Niko Nirvi

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Niko Nirvi.


Niko Nirvi (s. 1961, tunnettu myös 3827:llä eri nimimerkillä) on suomalaisen tietokonepelijournalismin kaikkien aikojen suurin legenda ja lisäksi P-laivaston amilaari.

Varhaiset vaiheet[muokkaa]

Lapsena Nirvi oli tavallinen reipas poika, joka kiipeili muiden poikien kanssa puissa, leikki tervapataa pihan likkojen kanssa ja katsoi mummin sylissä telkkarista Rintamäkeläisiä. Eräänä päivänä kaikki alkoi kuitenkin muuttua dramaattisesti, kun lähimmälle Kesoilille saapui Space Invaders. Kyseinen peli kaappasi nuoren miehen avaruushirviöineen ja piipityksineen mukaansa aivan odottamattomalla tavalla. Mutta se oli vasta alkua! Lopullisen kohtalonsa Nirvi tapasi hieman myöhemmin Star Wars -peliautomaatin muodossa. Vihreitä viivoja ja säihkyviä lasereita vilissellä pelillä oli niin voimakas vaikutus nuoreen Nirviin, että siihen loppui häneltä parranajokin, koska pelaamiseen piti säästyä vastedes mahdollisimman suuri määrä rahaa. Samalla Rintamäkeläiset ja Reinikainen vaihtuivat suippokorvan ja peltipömpelien seikkailuihin. Nirvi suostui nyt istumaan mummin syliin enää vain sillä ehdolla, että saa tietokoneen joululahjaksi. Koska tietokonepeleissä oli barbaareja ja kommandoja, alkoi Nirvi ottaa luonnollisesti myös suuria annoksia Arskaa (siis VHS:ltä, ei rannalla). Kerätessään pulloja pelirahojen tienaamiseksi Nirvin päässä alkoi niin ikään syntyä vahva assosiaatio pelaamisen ja kaljapullojen välille.

Nirvin ura journalistina alkoi, kun hän oli lyönyt kavereineen vetoa siitä, että saisi jutun julkaistuksi MikroBitissä. Lehden toimitus päivitteli tekstin tasoa, mutta heltyi siinä vaiheessa julkaisuun, kun he kuulivat, että vedossa panoksena oli paitsi hänen Commandorensa myös mumminsa. Toimitus asetti kuitenkin viisaasti yhden hyvin selkeän ehdon Nirvin tekstien julkaisulle: "Tuota naamaasi emme kyllä voi koskaan laittaa lehteen."

Nirvin arvostelut olivat varsinkin alkuaikoina hyvin lyhyitä ja suorasukaisia: "Paska kommando-paska!", "Taas joku lisenssipaska!", "Helvetin paska karate!", "Helvetillinen japanialainen pasko'em-up peli!", "Tosi paska kolikkopaska!" jne. Näiden arvostelujensa johdosta Nirvi alkoi saada varsin nopeasti kulttimainetta peruskouluikäisten lukijoiden keskuudessa. Toimituksen palautteen ja opastuksen kautta Nirvin teksteihin alkoi kuitenkin pikku hiljaa ilmestyä pidempiäkin virkkeitä ja diaboliset ja koprofiiliset ilmaukset alkoivat antamaan tilaa hieman monipuolisemmalle kielenkäytölle.

Uralla eteneminen[muokkaa]

Vaikka Nirvi on yleensä ollut jonkinlainen mielipidejohtaja suomalaisten tietokonepelaajien keskuudessa, erosivat hänen mielipiteensä kuitenkin kovasti suuren yleisön linjasta seikkailupelien Zak McKracken ja Maniac Mansion kohdalla, jotka saivat Nirviltä vain kolme tähteä. Pelit ovat Lemon64 -sivuston pisteytyksen nojalla Commodoren 64:n kaikista suosituimmat. Tämmöisissä peleissä, joissa ohjastettiin sieviä naishenkilöitä ja ruokittiin oravia pähkinöillä, ei kuitenkaan Nirvin mielestä ollut tarpeeksi kovuutta. Sen sijaan Larry 1 sai Nirviltä täydet pisteet. Tuossa pelissähän pystyi tekemään semmoisia asioita, että jos mummi olisi sen nähnyt, olisivat tekohampaat lentäneet kaaressa lattialle.

Suurin osa Nirvin lempipeleistä kuitenkin koostui ennen kaikkea räiskimisestä ja kun sotiminen tietokoneiden näytöllä ei riittänyt, ja koska muuta sotaa ei sattunut tosielämässä olemaan meneillä, lähti hän sitten uzit laulaen mukaan konesotaan. Nirvin kantava teesi konesodassa oli, että Atari ST on teknisiltä ominaisuuksiltaan paras kone, koska siinä on se MIDI-portti. Kovan MikroBitin lukijapalstalla käydyn väännön päätteeksi Nirvi joutui tunnustamaan lopulta, että kyllä Amigaankin sen MIDI-portin saa. "Mutta ei saa Steinberg Cubasea! Tuliko perkele selväksi?!?!", hän ystävälliseen tyyliinsä muistutti. Nirvi yritti omien MIDI-kappaleidensa kaupallista julkaisua, mutta levy-yhtiöt eivät uskoneet Nirvin naaman mahdollistavan varsinaista populaarimuusikon uraa ja homma jäi siihen, joskin Nirvin materiaalia julkaistiin muiden esittämänä nimellä Pääkköset. C=Lehdessä arvostelemallaan Disney Animaton Studiolla puuhailtuaan Nirvi onnistui myymään Yleisradoille kuuluisan "Varokaa heikkoa jäätä" -pätkänsä.

