Neljän keisarin vuosi

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Älä käytä luovuuttasi, tee vain tasan niin kuin tämänkin artikkelin kirjoittaja on tehnyt.
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Neljän keisarin vuosi.


60-luku, se vasta oli aikaa se. Poliittisia levottomuuksia, vallankumouksia, seksiä ja laimentamatonta viiniä. Kyse on tietysti 60-luvusta jKr., jonka jännittävin, psykedeelisin ja verisin vuosi oli 69. Tuon vuoden aikana Roomassa ehti olla vallassa kaikkiaan neljä keisaria. Historiassa vuosi tunnetaankin yllätyksellisellä nimellä neljän keisarin vuosi.

Kriisin alku[muokkaa]

Keisarillisen huippuvuoden valmistelut alkoivat jo edeltävän vuoden huhtikuussa, kun Hispania Tarraconensiksen kuvernööri, hapan 70-vuotias arkkikonservatiivi Servius Sulpicius Galba julistautui yllättäen keisariksi vaatien loppua keisari Neron mielivallalle, tuhlaukselle ja kammottaville musiikkiesityksille. Erityisesti viimeinen vaatimus vetosi kansaan. Galban tueksi liittyi Gallia Lugdunensiksen kuvernööri Julius Vindex,[1] jonka sivistynyttä ja ylenmääräistä viinin läträämistä Neron keräämät verot olivat häirinneet jo pitkään. Galba ja Vindex muodostivat salaliiton, johon tunki kyynärpäätekniikalla mukaan myös Neron henkivartiokaartin johtaja Nymfidius.

Näiden käänteiden jälkeen valtakunnassa oli täysi hulina päällä. Nerolle uskollinen Ylä-Germanian legioonat Verginiuksen johdolla löivät Vindexin kapinallisjoukot toukokuussa 68. Voiton jälkeen uskollinen legioona osoitti sitoutumisensa Nerolle huutamalla Verginiuksen uudeksi keisariksi. Tämä kieltäytyi, koska ei pitänyt murhayritysten kohteeksi joutumisesta.

Roomassa senaatti oli jo pudonnut kärryiltä, joten teeskennelläkseen olevansa tilanteen tasalla se julisti Galban keisariksi ja julkaisi päätöslauselman, jonka mukaan Neron taiteelliset kyvyt olivat "syvältä".[2] Nero sydämistyi tästä kovasti. Hän veti herneen nenäänsä ja tikarin kurkkuunsa. Galba lähti välittömästi matkaan kohti Roomaa tästä kuultuaan. Olisi näet ollut inhottavaa saapua paikalle Neron vielä eläessä seuraamaan tämän ylidramatisoitua, itsesäälissä kieriskelevää luopumisseremoniaa. Tällä välin keisarillisen henkivartiokaartin päällikkö Nymfidius teki parhaansa uskotellakseen kaartille olevansa itse uusi keisari. Yksinkertaisten sotilaiden päät menivät tästä käänteestä niin pyörälle, että miesparat ajautuivat ainoaan mahdolliseen primitiivireaktioon ja yksinkertaistivat kuviota tappamalla Nymfidiuksen.

Kertauksena väliaikatilanne keisariehdokkaiden osalta lokakuussa 68 Galban saapuessa viimein perille Roomaan:

  • Nero
  • Vindex
  • Verginius (ei kiinnostunut)
  • Nymfidius
  • Galba

Galban keisarius[muokkaa]

Servius Sulpicius Galban vitsit olivat yhtä ikäloppuja kuin hän itsekin. "Vastaanhangoittelijat saavat maistaa galbaani! Galbaani! Tajusitteko?"

