Nightwish
Hikipedia
| VAROITUS!! Tämä sivu kertoo hevi- tai metallibändistä! Tälläisiä sivuja on Hikipediassa jo muutenkin aivan liikaa. Ynnä tämä sivu on kaiken lisäksi aivan turha ja tylsä. Tämä sivu ei tee täällä muuta kuin rasittaa serveriä ja Hikipedian lukijoita. Mikäli sinulla on sanottavaa tästä turhasta artikkelista, sano se keskustelusivulla. |
| ” |
| ” |
| ~Mistä vetoa, että menit halpaan ja luulit, että tämä on Hikipedian tapa "parodisoida" Nightwishiä? | ||
Nightwish (suom. Yötoive) on kiteeläinen orkesteri, joka soittaa sinfonista gootti-folk-pop-proge-heavy-mäiskintä-trance-hard rockcock-kaamos-masennus-syntikkahumppaa, jossa on kuultavissa vaikutteita myös oopperasta, romanttis-keskiaikaisesta klassisesta orkestraalimusiikista, Amerikan alkuperäisasukkaiden kansanmusiikista, irlantilaisesta kansanmusiikista, ruotsalaisesta kansanmusiikista, kansanmusiikista ylipäätään, elokuvamusiikista, japanilaisesta karaokemusiikista, laadukkaasta suomalaisesta iskelmämusiikista, Matista ja Teposta (mikä ei missään nimessä lukeudu edelliseen) sekä Kiteen pitkästä pontikankeittoperinteestä. Vaikutteita on myös muista tyylilajeista, ensimmäiset julkaisut (Enkelit Saatana ensin lunastaa) sisältävät bändin tyyliin nähden melko yksinkertaista sinfonia-power metal-whitemetal-kitarahyrryytys-nuotiolaulua.
Bändi on tunnettu paljonpuhuttelevista syväluotaavista lyriikoistaan, joissa himoitaan Syntistä, pelätään Naapurin Miestä, kuunnellaan hiljaisuutta suljetussa huoneessa, vaalitaan viattomuutta, vihataan kaikkia, haudotaan itsemurhaa, hypätään mereen ja lennetään luudanvarsilla. Bändin lyyriikoita on arvosteltu viittauksista saatananpalvontaan, mutta itse asiassa ne viittaavat ihan tavalliseen pohjoiskarjalaiseen elämänmenoon.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nightwish ja julkisuus
”Nightwishin suosiota Suomessa ei voi vähätellä; en tunne ihmistä, joka ei luulisi Over the Hills and Far Awayta aidoksi Nightwish-biisiksi.”~Imppeeriumin Mape
Nightwish nousi suuren yleisön tietoisuuteen, kun se antoi kenkää maailman parhaaksi naispuoliseksi rock-laulajaksi tituleeratulle, klassisenkin musiikin parissa menestyneelle solistilleen Tarja Turuselle ja otti tämän tilalle kaikkien järkytykseksi kuulopuheen mukaan ruotsalaisen poplaulajan, jonka nimen oikeinkirjoituksesta ei vielä ole täyttä varmuutta.
[muokkaa] Julkaisujen luonteesta - Lähteenä Nightwish.com Forumin faktat alias fanien yksimieliset näkokulmat
[muokkaa] Muut Nightwish -levyt (eli ei DPP)
”Last dance, first kiss, your touch my bliss, see how dear oh six to the lust ...vai mitenne sanat nyt menikään, kun mie en ymmärrä tämän hevin päälle?”~Wish I Had An angelin demoversio
”pari lippuu ostettaan tai seuraliseks keikalle :) maksetaan cash money, seksillä tai ihan millä vaan :)”~Jonkun ressukan "ostoilmoitus" yhtyeen ehdottoman epäkaupallisella foorumilla
Nightwish aloitti uransa Tarja Turusen ulinaa ja Tuomaan mahtipontisen komeaa laulua sisältävällä Angels Fall First -levyllä, joka oli hirveä mahtavan upealla riffittelyllä varustettu nuotiolaululevy. Levyllä oli monta oikein mallikasta biisiä, mutta lähes saman verran myös väliinputoajia, joskin kaikista kauhein tekele "Nymphomaniac Fantasia" (suom. "Kuvittele ylivilkkaita neitokakaduja") oli oikeastaan aika ihana kappale. Tunnetuksi nousivat tunnelmalliset "Astral Romance" ja "Beauty and the Beast", joista edellistä myös kamalaksi tekelleksi sanotaan. Levy sisälsi oikein paljon viattomuutta.