Nirvi päätti kuitenkin keskittyä maailman tärkeimpään asiaan eli pelaamiseen. Kun pahimmat paskaisuudet oli saatu siivottua hänen kirjoitustyylistään pois, MikroBitin toimitus uskalsi ylentää hänet kaljannoutajasta pelitoimittajaksi. Tämä kuitenkin osoittautui pahaksi virheeksi ja niinpä eräässä yöllisessä hätäkokouksessa päätettiin ovelasti perustaa Pelit-lehti, jonne Nirvi kavereineen voitaisiin sijoittaa ja toimitukseen palautuisi taas rauha törkyturpaisten tähtilaivaston amilaarien poistuessa näyttämöltä. Vaikka yhteistyö muiden journalistien kanssa ei aina ollut helppoa, on Nirvin sanottu arvostaneen kolleegoistaan ainakin Jukka Tapanimäkeä - olihan tämä saanut oman naamansa peräti pelin kanteen.

Vaikka moni varmaan arvelisi Nirvin olevan yksi Suomen limaisimpia nörttejä, ei vaimokkeen löytäminen tuottanut hänelle kummempia ongelmia - olihan hän Larrynsä pelannut. Kuitenkin kosiessaan Nirvi pelasi varman päälle ja lupasi viettää enimmät vapaa-ajat komerossa tapittamassa Star Trekiä ja ryystämässä Krombacheria, jottei vaimon tarvitsisi katsella hänen naamaansa.

Kuvamateriaalin puutteen vuoksi ei ole koskaan päästy tarkkaan selvyyteen siitä, onko Nirvin parta niin sanottu UNIX-parta. Jotkut epäilevät sen olevan KERNAL-parta, toiset taas TOS-parta. Kaikkea ei Hikipediakaan tiedä.

Rilluminatus[muokkaa]

Nirvin journalistisen uran suurin tähtihetki on tähän mennessä ollut se, kun hän pääsi kansainvälisen Star Trek -kerhon kautta solmimiensa kontaktien avulla arvostelemaan yksinoikeudella saksalaisten tekemän Elite-tyylisen kulttipelin, Rilluminatuksen. Nirvi oli myös osallistunut itse vahvasti pelin tekoon, mikä ei kuitenkaan estänyt häntä arvostelemasta sitä ja antamasta täysiä pisteitä. Peliä ei turhaan sanottu "unelmapeliksi", vaan siinä on todella toteutettu Nirvin peleihin ja muihin asioihin liittyvät fantasiat usein hyvinkin kirjaimellisessa mielessä. Esimerkiksi Seireeni-rodun edustajien grafiikkana on käytetty Arskan leffojen naispääosien uimapuku-skanneja ja aluksen droidit voi lähettää tyhjentämään tähtien välissä ajelehtivien sukupolvialusten jääkaapit Jägermeister-pulloista. On epäilty, ettei myöskään ole sattumaa, että pelissä nimenomaan galaksin alimpien matalaälyisten orjarotujen viihteenä on jääkiekko.

Rilluminatus yhdistelee Nirvin aiemmista lempipeleistä aineksia hyvin luovasti monella tapaa. Esimerkiksi emäalusta kohti hauleja ampuileva pelaaja saa kintereilleen Nethackista tuttujen Keystone Kopsien alukset, joiden hyökkäysten jäljiltä aluksen ikkunaruudut muuttuvat valkoiseksi. Ultima IV:stä peliin on lainattu hyve-systeemi, jota on kuitenkin laajennettu myös paheiden puolelle. Esimerkisi jos pelaajan paheena on alkoholismi, kommunikaatiot muiden rotujen edustajien kanssa sujuvat letkeämmin, mutta toisaalta emäalukseen telakoinnista tulee haasteellisempaa. Dungeon Masterista on lainattu sitkeät 50 000 laserin osumaa vaativat avaruudessa lentävät purppuramadot, jotka ovat ikään kuin astuneet Eliten thargoidien paikalle. Selvä Dungeon Master -laina on myös ohjaamoon laskeutuva säkkipimeys, kun aluksen sähköjärjestelmä sekoaa esimerkiksi asteroidin osumasta tai Warsteinerin kaatuessa ohjauspaneeleille. Tau Cetin tyyliin planeettojen kaupungeista voi löytää keppejä, joista voi sähköjen sammuessa rakentaa alukseen vaikka notskin tai sitten antaa niillä seireeneille piiskaa.