Neu-Schwabenland

Hikipedia

Tämä artikkeli ei ehkä ole paskaa, muttei se mikään loistavakaan ole. Pienellä työllä tästä artikkelista saa sellaisen. Jatkokeskustelua keskustelusivulla.

Tämän sivun loppua ei ole näkökentässä. Älä skrollaa alaspäin, jos haluat selvitä täältä elossa. Voit auttaa Hikipediaa lyhentämällä artikkelia.

Natsit rakastavat tätä artikkelia.

Saatoit myös etsiä tietoa viikinkien tuonpuoleisesta, joka muuten olisi huomattavasti vähemmän korni paikka.

Maximillian von Weichs ja klooni Donald Rumsfeld

Neue-Schwabenland; saksalainen siirtomaa Antarktiksella

Neu-Schwabenland eli "Uusi Svaabia" oli Natsi-Saksan omakseen vaatima etelämantereen osa, jossa oli muun muassa saksalaisten sukellusveneitten tukikohta. Salaliittoteoriat väittävät natsien siellä edelleen pesivän.

Jostain syystä aiheesta vaietaan virallisesti, sen sijaan että salaliittoteorioille naurettaisiin avoimesti. Valitettavasti tämän takia jotkin "sensaatiohakuiset piirit" ovat kehitelleet mitä uskomattomampia tarinoita. Tämä aluehan sai nimen Hampurista Etelänavalle matkanneen tutkimusmatkan tutkimuslaivan nimestä 1930-luvulla ^[1] ja alue on vuoden 1937 Saksan kokoinen alue. Alueen pääkaupunki oli Neu Berlin. Saksan suurvalta asema merkitsi, että se pysyvästi asettui myös Antarktikselle. Muuten tähän päivään saakka on ollut kadoksissa n. 100 Saksan laivaston teknisesti parhaaksi luokiteltavaa sukellusvenettä, jotka käyttivät edistyksellistä Waltersnorkelia. Sukellusveneiden määränpäätä ei olla ratkaistu tähän päivään saakka. Joka tapauksessa näitä "puuttuneita" sukellusveneitä ei tuhottu sotatoimissa, saksalaiset eivät tuhonneet niitä itse eivätkä liittoutuneet tehneet sitä 8.5.1945 jälkeen.

Siis meidän on oletettava, että nämä sukellusveneet "evakuoitiin" Reichsdeutscher-tukikohtiin ennen sodan päättymistä. Nämä tyypit olivat teknisesti erittäin korkeatasoisia, koska tutkat eivät kyenneet niitä tunnistamaan ja ne ylsivät aina 100 km/h nopeuteen veden alla! Toimintaetäisyys näillä sukellusveneillä oli n. 45.000 km. Sitten sodan loppumisen aina tähän nykypäivään saakka (!) ollaan puhuttu erityisistä kummitussukellusveneistä "Phantom U-BOOTen", joita on nähty kaikkialla maailman merillä. Asialla on oma nimityskin; USO-ilmiö. (USO = unidentified submarine objects). Käsittääkseni nämä nopeat vedenalaiset alukset toimivat siten, että alus itse asiassa kulkee höyrykuplan sisällä. Aluksen kärjessä on hyvin kapea kärki, joka höyrystää vettä edestä pois kapealta alalta. Höyrystyessään vesi laajenee ja aluksen runko voi näin matkustaa ilman nestemäisen veden melkoisen suurta hidastavaa vastusta. Höyryn vastus on verrattavissa ilmanvastukseen, ja näin jopa lentokoneiden nopeuksia lähentelevät merenalaiset nopeasti liikkuvat alukset olisivat mahdollisia.

[muokkaa] Viimeinen Pataljoona

Neue-Schwabenland: Base 211 - Viimeinen Pataljoona.

Ranskalainen lehti Agence France Press (25.9.1946) kirjoitti, että jatkuvat huhut Saksan sukellusveneitten aktiivisuudesta Tierra del Fuegon ja Antarktiksen välillä perustuvat todellisiin tapahtumiin. Viitattiin mm. erääseen sukellusveneeseen, mikä oli pysäytetty, mutta sukellusveneen hymyilevä kapteeni jakoi dollareita pysäyttäjilleen ja vene jatkoi matkaa. Ystävällinen sukellusvene, mikä jakoi rahaa. Etelänavalle oli siten kertynyt huomattavaa teknistä osaamista ja Saksa kehitti aluetta määrätietoisesti nelivuotissuunnitelminen jo ennen 1940-lukua. II maailmansodan aikana Saksan Johtaja puhui "viimeisestä pataljoonasta"^[2] koskien Antarktista, jonne hän saattaisi mennä jatkamaan taistelua. The Plain Truth lehti, mikä vuosikaudet tutki Adolf Hitlerin pakoa, numerossaan kesäkuu 1952 Yhdysvalloissa kertoi dokumenteista, joista ilmeni saksalaisten laajat teknisen rakennusmateriaalin siirrot Etelänavalla sodan aikana 1940. Artikkelin mukaan SHANGRILLA -uusi Berchtesgaden olisi ollut valmis vuoteen 1944 mennessä. Lisäksi elintarvikkeiden ym. tärkeiden tuotteiden omavaraisuus olisi kehitetty huippuunsa. Loppuvuodesta 1944 amiraali Karl Dönitz puhui valmistuvalle kadettikurssille Kielissä: "Saksan laivastolla on yhä suuri rooli varattuna tulevaisuudessa. Saksan laivasto tietää kaikki piilopaikat, jonne Johtaja voidaan siirtää, jos tarve tulee. Siellä hän voi valmistella viimeiset toimet täysin rauhassa." Ranskalainen Bonjour lehti, Police Gazette ja Pariisin Le Monde kertoivat kertoivat amiraali Dönitzin puheesta, missä amiraali sanoi: "Saksan sukellusvenelaivasto on jo valmistanut maanpäällisen paratiisin, valloittamattoman linnakkeen johtajalle, johonkin osaan maata." Amiraali ei tarkentanut paikkaa sen tarkemmin puheessaan. Kyseessä lienee tarkasti nimeltään saksalais-antarktis 211 tukikohta.^[3] Antarktis-enigma oli syntynyt.