Seuraavalla levyllä Oceanborn Nightwish siirtyi huomattavasti teknisempään, vaativampaan ja kikkeliä kasvattavampaan power metaliin. Syntyi "The NW album", joka sisälsi mm. "Gethsemanen" kaltaisen satumaisen kauniin laulun, "Stargazersin" joka ei kolahda millään tasolla mutta silti ei kuulosta miltään muulta musiikilta vaan on erinomainen, "Pharaoh Sails To Orionin", jossa Wilska örisee liikaa, ja jossa on tuntien kuuntelun jälkeen Nightwishin parhaat melodiat, sekä (v)ihastuttavan coverin Walking in the Air. Joillakin levyn uudemmilla painoksilla oli mukana mahtavan kaunis balladi "Sleeping Sun". Tarja Turusen laulu oli äärimmilleen kehitettyä oopperalaulantaa, ja sitä kuultiin varsinkin mahtavassa kappaleessa "Passion and the Opera", joka loppua kohden muuttuu pelkäksi ideattomaksi oo-ohoh-ohohohoh-ohohohoh-oo:ksi. Näiden kappaleiden lisäksi on mainittava vielä tarttuvamelodinen, hyvä ja voimakas "The Riddler", jonka kaltainen rokkipala ei vaan sovi sellaisen tublabasarihevin keskelle. Singlehitti "Sacrament of Wilderness" a. uudisti ja elävöitti power metal-genreä, b. ei toiminut ollenkaan ja c. oli paras yhtyeen levyttämä kappale.
Wishmaster oli vain surkean vähä-mahtipontinen levy, joka oli kaikessa yrittäväisyydessäkin vain jonkunlainen välityö, oikeastaan vain huonohko kopio Oceanbornista. Sen ainoa hieno kappale, 7 minuutin "Dead Boy's Poem" oli oikeastaan melko turha, ja todelliset nerokkaalla tavalla yksinkertaiset helmet olivat kappaleet "The Kinslayer", "Wishmaster" ja "Deep Silent Complete", vaikkakin niistä viimeisiksi mainittu koostuu lähes koko kappale aa-aa-aa-aaa-a-aa-aaa:n laulamisesta ja sisältää järjettömiä piippauksia, joita kukaan ei tahdo kuulla. Albumissa oli kuitenkin jopa myös huonot puolensa; kitaristi Empun sävellykset "Bare Grace Misery" ja "Crownless" olivat auttamattoman väliinputoavia ralleja, joista jälkimmäinen oli liiankin stratovariusmainen ja sisälsi lähinnä myötähäpeää aiheuttavaa kikkelitiluttelua ja huonohkoja riffejä. Wishmaster yhtyeen kolmantena albumina oli sen uran ehdoton kliimaksi, jonka jälkeen kaikki alkoi menemään popimpaan suuntaan, Tarjan laulu mukaanlukien. Wishmasterilla se kuitenkin oli vielä juuri niin dynaamisen voimallista, kuin vain oopperaheavylaulajalta sopiikin odottaa.
Sitten oli, kamalalta rahastukselta haisevan EP:n jälkeen, aika päästää markkinoille Nightwishin lopullinen huipputeos, hyvin pop välityörahastus Century Child. Basisti oli vaihdettu, erimielisyyksien takia, keskinkertaisesta kuopiolaisesta Tarot-orkesterista, joka on Suomen kovin livebändi, otettuun Marco Hietalaan. Uusi räminäbasso ehkä hieman häiritsi, mutta vokaalit toimivat todella hyvin, ja kuultiinhan yhtyeessä vihdoinkin muunkinlaista vokalisointia kuin Turusen ulinaa ja äärimmäisen huonosti lausuttua englannin kieltä.
