että ei päädy toisille treffeille psykopaatin tai jonkun sellaisen kanssa, joka pitää sinua psykopaattina. Ideaalina on karsia heti kättelyssä seurustelukumppaniehdokkaista ne, jotka ovat "häiriintyneellä tavalla hulluja", ja panostaa niihin jotka ovat "sopivalla tavalla hulluja". Karkeasti "hurmaavasti hullu" on joku joka tilaa ravintolassa listalta lastenaterioita ruuakseen kun "irvokkaasti hullu" taas on se, joka tilaa ravintolassa ruokalistalta ateriakseen lapsen.

Ongelmana tässä on se, että pikavilkaisulla kohtelias hullu näyttää normaalilta ja mukavalta. Siksi ei olekaan ollenkaan hyvä, että nykyiseen tapaan treffeillä teeskennellään, että ei olla kiinnostuneita jääkiekosta vaan toisen kissasta. Käytännössä jokaisessa on outouksia ja olisikin sopivaa löytää itselle parhaiten sopiva hullu. Tämä selvittelyvaihe vaatii irvokastakin paljastuspeliä, jotta voidaan selvittää mitä toinen ihminen on. Tämä pelottelupeli johtaa usein tilanteeseen jossa toinen selittää, että "voitit, minä menen tuosta ovesta." (Ja joskus sitä häviää itsekin.) On kuitenkin parempi karsia nämä tapaukset jo alkuvaiheessa, kuin vaikkapa selvittää nämä taipumukset panostettuaan suhteeseen vuosikausia.

Varsinaisen parisuhteen sen sijaan tulee perustua kohteliaisuuteen, jossa toisen vikoja siedetään ja jopa kaunistellaan. Toisen huonotyylistä pukeutumista ollaan valmiita puolustamaan vieraita vastaan jopa riitelyyn asti. Tämä pitää yllä illuusiota avoimesta ja kestävästä parisuhteesta. Ja tämä satu taas värittää kokemusta koko perhe-elämästä. Näin perhe-elämästä tulee valheellista mutta onnellista. Ja tämä taas on hyvän ja kestävän parisuhteen salaisuus.

Parisuhteen suurin herkkyys löytyy parisuhteen syvimmästä totuudesta. Parisuhteessa ollaan parin kanssa, ei suinkaan yhden ainoan henkilön kanssa. Jotkut ovatkin olleet jopa kolmessa parisuhteessa. Tunnetaan myös tapauksia joissa henkilöt ovat kumpikin näin parisuhteessa ja joskus tautien leviämisen paikantamisessa on ollut vaikeuksia tavoittaa kaikki parisuhteissa tartutetut osapuolet.

Parisuhteessa eläminen jättää jälkensä. Joillakin lyhyessäkin parisuhteessa eläville tulee parinsa avustuksella mustelmia, useimmin silmien alueelle sekä kaulan alueelle. Syntytapa on edelleen Porkkalan Ammattikorkeakoululaisille täydellinen mysteeri. Kuten autoista kiinnostuneet autoilevat niin parisuhteiset parittelevat.