Nicolas Sarkozy
Hikipedia
| Sarkozyn retoriikka vetoaa tavalliseen konservatiiviin: ”Mikä sana alkaa N:llä ja päättyy I:hin? Annan lisävihjeen: kukaan ranskalainen ei haluaisi kutsua mustaa miestä sellaiseksi. –Naapuri.” | |
| Ranskan presidentti | |
|---|---|
| vallassa | 2007– |
| edeltäjä | Jacques Chirac |
| seuraaja | |
| syntyi | 1955 Pariisi |
| kuoli | |
| puolue | oikeisto |
”Vous en avez assez de cette bande de racailles? Eh bien on va vous en débarrasser.”
~Sarkozy hallitsee sisäpolitiikan...
”S'il y a un responsable, c'est moi.”
~...vaatimattomuuden lisäksi
Paul Stéphane Sarközy de Nagy-Bocsa (s. 1955) on Ranskan presidentti. Hän suhtautuu tehtäväänsä ja maahanmuuttajiin suurella huumorilla. Sarkozyn huumorintajusta saatiin näytteitä vuoden 2005 lähiömellakoissa, joiden neuvottelut Sarkozy hoiti kastelemalla vastapuolen painepesurilla ja huutelemalla tukevan mellakkapoliisirivistön takaa herjauksia unkariksi.
Hänen puolueensa Konservatiivinen juutalaisten, kalastajien ja Turkin vastainen fasistiunioni (UMP) edustaa Ranskan politiikan formaldehydisiipeä. Puolueen tavoitteena on maan, kielen ja kulttuurin säilöminen purkkiin vierailta aatteilta (tai lähinnä niiden tuojilta) turvaan. Puolue tunnetaan purkkiensa räväköistä etiketeistä, joissa esimerkiksi Ranskan muslimivähemmistöön viitataan ”melkein samantasoisina idiootteina kuin amerikkalaiset”.
[muokkaa] Elämä ja aatteet
Sarkozy syntyi vuonna 1955 tavoitteenaan syntyä keisariksi Ranskaan, jossa hän saisi edustaa ranskalaisuuden puhtaimpia ilmentymiä. Vuosisata meni pieleen ja paikkakin melkein: hänen isänsä oli unkarilainen ja äiti muuten melkein sopiva, mutta juutalainen. Sarkozyn isoisä sentään oli majuri Sefir Sarkozy (1888–1972), joka oli 1940-luvulla Vichyn Ranskan johtajan, myöhemmin elinkautisvanki Philippe Pétainin ystävä. He tapasivat ensikertaa vuonna 1917 ja pelasivat usein pettinkiä, jota Sarkozykin mielellään pelaa. Sarkozy perehtyi jo lapsena Pariisin historiaan ja Ranskan politiikkaan voidakseen esittää uskottavasti ääri-isänmaallista katolista liberaalia kiusallisesta taustastaan huolimatta.
[muokkaa] Presidenttikauden haasteet
Sarkozy nousi presidentiksi vuonna 2007 pahimpana vastustajanaan Ségolène Royal, jonka ajatukset muistuttivat äänestäjien mielestä liikaa Tony Blairia. Tätä kauhistuttavaa vaihtoehtoa peläten ranskalaiset äänestivät presidentiksi vahvan poliisivaltion äänekkään kannattajan, Joseph Fouchén Sarkozyn. Hän on luvannut pudottaa työttömyyden alle 5 %:n, mikä tarkoittanee huomattavia lisävirkoja muun muassa mellakkapoliisissa ja maahanmuuttoa hankaloittavissa virastoissa.
Poliisivaltion toiminnalle oleellisen vihollisen Sarkozy on löytänyt joukkoviestimistä. Median vastainen sota on tarkoitus laajentaa myöhemmin myös nuorison, sosialismin, terrorismin ja vapaa-ajattelun vastaiseksi taisteluksi. Tässä kamppailussa hän on löytänyt liittolaisekseen ranskalaisten yleisesti isähahmona pitämän George W. Bushin. Miesten näkemys ihannevaltion keskeisistä rakennusaineksista on hämmästyttävän samanlainen (sota, uskonto, aseteollisuus, öljy).

