Odysseia
Odysseia on Homeroksen ja viidenkymmenen haamukirjoittajan kyhäämä jatko-osa menestysteos Iliaalle. Asiantuntijoiden mielestä jatko-osa on halpa viritys, jossa tekijät käyttävät naurettavan röyhkeästi hyväkseen 400-luvun eaa. eeppisten runojen markkinarakoa. Odysseiassa ei ole juuri mitään hyvää, mitä Iliaassa ei jo olisi. Sen sijaan huonoja puolia riittää plagioitavaksi ajanlaskun alkuun asti. Odysseian heikkouksiksi voidaan laskea puuhevosyllätyksen puute, typerät fantasiaelementit (kykloopit, Skylla, 20 vuotta selibaatissa elävä vaimo), Odysseuksen whinetys, puuhevosyllätyksen totaalinen puute ja kaikin puolin epäpätevä heksametri, jossa daktyyleita väärinkäytetään siinä määrin, että asiaa tuntemattoman ei kannata edes yrittää ottaa äskeisestä lauseesta selvää. Otto Manninen vielä meni lankaan, mutta Pentti Saarikoski tajusi hylätä alkutekstin ja kirjoitti koko eepoksen uudelleen.
Juoni[muokkaa]
Odysseia kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun Brad Pitt on polttanut Troijan ja kaikki palaavat kotiin. Päähenkilönä toimii kuningas ja suuri perseenpotkija Odysseus, joka tyhmyyksissään kusee yli laidan, kun Poseidon sattuu uimaan ohi. Tästä närkästyneenä Posse päättää vaikeuttaa kirjan lopettamista parin sadan sivun verran. Matkallaan Odysseus kohtaa kaikki kaunokirjallisuuden kamalimmat kliseet seireeneistä aina pahaan tekoälyyn asti. Hän kehittää niistä selviämiseen kliseeratkaisut, joita kirjailijat sitten käyttävät seuraavat 2500 vuotta. Itse asiassa mikään näistä toilailuista ei edes tapahdu juonen aikana, vaan Odysseus resitoi sankarireissuaan takaumana fajakeille 150 sivua. Tämän jälkeen hänelle yksinkertaisesti tarjotaan kyyti kotiin. Kotona odottaakin yllätys, sillä Odysseuksen kotisaari Ithaka on täyttynyt sadasta kiimaisesta miehestä, jotka haluavat, että Odysseuksen emäntä, Kirke, ottaisi heistä jonkun puolisokseen. Tätä he ovat odottaneet 20 vuotta. Melko hyvin säilynyt misu siis. Loput sata sivua Odysseus pohtii: "Voi Kalypso sentään, tekisipä mieleni manalaan." Sitten hän käy tappamassa kaikki ja keksii kaikkien kirjallisuustieteilijöiden painajaisen – onnellisen lopun.
Vaikutus[muokkaa]
Odysseia oli sen luokan pohjanoteeraus, että haamukirjailijat kirjoittivat Homeroksen nimissä enää noin 500 vuotta. Tämä on naurettavan vähän, sillä kärkipaikkaa pitävä juutalaiskirjailija Jahve on yltänyt apukirjoittajien avulla yli 5000 vuoden tuotantoon. On myös helppo ymmärtää, että tämän jälkeen antiikin kirjailijat haistattivat pitkät suureellisille eepoksille ja alkoivat mieluummin tuottaa paremmin myyvää perhekomediaa ja roomalaisvitsejä. Odysseia julkaistiin ajan tyyliin sopivasti kuunnelmana, mikä osaltaan koitui teoksen pelastukseksi, sillä Hollywoodin tuottajat, joilla on viimeinen sana maailmankirjallisuutta kanonisoitaessa, eivät mielellään lukisikaan yli 50-sivuisia tekeleitä.