Novgorod

Novgorod (suom. Uusilinna) oli tärkein viikinkien tukkikohta idäntien varrella, noin 300 kilometriä nykyisestä Moskovasta pohjoiseen. Novgorod oli ensimmäinen todellinen kaupunki suomalaisugrilaisten kansojen asuinalueella. Novgorodista kehittyi tärkeä hallinnollinen keskus, ja nykyinen Venäjän valtio on samaa jatkumoa, tosin moskoviitit siirsivät pääkaupungin Moskovaan 1300-luvulla.

Novgorodin synty

Viikinkien panos Novgorodin ja Venäjän synnyssä oli ratkaiseva. Eräänä keväänä sadekuuro yllätti Erik Punaparran laivaston Volga-joella. Laivasto joutui hakemaan suojaa maista, vaikka seutu oli pelottavaa ja tuntematonta. Kanootit käännettiin ympäri ja soturit ryntäsivät niiden alle suojaan. Viikingit pelastuivat täpärästi, ja pian sateen ropina veneiden nahkapohjia vasten vaivutti heidät uneen. Paikalliset kuitenkin hyökkäsivät yöllä, tappoivat urosviikingit ja orjuuttivat naaraat.

Paikalle perustettiin linnake seuraavien viikinkihyökkäysten torjumiseksi. Aikojen kuluessa viikinkejä saapui yhä enemmän. Paikalliset keksivät sulkea joen tukeista tehdyllä padolla. He myös laskivat tukkeja lähestyvien viikinkilaivojen päälle, puhkoen niiden nahkapohjat. Viikinkien eteneminen saatiin näin estettyä. Viikingit alkoivat kutsua paikkaa tukkikohdaksi, sillä siinä oli joessa niin paljon tukkeja, ettei ohi päässyt. Niinpä se oli kaikkien matkojen päätepiste. Viikingit siis suoranaisesti perustivat Novgorodin. Koko kaupunki rakennettiin viikinkien ruuhista ja katot suojattiin viikinkien kilvillä. Merkkinä viikinkien aktiivisuudesta paikalla on yhä runsaasti viikinkien hautoja.