Murmansk

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
VAROITUS! Lukeminen aiheuttaa syöpää!
Ja luit silti tänne asti? Jatkat omalla vastuullasi.
Vladimir.gif
Tällä sivulla ei ikävä kyllä ole
Venäjän federaation presidentin Vladimir Putinin hyväksyntää.

Artikkelin kirjoittajan kannattaa tarkkailla syömisiään ja säteilyarvojaan.

Murmansk (Мурманск, sananmukaisesti mursukartano) on säteilevä ja trooppinen kaupunki keskellä subarktista vyöhykettä Luoteis-Venäjällä. Kaupungissa voidaan nauttia yöttömästä yöstä silloinkin, kun muualla on yö. Kaupunki näet hehkuu paitsi Golf-virran mukanaan kuljettamaa lämpöä, myös kaupungin välittömään läheisyyteen sijoitettu korkea-aktiivinen ydinjäte luo omaa lämmintä taikaansa. Kaupunki verhoutuu öisin fosforinvihreään hämyyn ja pinnat tuntuvat kosketeltaessa miellyttävän lämpimiltä.

Murmansk säteilee lämpöä keskellä arktista kylmyyttä. Kuva on otettu sydäntalvella keskiyön aikoihin, joten on helppoa uskoa että Murmanskissa vallitsee aina yötön yö.


Kaupunki, jonka länsimaat perustivat[muokkaa]

Murmansk sai nimensä aluksi mursunmetsästyksellä ja sittemmin mursunluun välityksellä rikastuneen pajarin päämajasta, "mursukartanosta", joka sijaitsi alueella. Mursukartanoita oli useita, joten tämän nimi oli aluksi Romanov na murmane eli Romanovien mursukartano. Muut mursukartanot katosivat, mutta Romanovien kartano jäi historiaan, sillä sen ympärille rakennettiin sen nimeä kantava kaupunki.

Kaupungin alkuhetket sijoittuvat I maailmansodan melskeisiin, jolloin Länsiliittoutuneille tuli kiire varustaa Venäjää yhteistä vihollista, Saksaa vastaan. Koska Saksan merisodankäynti oli täysin umpimähkäistä ja he ampuivat kaikkea mikä liikkui, oli Itämeri ehdottomasti liian vaarallinen väylä materiaalikuljetuksiin länsimaista Venäjälle. Sinbad Merenkulkija keksi kuitenkin suhteellisen turvallisen meriväylän Jäämeren kautta Vienanmerelle. Murmanskin perusmuuri kivitettiin Kuolavuonon pohjukkaan lopulta vuosien 1915-1916 tienoilla. Suomalaiset osallistuivat mm. kiinalaisten ohella rautatien rakentamiseen Murmanskista Pietariin. Tämä oli ensimmäisiä räikeitä esimerkkejä vapaasti liikkuvan työvoiman mukanaan tuomista ongelmista Vienan-Karjalassa.

Murmansk konventionaalisten sotien välillä[muokkaa]

Ensimmäisen ja Toisen maailmansodan välillä Murmansk vietti hiljaiseloa, joskin sen asukasluku vähitellen lisääntyi vuosi vuodelta. Neuvostohallinto pystytti kaupunkiin helvetinmoisen sotilaspiirin ja sukellusveneratsian|sataman. Myöskin ydinpolttoainetta tuottava teollisuuslaitos kaupunkiin rakennettiin myös, vaikkei vielä ollut tietoa miten tuota ydinpolttoainetta tuotettaisiin. Ongelma on Venäjällä ajoittain toistunut aina näihin päiviin saakka. Murmanskista suoritettiin myös öisiä tiedustelulentoja Suomen ilmatilaan. Lentäjät raportoivat nähneensä syvää ja pohjatonta pimeyttä öisillä lennoillaan. Raportteihin tyytymätön Neuvostoliiton pääsihteeri Stalin johdatti nämä lentäjät lopulliseen pimeyteen.

Murmansk II maailmansodassa[muokkaa]

Ensimmäisen maailmansodan tapaan Murmansk osoittautui tärkeäksi huoltoväyläksi Neuvostoliitolle. Suomalaiset ja saksalaiset yrittivät siksi katkaista Murmanskiin johtavan rautatien ja katkaisivatkin, mutta muistivatkin, että Sorokassa oli idästä tuleva yhdysrautatie, jonne suomalaisilla oli lähes vapaa pääsy, mutta suomalaisille tuli säälikohtaus rakasta itänaapuriaan kohtaan ja antoivat Sorokan risteyksen olla rauhassa Saksan rukouksista huolimatta. Näin Murmansk kykeni välittämään välttämättömiä tarvikkeita sotaakäyvälle Neuvostoliitolle tehokkaasti ja taloudellisesti. Saksalaiset suorittivat joitakin lentopommituksia Murmanskiin, mutta niiden tuhovaikutus sodan kokonaismittakaavaan nähden jäi merkityksettömäksi.

Murmansk lähestyy nykyaikaa[muokkaa]

Sodan jälkeen Murmanskin liepeille kehittyi voimakasta vuoriteollisuutta. Murmanskin seudun kallioperä sisälsi hyvin paljon erilaisia metalleja ja mineraaleja, jotka käynnistivät vilkkaan kaivostoiminnan. Kaivostoiminnan ohella 1950-luvulla ensimmäiset ydinkäyttöiset sukellusveneet ja valtameriristeilijät löysivät turvallisen kotinsa Murmanskin syväsatamasta. Samoihin aikoihin kaupungin lämmitystä alettiin hoitamaan käytetyllä korkea-aktiivisella ydinpolttoaineella, jonka etuja mm. olivat pitkä puoliintumisaika (26 000 vuotta). Yhdessä voimakkaan vuoriteollisuuden kanssa ydinjätteet aikaansaivat Murmanskin kasvuston ja eläimistön häviämisen vähitellen. Kaupungissa on tavattu kolmipäisiä ihmisiä sekä kymmensorkkaisia poroja. Myöskin Jäämerestä Murmanskin lähivesiltä on nostettu kaloja, jotka ovat kaksipäisiä. Nämä erikoisuudet ovat herättäneet tavattomasti mielenkiintoa sekä ansaittua huomiota maailman luonnontieteilijöissä.

Katso myös[muokkaa]