Pääsiäinen
Hikipedia
Pääsiäinen on juhla, jota vietettiin joskus aikoinaan Jumalan Egyptissä joskus ennen ajanlaskua järjestämän kansanmurhan kunniaksi (http://www.evl.fi/raamattu/1992/2Moos.12.html), mutta jota nykyään vietetään Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitsemisen kunniaksi. Kristityt tosin jatkavat, ettei se jäänyt tähän, vaan että Jeesus heräsi sitten kuolleista, pomppasi vieteriukon tavoin haudasta ja sanoi "Ta-daa! Ettepäs roomalaiset saaneetkaan minua liiskatuksi!" Loistava syy juhlia se onkin, ei siinä mitään. Pääsiäisen on yleinen vapaapäivä, jolloin kannattaa nostaa maljaa.
Sisällysluettelo |
Juutalainen pääsiäinen
Juutalaiset siis pääsiäisenä juhlivat egyptiläisten kansanmurhaa. Jahve kävi tuolloin päästämässä ilmat pihalle kaikista Egyptin esikoisista, myös eläinten ja kasvien esikoisista, joka on varsin hyvä osoitus tuon kaikkivoipaisen sosiopaatin olemattomista vihanhallintakyvyistä. Tämän kunniaksi juutalaiset yhä tänäkin päivänä juhlivat kaikkia niitä vitsauksia, jotka Jumala lähetti egyptiläisten niskaan, syövät matzoja ja lammasta ja ryyppäävät rankasti. Juutalaisen pääsiäisen päällimmäinen tunne onkin vahingonilo, ja se on juutalaisessa juhlakalenterissa vasta toiseksi vihantäyteisin, vahingoniloisin ja kostonhimoisin juhla heti Puurimin jälkeen. Pääsiäisen vietto on kuvattu Toisen Mooseksen kirjan 12. luvussa, sekä Talmudin traktaatissa Pesahim.
Kristillinen pääsiäinen
Kristityt vetivät tästä pykälän paremmaksi, ja alkoivat juhlimaan omaa pääsiäistään Jeesuksen teloituksen (ja oletetun ylösnousemuksen) kunniaksi. Tuo umpikiero juutalaisnörtti oli huomannut, ettei hänen oppinsa siitä, että olkaa kilttejä toisillenne ja rukoilkaa säännöllisesti, oikein uppoa juutalaisten tavallista paksumpaan otsaluuhun, ja tajusi, että hän olisi kuolleena vaarallisempi vastustajilleen kuin elävänä. Niinpä hän teki lihastaan leipää ja verestään viiniä, ja onnistui sillä suututtamaan kaikki - niin fariseukset, saddukeukset, maallistuneet juutalaiset, kirjanoppineet, lainlukijat kuin roomalaiset vallanpitäjätkin - ja hän teki suunnilleen kaikkensa tullakseen teloitetuksi. Ja hän päätyi sitten ristille kahden hepun väliin, joita roomalaiset pitivät terroristeina ja paikalliset vapaustaistelijoina.
Ja niinpä kristityt sitten ovatkin siitä lähtien muistelleet tätä julmaa ja epätavallista rangaistusta teurastamalla lampaita ja kananmunia sekä syömällä makeita ja rasvaisia ruokia. Kaunis on kuolla ja niinpäinpois. Mutta toisin kuin juutalaiset, kristityt eivät muistele pääsiäisenä sen enempää roomalaisia kuin juutalaisiakaan pahalla, eivät iloitse Rooman ryöstöstä ja hävityksestä, eivät riemuitse Jerusalemin tuhoamisesta eivätkä syö Pilatuksen korvia. He tyytyvät vain mässäilemään ja ryyppäämään
Pääsiäinen on erittäin hyvä argumentti kuolemanrangaistusta vastaan. Se voi tehdä varsin vastenmielinä pidetystä otuksesta marttyyrin, jota muistellaan vielä 2000 vuotta itse tapahtumien jälkeen.
Muuta
Jehovan todistajat eivät tästä vapaapäivästä tykkää, koska perseiden vetäminen on mukamas väärin ja pääsiäistä ei paljon muuhun käytetä kuin perseiden vetämiseen. Jeesus näet pwnasi meidät tällöin tekemällä verestään viiniä. Tämäkin on loistava syy juhlia, erityisesti viinin, tai suomalaisittain viinan, kera.
Pääsiäinen on hyvä tekosyy herkutella ja maistella, siinä ikään kuin yhdistyvät karkkipäivä, perjantaipullo ja synttärit yhtäaikaisesti. Pääsiäisenä karkinhimoiset kakarat lähtevät naamioituneina painelemaan toisten ovikelloja silmät pahantahtoisesti kiiluen, valmiina hakkaamaan ovenavaajan pajun varvuilla henkihieveriin viedäkseen hänen karkkinsa. Älä siis avaa heille ovea!
Pääsiäisenä ortodokseilla on tapana syödä makeita ja rasvaisia ruokia, kuten pashaa, babaa ja kulitsaa. Luterilaisilla puolestaan mämmi vastaa sekä matzoja että pashaa. Millainen uskonto, sellainen pasha.
Ai niin. Sana "pasha" tulee pääsiäisen kreikankielisestä nimestä Πάσχα (latinaksi pasqua). Se ei siis kuvaa mämmin ulkonäköä.
