Mummola

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”Mennään mummolaan!”
~ Lapset
”Ei helvetti...”
~ Vanhemmat, kuiskaten


Nykyajan uhri: Mummolansa ylläpitämiseksi äärimmäisyyksiin päätynyt mummo

Mummola on suomalainen käsite, muisto ja legenda. Mummola on kaikin puolin sellainen ajatus, joka saattaa vetää sieltä sillan kaiteeltakin takaisin kadulle ja miettimään onko kaikki vielä sittenkään niin pielessä.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa mummola on vaarallisen suurien muutospaineiden alaisena ja on olemassa vaara, että se katoaa ilmaston lämmetessä kokonaan Suomesta.


Mikä se on, noin niin kuin yleensä?[muokkaa]

Mummola on jokin rakennus tai sijainti, jossa täyttyvät seuraavat perusedellytykset tai ainakin osa niistä:

Näiden perusvaatimusten lisäksi on yleensä odotettavissa ainakin jonkin verran ruokaa, tilaa sekä hidastunut, autuas aika. Jotkut pahat kielet väittävät, että mummolassa voisi olla toisinkin, mutta he ovat katkeria valehtelijoita.


Mummolan aika-avaruustodellisuus[muokkaa]

Mummola sijaitsee aika-avaruuden montussa, mistä syystä se saa osan sen uskomattoman epäuskottavista ominaisuuksistaan.


Aikavääristymä

Mummolassa aika kulkee hitaammin. Se vain kulkee. Yleensä mikä tahansa leikki, jonka lapsi aloittaa, tuntuu jatkuvan hamaan ikuisuuteen asti ja olevan silti alati yhtä hauskaa. Sen vuoksi lapset ovatkin vaatineet toistuvasti muuttoa mummolaan, jos siellä vietetty aika ylittää tietyn kipukynnyksen.

Mummolassa vietetyn ajan kipukynnys taas on mitattavissa siitä, miten kauan menee ennen kuin lasten vanhemmat alkavat vaatia päästä ”helvettiin täältä”. Lasten käsityskyvyn ollessa vielä kehitysvaiheessa he eivät pysty täysin samaistumaan siihen asiaan, että kaikki, mitä he vihaavat tylsissä ja ilkeissä vanhemmissaan, on täysissä määrin voimissaan vanhempien tuntemuksissa isovanhempia kohtaan. Tämä todellisuuden paljastuminen on monille aikuisuuden kynnyksellä sellainen paukku, että on havaittu noin 400 prosentin kasvu itsemurhissa jokaisen isovanhemman hautajaisien jälkeen.


Ilo

Lapsen ilon määrä on tavallisesti suoraan verrannollinen ilon aiheuttajien määrään. Tästä syystä:

”Vapaus + (lelut x n) + (- vanhemmat) + (kaverit x n) = Ilo”

Koska isovanhemmat pitävät yleensä keskusteluillaan, joita vanhemmat kutsuvat jaaritteluksi, poissa lasten luota, ja koska isovanhemmilla on tapana ostaa lapsille paljon leluja, ilon määrä mummolassa on usein merkittävä. Tämä saattaa lisäksi kertaantua sillä, että mummolaan saattaa tulla kylään serkkuja sekä muita saman ikäisiä sukulaisia, kun kotiin tulee kylään yleensä vain se koulukiusaaja, jonka vanhempi on erehdyksessä mennyt kutsumaan paikalle, ”ettei toi meidän piene Esko/Tarja nyt vaan mene ja syrjäydy”.


Tila

Mummolassa on yleensä tilaa leikkiä ja rellestää.

Hikipedialla meni pitkään selvittää, mistä tämä johtuu, mutta alustavat tulokset alkavat olla selvitettyinä. Tuoreen väitöskirjan mukaan se, ”että kun usein isovanhemmat asuvat tilalla johtaa siihen, että siellä on tilaa[1].

Mummolan sijainti[muokkaa]

Mummolan tarkkaa sijaintia kartalta voi olla usein hankalaa määrittää. Koska vanhemmat eivät halua ajatella koko paikkaa silloin, kun he ovat siellä, eivätkä osaa oikein jurottaessaan kuvailla paikalla, miten sinne päästiin, ei tarkkaa alueellistamista ole helppoa tehdä.