Police Gazette-lehti kertoi Eva Braunin olevan elossa Mossadin mukaan 1950-luvulla.

Testamentissaan Johtaja palkitsi Dönitzin ja nimitti hänet Saksan valtionpäämieheksi. Lisäksi sama Bonjour-lehti kertoi 1940, että Saksan tiedemiehet olivat alkaneet rakentamaan rakennuksia, jotka kestävät -60 astettakin pakkasta. Chileläinen julkaisu Zig Zag väitti 16.1.1948 Santiagossa, että lentokapteeni Peter Baumgart toi Johtajan ja hänen vaimonsa Eva Braunin niin kuin muutamia heidän lojaaleja ystäviään Tempellhoffin lehtokentältä Tanskaan 30.4.1945 jälkeen. Tanskasta seurue siirtyi uudella lennolla Norjaan, mistä taas sukellusvenesaattueeseen Atlantille. Berliinissä ja Führer-Bunkerissa kuollut mies olisi ollut ns. Double eli kaksoisolento (Doppelgänger) nimeltään August Wilhelm Bartholdz.^[4] Adolf Hitlerillä oli kaiken kaikkiaan yhteensä kolme kappaletta kaksoisolentoja. Brechtesgadenissa heitä kutsuttiin numero 1., 2. ja 3. Pikku-Willy, Vanha-Bismarck ja Putzi. He asuivat kaikki SS-upseerien keskuudessa, mutta heillä ei ollut ns. arvoasemaa tai käskyvaltaa. ^[5]

FBI:n arkistojen mukaan sukellusvenesaattue on matkannut kaksi ja puoli kuukautta, kunnes he saapuivat Etelä-Andeille Foothillille Etelä-Argentiinan kärjen tuntumaan 19.6.1945. Ensin rannikolle saapui yksi sukellusvene ja sen todettua alueen turvalliseksi toinen vene toi maihin Johtajan ja hänen seurueensa yhteensä 50 henkeä kahden tunnin päästä yö hämärässä. Saksassa on annettu myös valaehtoisia todistuksia, missä Johtaja on nähty erehtymättömästi 30.4.1945 jälkeen. Ilmeistä on, että Saksan entinen päämies käytti vihreätä kenttämaastopukua, ilmeisesti Waffen-SS kenttäpukua, poistuessaan Berliinistä. Lentokapteeni Baumgart joutui kovaan kuulusteluun, jolloin hän myönsi saaneen 10.000. Saksan markkaa tekemästään lennosta ja mm.Saksan sodan aikainen Ranskan suurlähettiläs Otto Abetz antoi kieltävän lausunnon Hitlerin kuolemasta Francesoir-lehdelle USA:n miehitysvyöhykkeellä heti sodan jälkeen. ^[6]

