Neurogravitoni

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nina Kulagina demonstroi suvereenia neurogravitonien hallintaansa 1960-luvulla.

Neurogravitoni on gravitonia muistuttava hiukkanen, jolla on erikoisia ja yllättäviä ominaisuuksia. Sen spin on edelleen tuntematon ja mysteeri. Aluksi neurogravitonia pidettiin vain tavallisena gravitonina, jolla on erikoislaatuinen alkuperä. Neurogravitonin erikoisia ominaisuuksia pyrittiin ensin selittämään tietoiseen tahtotoimintaan liittyvästä alkuperästä johtuvina sivu- ja kerrannaisvaikutuksina, jotka toivottiin voitavan selittää gravitonien ja ympäristön vuorovaikutuksen avulla. Tarkoissa kokeissa sivuvaikutusteoriat kuitenkin kaatuivat, ja erityisen neurogravitonin olemassaolo täytyi hyväksyä.

Neurogravitonin vuorovaikutus elektronisen materian kanssa on yhä epäselvä. Tutkimuksen kohteina ovat olleet ainakin alkuaineista vety, helium, litium, beryllium, boori, hiili, typpi, happi, fluori ja näiden yhdisteet.

Neurogravitonin erikoisominaisuus, joka tekee myös sen tutkimisen vaikeaksi, on sen aiheuttamien voimavaikutusten ennakoimattomuus, riippumattomuus neurogravitonin aiheuttajan suunnasta ja ilmeinen riippuvuus aktiivisten mielivirtapiirien tahtotoiminnoista. Lisäksi neurogravitoni vaikuttaisi olevan välitön ja siten riippumaton valon nopeuden rajoituksista. On myös epäilty neurogravitonia välimatkoista riippumattomaksi, mutta tätä ei ole vielä kiistattomasti osoitettu. Neurogravitonin vuorovaikutusta ja syntyä on arveltu myös ultimatonien välisen tason ilmiöksi, mikä epäilemättä vaikeuttaisi neurogravitonin syvällisen tietämyksen selvittämistä. Nämä hypoteesit ovat silti enimmäkseen höyryä, koska tämän ilmiön tutkiminen on vaikeaa ja perusasiatkin epäselviä.

Jo ennen Dubrovia, Puskinia ja Kulaginaa tohtori Krabolan tutkimukset nostivat neurogravitonin vaikutuksia päivänvaloon.

Henkilääketieteen tohtori Krabola paljasti useimmat neurogravitonin perusominaisuudet jo 1900-luvun alussa kokeillaan yksityisessä telekineettisessä testilaboratoriossaan Raivolassa.

Neurogravitoni olisi muuten saattanut jäädä kokonaan huomaamatta, mutta koska se nikotiinin tavoin läpäisee veriaivoesteen, neurogravitonin omalaatuisia vaikutuksia ympäristössä saatettiin havaita telekinesian laboratoriokokeissa. Tohtorit Veniamin Puskin ja Aleksandr Dubrov tekivät merkittävän pohjatyön kartoittaessaan neurogravitonin ilmiökenttää ideologisesti rajoittavissa olosuhteissa.[1] Heidän yhteinen, ansiokas ja yksityiskohtainen tutkimustyön dokumentointinsa jätti neurogravitonin myöhemmälle tutkimukselle tukevan pohjan.

Aiheesta jossain muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Aleksandr Dubrov & Veniamin Puskin: Parapsykologia ja moderni luonnontiede. Kustannusliike Progress. Moskova 1986. Suom. Robert Kolomainen.