Lapsille taas sijainti on yksi ja hailea, sillä kuten lapsilta tehtyjen haastattelujen perusteella on saatu selville, asia on kuin taikatemppu. Kun sulkee silmänsä autossa, herää mummolasta. Logiikasta on vaikeaa löytää aukkoa yrittämisestä huolimatta.


Ominaisuudet[muokkaa]

Mummolassa on tavallista, että siellä haisee ”kotoisalta”, vähän samalla tavalla kuin työttömästä haisee kotoisalta tuodessa jalat tarpeeksi lähelle nenää ja haistellessa varpaiden välejä. (Työttömyyden aiheuttama nälkä ja sen tuoma kehon kouristelu auttaa tässä huomattavasti.) Koska vanhemmat ovat jo tottuneet tuohon epäinhimilliseen lemuun ja lapset taas eivät edes välitä siitä, se yleensä vain nostattaa hyvää mieltä aina, kun se tulee vastaan.

Tämän on havaittu olevan lähes varma perustelu sille, miksi lapset mielellään jahtaavat karjankuljetusautoja vapaa-ajallaan taajamissa. Kyseessä on Tyrannosauruksen eturaajojen tapainen kuihtunut mutta yhä toiminnassa oleva ominaisuus.

Mummolassa on hiljaista. Tästä syystä lapsilla on erinomaiset edellytykset olla mummolassa, sillä melua ei ole valmiiksi ja ääniaalloille on mukavasti tilaa. Onkin huomattu, että lapsien pitämä meteli kasvaa suunnattomasti heti, kun mummolassa ollaan perillä. Antiikin Kreikassa tätä ilmiötä olisi kuvattu ”tyhjän peloksi”. (Kun ihminen saavuttaa sukukypsyyden, tämä ominaisuus yleensä poistuu.)

Makuaisti saavuttaa mummolassa sellaiset maan ääret, josta edes hurjimmat seikkailijat eivät olisi osanneet haaveillakaan.


Herkkuja[muokkaa]

Mummolassa on usein ruokaa. Sitä on paljon. Sitä on todella paljon.

Tuliko ilmi, että sitä on paljon?

Koska mummolassa asustaa usein ihmisiä, jotka ovat itse saattaneet kärsiä nälkää sekä vilua, ovat nämä neurootikot valmiita vaikka ottamaan navetan rehut saadakseen lapsenlapsille ruokaa. Koska heidän ei ole pakko siivota jälkiä, ei ruuan koostumuksella, hajulla tai määrällä ole heille mitään merkitystä. On jopa oletuksia, että kyseessä on jokin rituaalin omainen kosto, jolla lapsien vanhemmat saatetaan viimein osaksi keski-ikää[2].

Koska mummolassa ei tunneta sellaista käsitettä kuin liikalihava[3], lapsilta ei kielletä niin mitään. Jos lapsilla vielä on maitohampaatkin yhä tallella, niin silloin loputkin sosiaaliset esteet karsiutuvat pois kuin hilseilevä iho isovanhempien käsivarsilta. Koska isovanhemmat tietävät, että rautahampaatkin voi aina korvata tekohampailla, ei neuvolan mahdollisilla vastaväitteillä ole mitään merkitystä. Tämä saattaa ajoittain johtaa vanhempien ja isovanhempien piiloteltuun kinaan, jonka isovanhemmat aina voittavat, viimeistään salakuljettamalla karkkia lapsille.


Nykyajan uhri: Ilman isovanhempia on havaittu selvä ja välittömästi alkava mummolan tilojen heikkeneminen.

Häiriökäyttäytymistä[muokkaa]

Ajoittain mummola saattaa kuitenkin olla myös päinvastainen paikka. Usein tässä tilanteessa on kyseessä jokin poikkeama normaalista mummolan olomuodosta, eikä sitä tulisi verrata tavalliseen, hyvin voivaan mummolaan.