[muokkaa] FBI-arkisto ja Kolmannen Valtakunnan Päämies

On syytä tarkastella lähemmin FBI-dokumenttia: Saksan entistä kolmannen valtakunnan johtoa kuljettaneet sukellusveneet olivat saapuneet Valdez Peninsulaan San Matias lahdelle siis kesäkuun puolivälissä tarkasti 19.6. 1945 klo 11.00. p.m. ja toinen Saksan entistä valtion päämiestä kuljettava sukellusvene kahta tuntia myöhemmin ensimmäisen todettua alueen olevan turvallinen. Argentiinalaisia oli vastassa. FBI:n eri dokumenttien eri todistajalausunnoissa toistuu edellinen ajankohta. Luotettavaksi henkilöksi todettu Seltz todistaa saman ajan kohdan FBI:n papereissa. Sen jälkeen nämä 50 henkeä sijoitettiin San Antonion, Videman, Neuquen. Musterin, Carmenan ja Rasonin kyliin. Ennaltatehdyn suunnitelman mukaan kuusi Argentiinan huippuvirkamiestä oli seuruetta vastassa ja näiden 50 henkilön kaikki tavarat olivat hyvin pian Auringon nousuun mennessä lastattu hevosille ja niin alkoi koko päivän kestävä matka sisämaahan edellä mainittuihin kyliin, joissa oli saksalaisperheitä ennestään. Toisissa lähteissä kerrotaan, että seurue liikkui ainoastaan yö aikaan. Eräs argentiinalainen on kertonut saaneensa osuudestaan tästä Hitlerin siirto asiassa palkkioksi $ 15.000., kun hän selitteli ja vasikoi välittömästi tapahtunutta FBI:lle. FBI-arkisto (800 sivua), joka koskee Saksan kolmannen valtakunnan päämiestä. Argentiinan hallituksen lähteiden mukaan yli 90.000. saksalaista siirtyi pelkästään Argentiinaan sodan jälkeen. Kuka sitten mistäkin syystä. Näiiden joukossa olivat mm. kenraaliluutnantti Adolf Galland ja mm.eversti Hans Ulrich Rudel, joka sai pois pelistö mm. 516 neuvostoliittolaista panssaria sodan aikana. Näistä kumpikaan ei ollut syyllistynyt mihinkään laittomuuksiin sodan aikana

FBI-arkistoon joutunut ilmiantodokumenti väittää, että Saksalla olisi ollut maanalainen tukikohta Etelä-Amerikan eteläisellä kärjellä; Argentiinassa 450 mailia luoteeseen Buenos Airesista. Arkiston dokumentissa ei puhuta täsmällisesti tukikohdan valmiuksista, vaan laajasta maanalaisesta bunkkeri tukikohdasta. Eikä siinä kaikki vaan amerikkalaisen liittovaltiopoliisi FBI:n arkiston mukaan FBI oli vakuuttunut, että Saksan entinen valtakunnankansleri ja päämies Hitler olisi oleskellut tässä maanalaisessa bunkkerissa Etelä-Amerikassa II maailmansodan jälkeen. Arkistoista paljastuu myös mahdollisuus, että entinen päämies vietti myös sangen normaalia elämää ravintolaelämineen Etelä-Amerikassa. Tämä ei ollut enää mikään salaisuus. Kuitenkin CIA:n mukaan Saksan entistä päämiestä oli täysin mahdotonta saada antautamaan, koska saksalaisilla oli mm. toimiva lasertykki, joita oli asennettu mm. lautasiin. Adolf Hitlerin jäljitys kesti aktiivina vuoteen 1972 saakka FBI-papereiden mukaan.

[muokkaa] Andromeda-sikarialus ja Hyper-Avaruus

Eräs mielenkiintoisin toistuva havainto II maailmansodan jälkeen olivat sikaarialukset. Nämäkin olivat saksalaisperäisiä tai se yksi kuuluisa, josta tehtiin jatkuvasti havaintoja maailmalla. Saksalaiset insinöörit ja teknikot saivat Andromedaksi nimetyn sikarialuksen valmiiksi vuonna 1946 Etelänavan tukikohdassa. Sikarialus on 139 metriä pitkä ja miehistöä mahtuu alukseen 130 henkeen saakka. Alus pystyi kuljettamaan viittä lentävää lautasta, joita kutsutaan scout-aluksiksi(yksi Haunebu II- alus, kaksi VRIL I-alusta ja kaksi VRIL II-alusta) ja emäalus käytti ei-konventionaalista moottoria tehonaan. Aluksen kehitystyöstä vastasi SS-E-V -ryhmä.^[7]

Paljon on myös pohdittu asiantuntijoiden keskuudessa, että miksi sitten sikarialus on juuri tuon sikarin muotoinen, eikä lentävän lautasen muotoinen, kuten pienemmät alukset? Olisiko syynä juuri se, että kyseinen alus toimii "tukialuksena" ja tilankäyttö on optimaalinen juuri kartiomaisella sisätilalla, jossa pienemmät scout-lentävät lautaset ovat kartion sisällä osaksi "päällekkäin".

Merkitseekö tämä legendaarinen kartiomainen muoto, että kyseinen alus on varustettu täysin planeettainvälistä matkustamista varten galaxissamme, jolloin "sikari" olisikin vain keskusakseli, ja ulkoavaruudessa matkustettaessa aluksen sivuilta avautuisi mahdollisesti "purje" aurinkotuulilla matkustamista varten? Avaruuslaiva? Tällöin siis alus muodostaisi avatun purjeen kanssa lautasrakenteen, ja ilmakehässä liikkumista varten purje taitettaisiin aluksen sivulle pois käytöstä ja näkysvistä?. Fragen über fragen ...Vai voisiko sikarin muoto sitten liittyä topologiseen tunneliin, jota myötä alus pääsisi valoa nopeampaan matkustamiseen?