Kappale "Bless the Child" ei kaikkine turhine syntikkoineen iskenyt sitten millään, vaikkakin sen haukkujia on täysi oikeus kutsua hulluiksi. "End of All Hope", yksi Nightwishin parhaista tykityksistä, oli järkyttävän itseääntoistava tekele, jossa ei edes kuultu Tarjan kauheaa, edellisiltä levyiltä tuttua oopperalaulua. "Dead to the World" on Marcon esittelybiisi, jossa on käsittämättömän monta kertaa käytetty syntikkariffi. "Ever Dream", tylsä slovari, joka on se kaikista rakkain Nightwish-kappale, soi radioissa. Taisi itseasiassa päätyä ensimmäisenä Nightwish-kappaleena koskaan Radio Novan soittolistalle. "Slaying the Dreameriä" pidetään Marcolla vahvistettuine vokaaleineen yhtenä yhtyeen parhaimmista kappaleista. "Forever Yours" vaikuttaa kaikessa ihanassa kauneudessaankin huolimattomasti huitaistulta, samoin kuin nuhainen "Ocean Soul". "The Phantom of the Opera" oli taas yksi coveri, jossa kuultiin Marcoakin. Levyn päättää Nightwishin kaikkien aikojen paras kappale "Beauty of the Beast", joka on kaikkien mielestä ehdoton helmi. Piste.
No niin. Oli aika julkaista menestyslevy Once. Kyseessä oli kerrassaan mestariteos, mahtava albumi. Tarjan laulu oli poppimaista ja mukana oli kaksi aivan peräkkäin tulevaa kappaleita, joita ei ole vielä erotettu toisistaan. Levy sisälti uudenlaista mahtipontista mestarillisuutta, niin kuin runttaava ja outo avaus "Dark Chest of Wonders", jota seurasivat kaksi ihmeellisen hittivetoista, kauheaa kappaletta, joista toinen oli hyvin diskovaikutteinen. "Planet Hell" painui ikiajoiksi Nightwish-fanejen muistiin, ja sen orkestraatiot olivat suorastaan ylimahtipontisia, ja siksi fanit ovatkin nyökytelleet tiuhaan säveltäjä Holopaisen kutsuessa sitä Oncen huonoimmaksi. Mutta tätä kappaletta seurasi tasankointiaaneista kertova "Creek Mary's Blood", joka on John Two-Hawksin esinntymisellään jäänyt ikiajoiksi fanien sydämiin. Nykyaikana tosin senkin on epäilty olevan tylsää paatosta. Tälle seurasi täydellisen seireeninen jatko, joka nousi albumin keskinkertaisiimpiin. Marco Hietalan vokaalit sujuivat niin hyvin, että fanit olivat täysin samaa mieltä hänen kehuessaan kappaletta, "The Sireniä", Nightwishin parhaaksi. Kuten jo mainittua, kukaan ei ole koskaan saanut selville, missä kohti samanlaisilta kuulostavat, täytteeksi tehdyt mainiot runttausbiisit (ja juuri sen takia monasti kritisoidut, vain koska Nightwish on julkaissut niin monta pelkäksi täytteeksi kelpaavaa mahtavaa tykitystä) "Dead Gardens" (jossa muuten kävi karjaisemassa myös äijistä äijin, Jouni Hynynen) ja "Romanticide" vaihtuvat. Tähän voi olla osasyynä se, että kaikki levysoittimet juuttuvat noin minuuttia ennen edellisen loppua, ja kohta seuraava meneekin jo parhaillaan (josta ei siitäkään ole varmaa tietoa, koska, kuten sanottua, kappaleet kuulostavat melko samanlaisilta - paitsi että Dead Gardensissakin kuuluu piippauksia).
