Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue
Hikipedia
Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue eli NSDAP oli saksalainen poliittinen puolue, jonka pääpiruina olivat Saksan yleväperiaatteiset arjalaiset. Puolueella oli verrattain myös "melko" suuri kannatus muidenkin kuin näiden pääpirujen joukossa, varsinkin kesän 1933 jälkeen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Puolueen perustaminen
Koska ensimmäisen maailmansodan jälkeen solmittiin ranskalaisten isojen herrojen kehittelemä Versailles'n rauhansopimus, joka laittoi saksalaisten sotatoimet siististi poikki ja pinoon, päätettiin palauttaa puolestaan saksalaisten isojen herrojen itseluottamus. Näin sai alkunsa raakaversio NSDAP:ista, joka tunnettiin aikanaan nimellä DAP, eli Deutsche Arbeiterpartei. No, tarinahan jatkuu sitten niin, että puolue piti paikoittain niin suurta melua itsestään, että Saksan armeijan jääkärit tulivat heille kateellisiksi. Puolueen radikaalit otteet ja ennen kaikkea kyseisten jääkäreiden käskyjä kovempiääniset[1] puolueen kannattajien kokoontumiset saivat heidät tekemään vuosisadan päätöksen. He houkuttelivat taitavan, luotettavan ja ensimmäisessä maailmansodassa hyvin palvelleen nuorukaisen, Adolf Hitlerin pienelle vakoilukeikalle puolueen riveihin tietämättä sitä, että päätös vaikuttaisi "aika monen" ihmisen elämään myöhemmin. Koska nuoren Aatu-pojan poliittinen ajattelutapa oli kehittynyt tämän puolueen aatesuuntaan jo kenties Alois-vainaan kivespussissa, hän ei luonnollisesti pistänyt hanttiin joutuessaan liittymään puolueeseen. DAPia vitutti yleisesti se, että heillä oli vielä hyvin pienet jäsenrivit, joten Adolfin jäsennumero, joka todellisuudessa oli 55, muutettiin numeroksi 555. Näin he pystyivät haistattelemaan Saksan isommille puolueille päättäjäinhuoneissa. Myöhemmin Hitler nimitti itsensä kuitenkin puolueen seitsemänneksi jäseneksi, vaikka todellisuudessa sekään ei pitänyt paikkaansa.
[muokkaa] Puolueen nousukausi
Kuten jo edellisessä kappaleessa sanottiin, oli puolueen rivit vielä minimaaliset, ja pääpamput päättivät, että laihaa pitää lihottaa. Ensin kasvatettiin kuitenkin puolueen nimeä. DAPista tuli nyt NSDAP eli Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei. Nimi oli oikein oivallinen päähänpisto ja päivän piristys heti Oktoberfestien jälkeisenä pahana krapula-aamuna. Seuraavaksi puolueen piti liata jonkin maine saadakseen munaa tavallisten kansalaisten ja ennen kaikkea lehdistön silmissä. Heillä oli jo olemassa myös jokin onneton lehtikyhäelmä, mutta sillä ei pitkälle pötkitty. Niinpä julistettiin, että Weimarin tasavalta on perseestä. Näinkin yksinkertainen vaalikampanja puri yleisöön ja seuraavilla valtiopäivillä NSDAPista tuli suurin puolue. Tässä vaiheessa puolueella oli vielä yksi ässä hihassaan. Hitlerin oli aika astua framille. Jo aikaisemmin tämä alunperin vakoilukeikalla ollut sotamies oli noussut hyvin arvovaltaiseksi henkilöksi puoluetovereidensa silmissä, ja myöhemmin puheenjohtajaksi asti. Nyt oli aika voidella Saksan presidenttiä, Paul von Hindenburgia tumman lagerin ja parin ronskimmanpuoleisen kaljun bodarin kanssa. Kukaan ei tiedä mitä tarkalleen tapahtui, mutta Hindenburg kuitenkin nimitti Hitlerin Saksan kansleriksi tapahtumia seuranneena tammikuun 30. päivän aamuna.
[muokkaa] Puolueen toiminta vaalivoiton jälkeen
Hitler päätti, että näinkin vaikuttavan puolueen, jolla oli jo oma, vähän paremmin menestynyt lehtikyhäelmä ja jopa oma armeija, oli tehtävä jotain radikaalia. Hän pähkäili pitkään ja hartaasti, ja lopulta tajusi, että hän oli nauranut niin makeasti vasemmiston tappiolle viime valtiopäivillä, että hän päätti mennä säätämään silloisia valtiopäiviä enemmän oman mielensä mukaiseksi. Näin saivat alkunsa uudenlaiset valtiopäivävaalit, joissa ehdolla oli tietenkin NSDAP ja pari muutakin pikku puoluetta ihan vaan silmäniloksi peittämään sitä, ettei kommareilla ollut mitään asiaa uusille vaaliuurnille. Hitler hykerteli mielissään, kun nimenomaan heidän vaaliuurnansa täyttyi kansan äänistä. Tämän jälkeen hän sääti parin muun tyypin kanssa vielä perjantai-illan tekemisiksi lain, joka antoi hallitukselle oikeuden muokata valtiopäiviä miten haluaa. Lopulta lakien säätely meni siihen pisteeseen asti, että Hitler nimitti itsensä Saksan johtajaksi ja lakkautti hiljalleen kaikki muutkin puolueet, alkaen kommareista ja sosialidemokraateista. Tämä oli osa hänen suurta suunnitelmaansa. Ja kaikkihan tietävät, että tämän suunnitelman totetutus ei mennyt loppujen lopuksi ihan putkeen.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Armeijan pamputhan eivät ennen aikaan suvainneet sitä että joku on heitä kovaäänisempi