Eräs mielenkiintoinen saksalaisperäinen tieto on ns. topologisesta tunnelista, joka johtaa ns. Hyper-Avaruuteen, missä satojatuhansia valovuosia voidaan matkustaa vuorokauden sisällä. Sen tuntemista varten vaaditaan gravitaatiokentän (G), magneettikentän (M), sähköisenkentä (E) ja sähkömagneettikentän (I) käyttäytymisen syvähallitseminen ja tunteminen. Näiden suureiden tai kenttäteorioiden tunteminen antaa kieltämättä mielenkiintoisia mahdollisuuksia ihmiskunnalle, ja pääsyn Hyber-Avaruuteen. Muistetaan vain, että tämä vikkelä positroni-hiukkanen kulkee tulevaisuudesta menneisyyteen eli toisinpäin kuin oma yksinkertainen ajankulkukäsityksemme. Luonnonlakeihin kuuluu siis erikoinen ilmiö, jota voimme tutkia hallittuamme edellisiä voimakenttiä. Näiden voimien risteyksissä täytyy olla se kohta, josta aukeaa tai repäistään auki topologinen tunneli tai dimensiokanava, jonka kautta transformaatio on mahdollinen toiseen ulottavuuteen eli mm. toiseen aikaan joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen, rinnakkaismaailmaan jne. Rinnakkaismaailman ymmärtäminen helpottuu pelkästään tavallisen koordinaatiston avulla, kun siirrytään sen nollakohdasta toiselle joko + tai - puolelle. Väitetään, että Saksan sodanaikainen teknologia olisi osannut käyttää tätä topologista tunnelia. Myös joidenkin silminnäkijöiden toituvat kertomukset, kun lautanen on "vain hävinnyt" yht'äkkiä kuin ilmaan kertoo siitä, että lautastekniikassa pystytään hyödyntämään eri dimesioita ja hyvin tehokkaasti. Itse tie toiseen dimensioon on kiintoisa ilmiö; aukon repäisyyn tunneliin vaaditaan yhtenäisen kenttäreorian tunteminen mm. leichter Lightdruck (kevyt valonpaine) Photon Vernichtung (Photonin tuhoaminen) ja Annihilation (elektronin ja positonin yhteentörmäys) reseptin kautta oikein yhdistettynä toinen dimensio aukeaa lentoaluksen käyttöön ... Kysymyksessä on siis hyvin hallitun Photonin räjähdyksen kautta avattu aukko tms. (Raum / Vacuum) Hyper-Avaruuteen. Eli nämä kaikki G-, M-, E- kentät on yhdistetty yhdeksi toimivaksi kenttäteoriaksi ja niiden sekoitusominaisuuksien kautta esitellään mm. integraalilaskennan avulla toimiva tie topologiseen tunneliin..

Muuten George Adamski valokuvasi tätä saksalaista Andromeda-alusta 1952 paljon; tästä on näyttöä ja kukaan ei kiistä tätä. Adamski kertoi emäaluken scoutilla maahan tulleen henkilön puhuneen saksaa ja hänen lisäksi kertoneen, että hän oli asunut maassa aikaisemmin, kunnes muutti maasta pois avaruuteen. Lisäksi Adamskin kuvaamat alukset ovat Haunebu-tyyppisiä aluksia, joita valmistettiin Saksassa.

[muokkaa] Etelä-Amerikka ja IV Valtakunta

Martin Bormannin aidot Waffen-SS tunnukset

Tämä mieltä paljon kiehtova ja kiinnostava toimiva Etelänavan ihmeasetukikohta mahdollisuus on hämmästyttävästi sekä teknisesti että taloudellisesti kuitenkin mahdollinen. Heti Normandian maihinnousun onnistuttua Saksan valtakunnan teollisuusmiehet Siemensit, Kruppit, Thyssenit jne. kokoontuivat kerrostaloon nimeltään La Maison Rouge Strassburgissa elokuun 10.1944 ja he totesivat Saksan häviävän sodan. Mukana olivat myös mm.amiraali Wilhelm Canaris, Martin Bormann ja Albert Speer. Martin Bormann tiivisti kokouksen loppulauselman seuraavasti: "Puolueen johto olettaa, että osa sen jäsenistä tuomitaan... Puolue on valmis luovuttamaan merkittäviä summia teollisuusmiehille, jotka lähtevät järjestelemään sodan jälkeen tapahtuvaa ulkomaille siirtymistä. Vastapalvelukseksi se haluaa ulkomaille jo siirrettyjen tai piakkoin siirrettävien varojen hallinnan voidakseen rakentaa sinne uuden vahvan natsivaltakunnan hajaannuksen jälkeen." Maison Rougella sovittiin myös eri reitit, joita kautta saksalaiset matkustavat hakeutuessaan Argentiinaan. Niin alkoi valtava ja ennennäkemätön varainsiirto Latinalaiseen Amerikkaan. Operaatio nimellä Aktio Feuerland. Saksan teollisuuden varat olisi saatava turvaan ennen Saksan luhistumista. Operaation nimi tuli Etelä-Argentiinan eteläisen osan Tulimaan mukaan. Alueella sijaitsee myös Tierra del Fuego, joka oli eräänlainen kiinnekohta entisen kolmannen valtakunnan miehille. Amerikkalainen Police Gazette-lehti kertoo, että Argentiinan viidakossa oli n. 26.000. km² suoja-alue, joka oli hyvin voimakkaasti vartioitu, ja siellä oleskeli entisiä SS-jäseniä ja heidän jälkikasvuaan.^[8]

