Omatunto

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”Siis mikä helvetti se on?”
~Psykopaatti

Omatunto on hömppä-humanistien kuvaama, henkilökohtainen ajatusmaailman luoma kuvitteellinen kokemus, joka ohjaa yksilön käytöstä moraalisesti näennäis-kelpoon suuntaan. Omatunto muistuttaa jossain suhteessa omaa tuntoa, mutta oma tunto perustuu ääreishermoston tuomaan tuntemukseen, kun taas omatunto on ennen kaikkea keskushermoston ja Samu-sirkan yhteinen tuotos.

Omatunnon puute on huomattavasti yleisempi tila kuin oman tunnon puute. Oman tunteilun ja oman edun kannalta on keskeistä ymmärtää erilaisten tuntemusten vivahde-eroja; oman tunnon puute voi johtua ankarasta puutumisesta (erimerkiksi reippaan humaltumisen aikana) tai halvaantumisesta, joka voi niin ikään olla tai olla olematta seurausta reippasta humaltumisesta. Omatunnon puute sen sijaan voi olla tarkoituksellinen hankinnaisominaisuus ja monissa ammattikunnissa (juristit, verovirkailijat, autonkorjaajat...) se katsotaan urakehitykselle eduksi.

Omatunto perusteista ajattelua pidetään lähtökohtaisesti yhteiskunnallisesti hyväksyttävänä, vaikka historia on yrittänyt muutamaankin kertaan opettaa ihmispoloa, mihin Samu-sirkkojen uskominen voi johtaa. Erääsä maailmanhistorian koskettavimmassa tarinassa, omatunnon kuunteleminen johtaa eroottisen nenävärkin menettämiseen ja sen myötä kuuluisa puusilmä saa pakit läpikuultavassa harsossa irrottelevalta haltiattarelta - mikä on tietysti aivan oikein.

Ylenpalttinen hurskastelu on tyypillistä ihmisille, jotka toimivat omatunnon mukaan tai kuten juridisesti asia kuvataan "hyvässä uskossa". Suomessa tehdään hyvässä uskossa toteutettuja omatunnon myötäsyntyneitä rikoksia huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi humalassa nukuttaessa.

Toisentunto on terminä omatuntoa vaikeaselkoisempi ja se usein liittyy yksilön hallusinaatio -tilaan tai muuhun sekavana pidettävään ajatteluun. Osittain koettuna se on läheistä sukua empatialle, sympatialle ja sympatex-membraaniselle dementialle.