Galba oli auttamatta menneen sukupolven mies. Ensinnäkin hän oli antiikin ajan keskimääräisen elinajanodotteen valossa liki 50 vuotta yli-ikäinen. Toiseksi hän oli ankara, saita[3] ja kannatti ns. perinteisiä arvoja ja kaikkien julkisesti ns. perinteisten arvojen kannattajaksi julistautuvien ihmisten tavoin halusi erittäin kovasti kaikkien muidenkin kannattavan ns. perinteisiä arvoja. Kolmanneksi Galba teki sen virheen, että uskoi itse vilpittömästi omiin ihanteisiinsa, kuten suoraselkäisyyteen, rehellisyyteen sekä yleiseen hyveellisyyteen ja uskoi muiden tekevän samoin. Kun sotilaat vaativat Galbalta lisää rahaa palkaksi uskollisuudestaan, keisari sanoi värväävänsä sotilaita, ei ostavansa heitä. Sotilaat totesivat melko pian tappavansa kitsaita vanhoja ukkoja, eivät suojelevansa heitä. Germanian legioonat kapinoivat tammikuussa 69 ja nostivat keisarikseen kävelevän ihravuoren Aulus Vitelliuksen, antiikin Jabba the Huttin.

Galba älysi nyt yli-ikäisyytensä ja nimesi seuraajakseen Lucius Calpurnius Piso Frugi Licinianuksen, jonka oli tavannut eräillä kutsuilla (joissa tarjoilu oli ollut hyvin kitsasta) ja joka oli jäänyt mieleen teennäisen pitkän nimensä ansiosta. Galban uskollisin tukija, Lusitanian maaherra Marcus Salvius Otho ei ollut valintaan tyytyväinen ja arvioi uudelleen uskollisuuttaan. Otho lahjoi keisarillisen kaartin puolelleen ja ilmoitti ohimennen senaatille olevansa uusi keisari lähtiessään Forumille hankkimaan orgiatarvikkeita virkaanastujaisiinsa. Senaatti ilmoitti kannakseen "no jos nyt sitten".

Otho juonitteli Galban ulos palatsista levittämällä huhua, että Forumilla myytiin oliiveja paljousalennuksella. Vanha saituri Galba ryntäsi paikalle heti huhun kuultuaan, ja hänen päänsä hakattiin irti.[4] Myös Piso oli saanut XV minuuttiaan maailmanhistoriassa. Hänet murhattiin Vestan temppelissä. Väliaikatiedot 15. tammikuuta 69:

  • Nero
  • Vindex
  • Verginius (ei edelleenkään kiinnostunut)
  • Nymfidius
  • Galba
  • Piso
  • Vitellius
  • Otho

Othon keisarius[muokkaa]

Kuvanveisto on aikaa vievää puuhaa, ja tämäkin keisari Othon rintakuva valmistui vasta keisarin kuoleman jälkeen. Arvaa, harmittiko.

Othoa ei motivoinut keisarinvirkaan alhainen kunnianhimo, vaan velat. Hän oli elänyt leveästi, ja piikki oli auki useampaan anniskelupaikkaan. Keisariksi päästyään Otho julisti velkojansa maanpettureiksi, mikä oli hänen kannaltaan hyvin kätevää. Vähemmän kätevää oli, että Vitellius legioonineen alkoi marssia (tai itse Vitelliuksen tapauksessa vieriä) kohti Roomaa. Otholle jäi kuitenkin aikaa pohtia puolustusstrategiaa, sillä Vitellius pysähtyi matkallaan syömään jokaisen matkan varrella olevan kylän, kaupungin, varuskunnan ja vadelmapensaan tyhjäksi. Paras suunnitelma, jonka mestaristrategi Otho sai aikaan, kuului rynnätään niitä päin ja toivotaan, että ne kuolee. Suunnitelma ei käytännössä toiminut aivan odotetusti. Othon strategiaa pilkattiin, ja hän otti kritiikin henkilökohtaisesti, sulkeutui huoneeseensa ryypiskelemään ja tappoi itsensä krapulaiseen itsesääliin 16. huhtikuuta 69. Othon kolmikuukautisen valtakauden ainoa saavutus oli hänen oma vapautumisensa juomaveloista.