Tämä Tulimaa on entinen saksalainen siirtomaa. Alue oli jo alkaen 1520 kuulunut saksalaisille Fugger-pankkiiri suvulle. Argentiinassa oli jo aikaisemmin hyvin huomattava määrä menestyviä saksalaisia yrityksiä. II maailmansodan lopussa Argentiinaan siirrettiin siis huomattavia varoja, joita ollaan nostettu takaisin teollisuusmagnaattien käyttöön. Etelä-Amerikan maat sekä Argentiina että Chile ovat omaksuneet eurooppalaisen kulttuurin. Äärimmäisyyksien kiinnostavalla mantereella löytyy maailman isoimman sademetsän ja kuivimman aavikon lisäksi maailman pisin Andien vuorijono, joka hallitsee seitsemän valtion maisemia noin yhdeksän tuhannen kilometrin pituudelta. Vain Himalaja kohoaa korkeammalle kuin Andien ylväät lumiset huiput. Entiset kolmannen valtakunnan johto- ja mahtimiehet näyttävät liikkuneen pitkin poikin vapaasti Etelä-Amerikassa. Heillä oli myös paljon eri tukikohtia mantereen alueella. Usein on viitattu Amazonas alueen Amazonin tuntemattomaan laajaan viidakkoon, jossa olisi ollut saksalaisten pysyviä tukikohtia. Nimeltä on mainittu mm. saksalainen Akakor-kolonnia syvällä viidakossa.

Amazonas alue onkin Brasilian harvimmin asuttuja alueita, joka on pinta-alaltaan n. 2,0 milj neliökilometriä. Se on kaikista vähiten tunnettuja osia Etelä-Amerikassa ja sen erinäisiä seutuja on nähty vain lentokoneesta. Alueen pääosan käsittävät tiheät aarniometsät. Kuitenkin Amazonian ilmasto on hyvin epäterveellistä ilmaston kuumuuden ja kosteuden takia. Amazoniasta tuskin koskaan tulee valkoisten asuma-alueita ilmaston epäterveellisyyden vuoksi, jota varsinkaan eivät kestä eurooppalaiset naiset; metsätyönjohtajien mukana tulleet eurooppalaiset naiset ovat joutuneet nopeasti palaamaan terveemmille alueille, koska heidän oleskelu on usein johtanut nopeaan kuolemaan Amazonin viidakko alueella. Tämän vuoksi onkin hyvin epätodennäköistä, että III Valtakunnan johtomiehillä olisi ollut pysyviä oleskelupaikkoja syvällä Amazonin viidakossa.

FBI:n arkistojen mukaan eräs vakavasti otettava Latinalaisen Amerikan saksalainen todistaa, että "Hitler-Group" oli siirtynyt nyt Etelä-Amerikkaan 19.6.1945 saapumisen jälkeen Kolumbiaan Bogotaan, missä ryhmän piti siirtyä majoitukseen hänen maatilalleen. Itse Kolumbian kohdalla Andit eivät liene ollut hyvä potentiaalinen tukikohta-alue, koska Kolumbiassa Andit jakaantuvat kolmeksi vuorijonoksi, jotka ovat kaikki hyvin alttiita maanjäristyksille. Mutta takaisin Kolumbian "mediatapahtumaan". Suunnitelmat olivat kuitenkin nyt ryhmän aloitteesta muuttuneet. Saksan entisen kolmannen valtakunnan johtomiehillä oli suuri suunnitelma FBI-arkistojen mukaan. Sama henkilö kerto seikkaperäisesti tästä suunnitelmasta, missä Hitler olisi noussut Panamerikka liikkeen johtoon ja sitä kautta olisi nostattanut uudelleen ristiretken bolsevismia vastaan. Yhdeksäs panamerikkalainen konferenssi olisi uusi alku bolsevismin vastaiseen toimintaan. He uskoivat, että USA muuttaisi kantojaan ja luopuisi defensiivisestä asenteestaan N-liiton aggression edessä ja liittyisi tähän nerokkaaseen suunnitelmaan. Konferenssin huippukohdassa olisi pitänyt tapahtua kommunistien järjestämä murha. Useat muutkin luotettavaksi todetut lähteet ovat kertoneet kolmannen valtakunnan entisen päämiehen olleen Kolumbian Bogotassa suunnittelemassa toimia N-liittoa vastaan II maailmansodan jälkeen. Lehdistössä tämä aiheutti valtavan kohun. Vanhoja lehtiartikkeleita on kerätty mm. FBI:n arkistoon. Suunnitelmasta ei kuitenkaan tullut mitään, koska se oltaisiin vain voitu toteuttaa Panamerikka liikkeen liberaalipuolueen johtajan Jorge Eliecer Gaitan murhalla. Murhasta olisi syytetty kommunisteja ja näin "Hitler-Group" olisi ollut valmis välittömästi nousemaan liikkeen johtoon. Suunnitelmasta luovuttiin. Muita mahdollisuuksia ei löydetty Panamerikka liikkeen valtaamiseksi. Tämän Euroopassa opiskelleen Eudoro LIama Seltzin mukaan ryhmään kuului myös Martin Bormann ja tämä ryhmä kuljetti mukanaan huipputeknisiä papereita avaruustekniikasta, laserista ym. Latinalaisen Amerikan varoista puhuttaessa on viitattu erityiseen Martin Bormann rahastoon, mikä on kattanut teollisuuden varoja.