Mutta nyt - nyt kumartakaa kaikki, toistan, kaikki aidot Nightwish-fanit, jotka vannotte naiivin sinfonia/elokuva/orkesterimusiikin nimeen ja väheksytte rankemman heavyn kuuntelijoiden lapsellista tr00-fani-käsitettä, sillä Oncen seuraavan kappaleen nimi on totta totisesti Ghost Love Score. Tämä uskomaton taideteos, kaunis ja haikea eepos, on Holopaisen lopullinen taidonnäyte. Tämän lisäksi se on sisällötöntä paskaa joka kaatuu omaan pituuteensa ja prameilee mukaorkestraalisella ulkokuorellaan. Lopputuloksena on Nightwishin tylsin kappale ikinä.
Once jaksaa yllättää vielä tylsän kauniissa balladissa "Kuolema Tekee Taiteilijan" (engl. "Death Gives Birth to an Artisan") ja Marcon säveltämässä "Higher Than Hopessa", joka ei nimestään huolimatta nouse Toivoa korkeammalle. Kyseessä on mestariteos. (Huom. artikkeli saattaa alkaa toistaa itseään, mutta vain siksi, että Nightwish toistaa itseään läpi uransa.)
[muokkaa] Dark Passion Play
Hirveän odottelun jälkeen mielipiteet muuttuivat. Ne, jotka olivat ennen fanittaneet Vibekeä, fanittivatkin 24. 5. 2007 alkaen Anettea. Tuomas oli varmasti valinnut hyvin. Kaikki todelliset fanit joka tapauksessa keskittyivät inhoamaan uutta laulajaa ja julkaistua "Eva"-singleä, joka oli yhtyeen parhaita balladeja, mutta silti hyvin pliisu ja liiankin poppi tekele Holopaiselta. Kitarasoolossakaan ei ollut puhtia, mutta onneksi asia korjaantui hardrockimmalla singlellä Amaranth. Kappaleessa oli varsin abbamainen kertosäe, mutta silti se peittosi edellisen slovarisinglevalinnan mennen tullen, vaikkei herättänytkään juuri mitään tunteita. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut tunnustaa singleä oikeasti persoonattomaksi goottipopiksi, vaikka se on jopa mitäänsanomattomampi, kuin monet Within Temptationin biisit. Radio Novan ja Voicen soittolistalle mentiin (niin mentiin tosin jo Evallakin).
Nightwish alkoi tässä vaiheessa kuulostaa pelottavasti Within Temptationilta. Spinefarm -levy-yhtiön sedät rupesivat raapimaan päätään, sillä kukaan ei missään nimessä halunnut plagiaattiskandaalia (ks. Katra). Loppujen lopuksi kauhu kuitenkin laantui, sillä Within Temptationin jäsenet päättivät yhdessä tuumin sääliä yhtyettä, ja ettei Suomea kannata enää kiusata kopiointisyytöksillä. Amaranth uskallettiin julkaista, ja videon juoni lainattiin Uniklubilta. Se on kuitenkin valtionsalaisuus, joten sitä ei saa kertoa kenellekään.
Videolla Anettella on koreografiat, jotka on suunnitellut Matti Nykänen. Niihin kuuluu muun muassa pään heiluttamista ja mutkikkaita hartialiikkeitä. Videolla siis voidaan todeta, ettei Anette osaa tanssia sen paremmin kuin laulaakaan, mutta Nightwish ja diktaattori Tuomas Holopainen tietävät, että metallimusiikissa ole loppujen lopuksi edes kyse laulutaidoista, vaan kovista volyymeista ja moshailusta. Jotkut uskaltavat väittää edelleenkin, että Nightwishin jäsenillä ei ole ainoallakaan enää tärykalvoja ja he eivät itse edes tiedä miltä kuulostavat. Tai miltä Anette kuulostaa.
Loppujen lopuksi kaikki kävi kovin äkkiä. Samplet ehdittiin julkaista, albumi vuotaa nettiin, Nuclear Blast rahastaa viidellä eri versiolla kaikista kahdestatoista singlestä sekä vanhojen albumien uudelleenjulkaisuilla ja kaiken huipuksi Nightmailkin saatiin pyörimään.
