Nalle Puh

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Puh muistetaan leppoisana, joskin pakkomielteisenä johtajana.

Nalle Puh oli Pariisin Eurodisneyn pahamaineinen pääjohtaja, joka tunnetaan paremmin 1800-luvulla masinoimastaan Ranskan vallankumouksesta.

Elämä[muokkaa]

Nalle Puh vietti 14 vuotta rangaistusvankina varastettuaan nälissään palan leipää. Tarkastaja Javert Reipas päästi Puhin ehdonalaiseen, mutta tämä varasti heti ensi töikseen kasan hopealusikoita piispa E.H. Shepardilta, joka oli hyvä hyvyyttään piirtänyt Puhille uuden valeasun. Häpeissään rikoksestaan Puh päätti parantaa tapansa. Hän aloitti uuden elämän Milnen kaupungissa Pariisin eteläpuolella. Puh kohosi paikallisen filosofiakerhon johtoon, mutta poliisipäälliköksi kohonnut Reipas sai tällä välin vihiä karanneen elinkautisvangin kohtalosta. Puh joutui pakenemaan Milnestä.

Puchatek.PNG

Pakomatkalla ylikansallinen, historian uudelleenkirjoittamiseen erikoistunut Disney-veljeskunta otti Puhin suojelukseensa. Puh kohosi organisaatiossa nopeasti leveiden hartioidensa ansiosta, ja erilaisten sattumien jälkeen hänestä tuli Eurodisneyn johtaja. Virassaan Puh joutui Ranskan vallankumouksen karvaiseksi johtohahmoksi, joka kohosi myöhemmin (lyhyesti) maan presidentiksi. Puhia arvostetaan erityisesti vakuuttavasta henkilökultista ja yksinvaltiuden taitavasta verhoamisesta presidentti-nimikkeen taakse. Puh perusti Ranskan monarkian raunioille Puolen hehtaarin Ranska -nimisen valtakunnan ja syrjäytti edellisen Nalle-hallitsijan väkivaltaisesti. Historiallisesta teloitustavasta on jäänyt ex-kuninkaan nimeen etuliite: Uppo-Nalle. Nalle Puhin elämän viimeinen sivu kääntyi Eurodisneyn linnan tekoaltaalla v. 1882. Silminnäkijöiden havaintojen mukaan Puhin pää olisi vahingossa osunut hänen seuralaisensa baseball-mailaan tappavin seurauksin.

Vaikutus[muokkaa]

Arvellaan, että jos Puh olisi elänyt kauemmin ja joutunut etsimään uusia tapoja pitää yllä kansan mielenkiintoa, turanismi olisi ollut hänelle luonteva vaihtoehto makean lookin ja perustavan vähäjärkisyytensä vuoksi.

Puhin uraa on varjostanut hänen pakkomielteensä hunajaan. On hieman sääli, että Puhin saavutukset demokratian ja talouden aloilla jäävät yleensä hänen hunajaperversionsa takia huomioimatta. Jos ei negatiivista julkisuutta huomioida, Puhin keskeisin perintö jälkimaailmalle on Nalle Puh -vero, joka kattaa 85 % hänestä tehtyjen oheistavaroiden hinnasta. Nämä tuottavat 1/3 kaikista Ranskan ja Yhdysvaltojen verotuloista.

Puhin henkilökultti on ollut ja on edelleen vahva Eurodisneyssä. Puhia pidetään myös joissakin piireissä kansallisena seksisymboolina.

Kätyrit[muokkaa]

Puhin Eurodisneystä mukanaan tuomat kätyrit olivat keskeisessä osassa, kun vallankumouksen jälkeistä yksinvaltiutta alettiin rakentaa.

  • Nasu – Lyhyt vaaleanpunainen kaveri ja varsinainen sika, jota ei olisi ikinä pitänyt päästää vallankahvaan. Ranskalaisilla oli tästä ihmistyypistä aiempaa kokemusta, joten kansa kesti tilanteen melko hyvin.
  • Tikru – Ranskan viimeinen kissapeto oli sellainen näky tavalliselle talonpojalle, että jos hän ei kuollut nauruun, niin teräviin kynsiin ainakin. Henkisesti epävakaa.
  • Ihaa – Puhin hallituksen tiedotusministeri, jonka maanis-depressiivinen propaganda ajoi ranskalaiset hulluuden partaalle (ja välillä yli). Tunnetaan symbioottisesta suhteestaan irtohäntään ja ohdakkeisiin.
  • Kani – Aivan harmittoman näköinen porkkananviljelijä. Ja paskat. Kani tuottaa puutarhassaan enemmän hasista kuin eräs kolumbialainen huumepomo aikanaan. Kani säilöö kaiken hasisksen tietysti hunajapurkkeihin, joita suuri johtaja Puh tyhjentää yllätysvisiiteillään ennen kuin Kanin varoituksen kiirivät karhun korviin.
  • Röhmöfantti – Hänet tunnetaan Puhin lähipiirin kovasta arvostelusta, jonka takia Röhkis erotettiinkin pian Puolen hehtaarin Ranskan hallinnosta.

Katso myös[muokkaa]

Videoita Nalle Puhin elämästä[muokkaa]


Winnie the Pooh.jpg