Martin Bormann nimisen rahaston varoja oltiin sijoitettu n. 750 eri kohteeseen neutraaleissa maissa Argentiinan lisäksi. Martin Bormann (1900-?) käytti Richardo Bauer nimistä passia 1946 alkaen kuolemaansa 1980-luvulle (?) saakka. 1970-luvun alussa Bormann asui Saltan maakunnassa von Kruppin perhekunnan silloisen viimeisen vesan erillisessä talo Rancho Grandella,.^[9] jonka omisti papereiden mukaan Arndt von Bohlen-Hallbach. Lukuisat muutkin lähteet mm. Argentiinassa vahvistavat Martin Bormannin selvinneen Berliinistä ulos legendaarisen pakonsa yhteydessä. Mielenkiintoisin argentiinalainen raportti on No. 3/63 - D.A.E. 0485 ehdottoman salaiseksi luokiteltu raportti, jonka kansilehti sanoo; Erikoisraportti koskien Martin Bormannia.^[10] Se on laadittu kaikkiaan kuutena (6) numeroituna kappaleena yksi Argentiinan Presidentin kanslialle, kolme asianosaisille tiedustelukeskuskuksen osastoille ja yksi toimiston jätettiin Bormannia koskevaan kansioon. Asiakirjan kappale numero 6 on saatu julkisuuteen; tämä kappale kirjattiin alunperin Argentiinan "super"-tiedustelutoimiston SIDE:n arkistoon (Valtion tiedusteluvirasto-valtakunnan presidentin osasto). Se on keskeinen asiakirja muun materiaalin ohessa ja kertoo Bormannin vaiheista siitä vuoden 1948 päivästä alkaen, jolloin Martin Bormann saapui Argentiinaan Giovanna C-laivalla. Raportista käy ilmi, että Bormannilla oli passi nimille mm. Richardo Bauer, Juan Gomez, Jose Perez, Eliezer Goldstein ja Augustin von Lange. Juutalaisilta nimiltä kaikuvilta, mutta tarkoituksella, koska tätä kautta Martin Bormann uskoi saavansa olla rauhassa. Augustin von Lange-nimen Bormann poimi von Goethen Götz von Berlichingen-näytelmästä, missä ensimmäisessä luvussa von Lange sanoo: "He kutsuvat minua isä Augustin von Langeksi, vaikka oikea nimeni on veli Martin".

Martin Bormann esiintyi todella pappina Boliviassa ja kun eräs hänen isäntänsä alkoi ihmettelään hänen pappeuttaan, Bormann selitti: "Minä olen kyllä todellisuudessa Wehrmachtin upseeri, ja vaikka minua ei ole koskaan virallisesti vihitty papiksi, olen saanut Vatikaanilta luvan toimittaa apulaispapin tehtäviä". Myös juutalaiskonferenssi Buenos Airesissa 1993 päätyi käsitykseen, että Bormann asui todella Argentiinassa. Muuten Simon Wiesenthal lakkasi tutkimasta Bormannin juttua juutalaisjohtajien painostuksesta, koska Bormannin organisaatio on muutakin kuin entisten natsien yhteenliittymä^[11] Se oli taloudellisesti erittäin vaikutusvaltainen ryhmä, joka ei keskity pelkästään ideologiaan. Israelin tiedustelupalvelua lähellä olevien lähteiden mukaan he olivat pystyneet jäljittämään Bormannin olinpaikan 1960-luvulla^[12], mutta he päästivät hänet menemään "Israelin valtion edun" takia, koska he olivat maailman näyttämöllä yksin eikä heillä ollut siten varaa Bormannin tuomitsevaan rankaisevaan oikeudenkäyntiin. Nämä hyvin suuret varat myötävaikuttivat osaksi Saksan liittotasavallan talousihmeen syntyyn heti sodan jälkeen. Bormannin henkilökohtainen rahasto vaikuttaa edelleen. Martin Bormannin henkilökohtainen rahasto, joka ei sisältänyt Saksan teollisuuden Argentiinaan siirrettyjä varoja, koostui alun alkujaan 1948 seuraavasti:

-187.692.400 kulta markkaa -17.576.386 U.S dollaria -4.632.500 puntaa -24.976.442 Sveitsin frangia -8.370.000 Hollannin floriinia -17.280.009 Belgian frangia -54.968.000 Ranskan frangia -87 kiloa platiniumia -2.511 kiloa kultaa [arvo vuoden 1975 tasolta;$ 32.694.840] -4.638 kiloa timantteja

LÄHDE: ^[13]

[muokkaa] Kultavarat

Nazi-kulta tuoreena oli tällaisen näköistä. (Kuva: Tarkka replika)