Levy alkoi komealla kappaleella "The Poet and the Pendulum", joka voidaan laskea yhtä hyvin mahtavien ja mielikuvia maalailevien Nightwish-kuvaelmien kuin ähky metal -roskapullistelujenkin joukkoon. Samoin myös "Whoever Brings the Night" voidaan laskea sekä bändin nerokkaisiin progeflirttailuihin että sisällöttömiin täytekappaleisiin. Monen fanin mieleen oli itseään toistava, upeaa rauhallista mahtipontisuutta sisältävä, Nightwishmainen mutta lähes ainoastaan edellisten levyjen lämmittelyllä pelaava "7 Days To The Wolves". (Samplena paremmalta kuulostaneen) Amaranthin ja 7 Days To The Wolvesin lisäksi sivustolle tuli virallinen sämple myös CoB-kopiosta "Master Passion Greed", jossa oli kaikki Children of Bodomin kliseet - ja sekös olikin hyvä juttu. Yhtäkaikki uusi naurettava karaokelaulaja lauloi omalla tyylillään yhtä hyvin kuin Tarja, tästä yhtyeen ihailijat ovat yksimielisiä.
[muokkaa] Biografiaa
Albumit
- Angels Fall First (suom. Enkelit Saatana ensin lunastaa, kutsuttu myös nimellä Enkeelit ee-ensiin...)
- Oceanborn (suom. Meri syntyi... – viattoman tragedia, osa I)
- Wishmaster (suom. Hypnotisoija (toiveiden pomo))
- Over the Hills and Far Away (suom. Painu vittuun)
- Century Child (suom. ...missä lapsi? – viattoman tragedia, osa II)
- Once (suom. Pakettiautot)
- Faster Harder Nightwish (suom. Aprilliextra!)
- Dark Passion Play (suom. Kieroutuneen intohimon pelejä jo vuodesta 1996!)
[muokkaa] Tiesitkö tämän?
- Tuomas Holopainen sanoo, että jos jokin sana kuvastaa häntä erityisesti, se on ekshibitionisti.
- Nightwishin koskettavin kappale nimeltään Romanticide eli romanttinen säynävä (romantic=romanttinen, ide=säynävä) kertoo kivestä.
- Nightwishiä ei ole ikinä kutsuttu goottimetallibändiksi, koska sen musiikillinen anti on niin monipuolista. Tosiasiassa media joko a) ei luokittele Nightwishiä goottimetalliksi koska Tervon Iloluontoisin Mies Marco Hietala soittaa tätä nykyä yhtyeessä eikä ole edes meikattu, b) ei tiedä tippaakaan Nightwishin tuotannosta ennen Turusen erottamista, muttei halua Nightwishiltä kunnianloukkaussyytettä kutsuttuaan bändiä goottimetalliksi Nemo-videoon perustuen - bändin tuotantoon todella perehtyneet (ei käsitä yhtyeen faneja) ovat huomanneet yhtyeen koko tuotannon olevan samanlaista.
- Kaiva sanakirja uudestaan esiin, sillä menit halpaan: Holopainen ei ole ekshibitionisti vaan eskapisti. Hurry up, kerkiät vielä editoida tuhat foorumille lähettämääsi viestiä, joissa kerrot, kuinka itsekin olet niin kovin paljastamisenhaluinen.
| ONKO SIVISTYKSESSÄSI AUKKO? |
| Tämän sivun vitsi perustuu siihen, että se on kirjoitettu käsittelemänsä henkilön tai aiheen (tässä tapauksessa melko ristiriitaisella) tyylillä parodisin tavoittein. Mikäli et tajua tätä sivua, johtuu se todennäköisesti siitä, että olet poppia tai taiderockia kuunteleva untr00, joka ei tiedä mistään mitään. Ehkäpä sinun kannattaisi lukea enemmän runoja itsemurhan suorittamisen ja meren ihailun välillä kiikkumisen ahdingosta. |