Vitelliuksen keisarius[muokkaa]

Huonoista vaihtoehdoista surkein jäi siis jäljelle:

  • Nero
  • Vindex
  • Verginius (ei vieläkään kiinnostunut, mutta kiitos, kun kysyitte)
  • Nymfidius
  • Galba
  • Piso
  • Otho (pelasi itsensä ulos)
  • Vitellius

Senaatin ei auttanut kuin julistaa Vitellius keisariksi, koska

  • ketään muuta ei ollut enää jäljellä
  • Vitellius olisi tappanut muussa tapauksessa kaikki senaattorit.
Jopa Vitelliusta esittäville patsaille on jouduttu tekemään rasvaimuja.

Vitelliuksen 20. joulukuuta 69 saakka kestäneen hallituskauden tärkein saavutus oli käyttää edellisten kuukausien jäljiltä valtion kassaan jääneet hilut omiin aterioihinsa. Heti pääkaupunkiin saavuttuaan hän tilasi 16 aurajuustokebabia, 12 kulhoa flamingonkielihyytelöä, 93 tuplajuustohampurilaista, seitsemän hauenaivopasteijaa ja ison kola-amforan.[5] Alkupaloiksi. Oli ilmeistä, että Vitellius ennen pitkää söisi itsensä hengiltä kuten Monty Pythonin mr. Creosote,[6] joten itäisten provinssien kuvernöörit päättivät säästää rahaa julistamalla (kohtuudella aterioivan) Juudean sotilaskomentaja Vespasianuksen keisariksi. Vespasianus oli vuoden 69 neljäs keisari. Hän oli myös päättänyt jäädä vuoden viimeiseksi keisariksi ja lähetti itselleen uskolliset joukot Italiaan Vitelliusta vastaan. Vitelliuksen sotilaat olivat päässeet johtajansa ruokaisan hallituskauden aikana plösöytymään, eikä heistä ollut vastusta Vespasianuksen kannattajille. Bedriacumissa Cremonan lähellä Vespasianukselle uskolliset joukot löivät Vitelliuksen legioonat lupaamalla näille tonnikalafilettä ja hirvenlihamakkaraa antautumista vastaan.

Kun Vespasianuksen kannattajat valtasivat Rooman joulukuussa, Vitellius yritti paeta, muttei enää mahtunut ulos palatsinsa ovista (saati ikkunoista). Kun palatsi vallattiin, nurkassa kyyhötti köyhä kerjäläinen, joka ei kuitenkaan 370-kiloisena ollut kovin uskottava roolissaan. Vitelliuksen valeasu siis paljastui ja hänet vangittiin. Palatsin itäseinä oli purettava, että hänet saatiin ulos rakennuksesta. Vitellius yritettiin teloittaa Forumilla, mutta miekat ja kirveet eivät pystyneet hänen suojaavaan ja sitkeään ihrakerrokseensa. Lopulta Vitellius heitettiin Tiberiin, missä hän juuttui siltakaaren alle ja aiheutti pahan tulvan. Vespasianus poistatti myöhemmin Vitelliuksen ruumiin insinööri Vitruviuksen suunnittelemalla nostolaitteella ja korvasi tulvavahingot omalla hallituskaudellaan.

Loppusanat[muokkaa]

Neljän keisarin vuosi oli Rooman keisariajan ensimmäinen sekasortoinen seuraamisjärjestystä koskeva kriisi. Se ei ole kuitenkaan mitään Italian toisen maailmansodan jälkeiseen sisäpolitiikkaan verrattuna.

Viitteet[muokkaa]

  1. Hänen nimensä tosiaan kuulostaa astianpesuainemerkiltä. Hyvin huomattu.
  2. de profundis
  3. Hän tosin salli vapautetun orjansa Iceluksen tyhjentää valtion kassan oman toogansa käänteisiin; tämä oli poikkeus, sillä Icelus sattui olemaan Galban miesystävä.
  4. Mikä oli huono ratkaisu, sillä Galba oli kalju ja näin ollen pään kuljettaminen oli sotkuista, kun sitä ei voinut roikottaa tukasta.
  5. Hän olisi varmasti tilannut myös ranskalaisia, mutta Pizarro löysi perunan vasta 1500-luvulla ja Ranska tunnettiin vielä Galliana.
  6. Aika väsyttäviä nämä populaarikulttuuriviittaukset, eikö? Ja metahuumori se vasta tympäisevää onkin.