Tosiasiallisesti Saksan teollisuuden varat ja kultavarat katosivat ennen maan miehitystä. Tämä oli operaatio Feuerlandin ydin ajatus; pelastaa Saksan taloudellisia resursseja niin paljon kuin mahdollista. Tämä operaatio Feuerland oli varmasti liittoutuneitten kannalta hyvin kiusallinen, koska he olivat valmiit täysin rikollisesti ryöstämään Saksan teollisuuden ja siirtämään maan maatalousvaltioksi, Morgenthaun virallisen suunnitelman mukaan. Toisin kuitenkin kävi. Ilmeisesti Saksaa ei alettukaan siirtämään maatalousvaltioksi, koska kaikki varat olivat jo häipyneet, kun suunnitelma piti laittaa käytäntöön miehityksen alettua. Tämä Morgenthaun suunnitelma oli tehty puhtaasti ryöstönhalusta. Eikä tällaisia siirrettäviä suuren potentiaalin omaavan teollisuuden omaisuusmassoja tuhota. Saksa antoi selitykseksi mm.oman kultakantansa (valtionpankin merkityn kullan arvo 655,4 miljoonaa Saksan markkaa) katoamiseen sukellusvene onnettomuuden, missä maan kultakanta meni meren pohjaan. Tosiasia on kuitenkin, että Saksan teollisuuden varat siirrettiin hallitusti Saksasta pois "liittouman" ulottumattomiin ja se tehtiin todella ihailtavan ammattimaisesti huomioiden todella vaikeat olosuhteet. Yhteensä 277000 kiloa kultaa siirrettiin varmaan talteen. Jos ylipäätään arvioidaan siirrettyjen omaisuuksien arvoja niin puhumme hyvin varovasti alaspäin arvioiden useiden miljardien nykysaksan markkojen arvoista. Sveitsin pankkeihin siirretty saksalais tai saksalaisten haltuun joutunut omaisuus lasketaan seitsemäksi miljardiksi nykydollariksi Ulrich Brunzelin mukaan.^[14] Jotakin todella merkillistä Antarktiksella tapahtui. Liittouma ei voinut käydä Etelä-Amerikan kimppuun kukistamaan entisiä vihollisiaan, koska se olisi ollut kaikin puolin mahdoton ja toivoton ajatus. Muutakin oli otettava huomioon ja on syytä huomata, että kansainvälisoikeudellisesti Saksan valtakunnan Reichdeutscher tukikohtiin hyökkääminen merkitsi myös keskinäisen allekirjoitetun rauhansopimuksen rikkomista; rauhansopimuksen, jonka Saksan valtakunnan viimeinen päämies amiraali Dönitz oli kirjoittanut liittoutuneitten kanssa. Antarktis oli kuitenkin niin houkutteleva kohde, koska se oli lähinnä erämaata ja siellä oleva saksalainen linnake olisi helppo tuhota. USA amiraali Richard E. Bird teki suuren "High Jump" operaation 4000 miehen, 13 sotalaivan ja taistelulentokoneiden kanssa Antarktikselle 1946. Sotilasosastojen vuoksi retkikuntaa ei voitane kutsua tavanomaiseksi tutkimusretkeksi. Siellä amiraali Birdin piti kukistaa "viimeinen pataljoona". Itse asiassa kävikin toisin; saksalaiset löivät takaisin Birdin osaston. CIA:n eläkkeellä olevan agentti Virgil Amstrongin videohaastattelun mukaan ^[15] osasto kärsi tappion. Amstrong selittelee tappiota mm. Saksan edistyneellä tekniikalla mm. laseraseella ja puhuu jopa muukalaisten osuudesta taistelussa.

Jerusalem Post kuvaa saksalaisnaissotilaita, jotka puolustautuvat 211 tukikohdassa

Amiraali Birdin päiväkirjojen mukaan he kohtasivat operaation aikana muukalaisia, jotka olivat vaaleita, sinisilmäisiä ja pitkiä. Virallisesti Bird kadotti mm. neljä taistelukonetta miehistöineen ja joutui poistumaan alueelta miehistötappioita kärsittyään. Tämän hän myönsi ja kertoi tiedoitustilaisuudessaan heti osaston palattua takaisin USA:an. Tilaisuuden jälkeen amiraalia kiellettiin pitämästä mitään lehdistötilaisuuksia uudestaan asiasta ja häntä kehoitettiin vaikenemaan. Antarktis kiinnosti muitakin. N-liitto antoi myös poikkeuksellisen ilmoituksen, että se on kiinnostunut Antarktiksesta 1950. Huomionarvoista on, että argentiinalaiset ja chileläiset perustivat puolestaan laajan tutkimusaseman saksalaisten teknikkojen kanssa Etelänavalle Graham-Landille jo v. 1947 tohtori Alphonse Maxin Antarktiksen geostrategien tutkimuksen ^[16] ja Argentiinan dokumenttien mukaan. Myöhemmin 1959 kolme chilelästä sanomalehteä kertoi etusivulla tapauksesta, missä oli kohdattu lentäviä lautasia ja niiden miehistöt; nämä ihmiset olivat pukeutuneet saksalaismallisiin univormuihin ja puhuivat saksaa ja saksalaisesti murtaen englantia ja käyttäytyivät ystävällisesti. Amiraali Bird ei kuitenkaan luovuttanut, vaan yhdessä N-liiton kanssa he tekivät uuden operaation Etelänavalle 1955/56, jolloin heidän osastoon kuului mm.yli 3000 miestä, 200 lentokonetta ja 12 laivaa. Sanotaan, että "liittouma" olisi käyttänyt ydinasetta tuhotessaan Etelänavan viimeistä ihmeasetukikohtaa. Amerikkalaisen Al Bielekin mukaan kaksi muukalaislajia Plejadit ja Vihreät olivat lähestyneet Yhdysvaltojen hallitusta viimeisen 30 vuoden ajan. Al Bielekin mukaan Plejadit torjuttiin ja sopimukseen päästiin vihreiden kanssa ja Plejadit kääntyivät Saksan puoleen tarjoten heille sopimusta, mihin Saksan suostui. Seuraava uutinen oli 13.12.1999 Reutersin listalla; uutinen voisi olla hyvä aprilli-pila tai päivän hyvä huumoriannos, mutta siellä se vain oli muiden uutisten joukossa :-)

MORE NAZI GOLD FOUND ...

Arthur Speikelman

NEW YORK, Dec 13 1999 (Reuters) - A Jewish group on Friday delaye deciding whether to urge a trade boycott of Aldebaran because recently found secret documents proof, that the Nazi have fled the Earth towards the last Day of WWII with new flying objects commonly known as UFOs. Prof. Jonah Brainstorm, author of the book "How to trick others without them knowing it" explained during a press conference in New York, that these flying objects were build by the Nazi in co-operation with the aliens at Aldebaran as a secret weapon to wipe out the jewish race completely. These devlish plans have been known as the VRIL-Project.

Kalman Sultanitz, vice president from the WJC, explained that the Nazis managed to carry Billions of Tons of robbed Jewish Gold to Aldebaran and they want it back, its ours, he said. The press-speaker of the Aldebaran-planet refused to comment on these allegationen and kept quiet even after he was accused that he helped the Germans to get rid of the 6 Million Jewish bodies which disappeared without any trace.

As proof, K. Sultanitz produced a book from the famous book Author and Nobel price winner Elias Wiesl "How to eliminate 11 Millions without a trace" where Wiesl has seen with his own eyes a special "German Disintegrating Machines" which eliminated 10.000 Bodies in one Day withou any trace. This machine was alien-made and therfore the Aldebarans have also the moral obligation, so Sultanitz, to start paying compensation to all victims of the Holocaust.

(Reuters)

[muokkaa] Linkit

• Atlantis Thule Society 1/8
• Atlantis Thule Society 2/8
• Atlantis Thule Society 3/8
• Atlantis Thule Society 4/8
• Atlantis Thule Society 5/8
• Atlantis Thule Society 6/8
• Atlantis Thule Society 7/8
• Atlantis Thule Society 8/8

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Heinz Schön: Mythos Neu-Schwabenland Für Hitler am Südpol BONUS 2004
2. ↑ Axell Stoll: HOCHtechnologie im Dritten Reich S. 142 CTT 2000
3. ↑ Siegbert Lattacher: Viktor Schauberger, Auf den Spuren des legendären Naturforschers S. 128
4. ↑ Heinz Schön: Mythos Neu-Schwabenland S. 114 Amerika sucht Adolf Hitler, TIME-magazine 7.5.1945
5. ↑ Pauline Kohler, Kamarineidon seikkailuja S. 87
6. ↑ Huomaa myös mm. Virgil Armstrongin entisen CIA-agentin, joka on tutkinut teemaa mm. Argentiinassa, lausuma kanta, että Hitler kuoli vasta 1987; lähde linkeissä oleva Atlantis Thule-filmi
7. ↑ Axell Stoll: HOCHtechnologie im Dritten Reich
8. ↑ Die Totale Manipulation, Karl-Heinz Zunneck, S.136
9. ↑ Aftermath: Martin Bormann and The Fourth Reich, Ladislav Farago, Simon and Schuster, talon kuvaliitteet kirjassa, 1974
10. ↑ Aftermath: Martin Bormann and The Fourth Reich, Ladislav Farago, Simon and Schuster, kuvaliitteet kirjassa, 1974
11. ↑ Amerikkalainen Police Gazette-lehti kertoo 1950-luvulla, että Mossad oli onnistunut jäljittämään Eva Braunin olemassaolon, mutta jättänyt tämän rauhaan.
12. ↑ Alicia Dujovne Ortiz: Evita S.122
13. ↑ A.I.C.A, The Catholic Information Agency of Argentina
14. ↑ Ulrich Brunzel: Hitlers Geheimobjekte im Thüringen
15. ↑ video: The Secrets of The Third Reich
16. ↑ Alphonse Max: Die Antarktis, Eine geostrategische Studie S.14