On esimerkiksi syytä epäillä, että mummolassa on jotakin hätänä, jos lapsi kuulee seuraavia lausuntoja vanhempiensa suusta:

  • ”Älä Irma sano koko ajan noita kirosanoja”
  • ”Kusti on kuollut. On se kuollut.”
    • ”Älä nyt itke, pliis. Se on kuollut.”
  • ”Onko sulla köntsät housuissa?”
  • ”Miksi sinä täriset tuolla tavalla? Sullahan on jo viidet villavaatteet päällä!”
  • ”Mikä se ääni oli?”
  • ”Miksi täällä haisee palaneen käry, äiti?”
  • ”Pertti, laita se kivääri alas...”


Koska isovanhemmat ovat yleensä geneettisesti ohjelmoituja tekemään lapsenlapsilleen tasan päinvastoin kuin omille lapsilleen, mummolan tilanteen vinoutumisesta on selvä merkki, jos isovanhemman suusta kuulee esimerkiksi:

  • ”Haluatkos tästä karkin?”
    • (Isovanhempi kaivaa lompakkoaan ja antaa kolikon, odottaen hymyillen että syöt sen)
  • ”Haluatkos tästä karkkirahaa?”
    • (Isovanhempi kaivaa karkkipussista makeiskolikon ja antaa sen lapselle)
  • ”Käypäs tuolla Lakkisen kaupassa hakemassa karkkia”
    • Kaupasta oli jäljellä risteystä ohittaessa noin kymmenen vuotta vanhat mätänevät jäänteet
  • ”Ota tästä kivääri susien varalta sinne kauppareissulle”
  • ”Voitte te mennä leikkimään sinne likakaivon kannelle”
  • ”Totta kai saat lainata papan moottorisahaa”
  • ---
    • Jos isovanhempi ei sano mitään ja katselee vain eteenpäin, on syytä hakea vanhempi paikalle


Mummolan kriisi[muokkaa]

"Ei se meidän Keijo ole mikään ruudinkeksijä. Ei se huomaa eroa. Sanotaan vaan että mummolla oli paha nuha mutta nyt kaikki on hyvin." - Äiti

Nykyaikana on yhä useammin vaikeaa löytää oikeaa mummolaa.

Usein, kun nykylapselle ilmoitetaan, että mennään mummolaan, joudutaan itse asiassa johonkin hieltä haisevaan kahden huoneen osakkeen kopperoon, jossa omakotitalon edestä tavaraa on ahdettu kahden piirongin, pöydän ja keittiön tasojen päälle. Jääkaapista löytyy tasan se, mitä on jaksettu käydä omin voimin ostamassa viikko sitten. Osa vaatteista saattaa olla pesemättöminä siinä, mihin ne ovat jääneet. Tilaa on tasan niin paljon kuin uskaltaa ottaa asuntolan pihassa parkkipaikalla.

Koska oireiden kuva vastaa paljolti työttömyyden oireita, onkin hallitus päättänyt jo ryhtyä toimeen. Suomen hallitus on vaatinut, että eläkeläisiltä leikattaisiin pois kaikki tuet, jotta näitä ”työtä vieroksujia” saataisiin kotoa ”kannattaviin töihin kodeistaan syrjäytymästä”. Erityisesti hallitus on kiinnostunut ajamaan muistisairaita kesäisin radiokanavien kesälomatuuraajiksi soittamaan samaa levyä yhä uudelleen sekä talvella lumiauroiksi, joista he keväällä luontaisesti ja ilman lisäkuluja muuttuvat taajaman virkistysistutuksien kukkalannoitteeksi.

Suurin vaara mummoloiden olemassaololle on havaintojen perusteella kaupungistuminen. Urbaanissa keskustassa monet mummolan peruselementeistä on huomattu katoavan muuton yhteydessä, joten yhä keskitetymmäksi ajautuva asuminen saattaa seuraavien vuosikymmenten aikana ylittää vanhusten luonnollisen sitkeyden ja kadottaa kokonaan suomalaisen mummolan. Tästä syystä monet museovirastot ovatkin jo alkaneet metsästää ja täyttää isovanhempia kokoelmiinsa. ”


”Niitä ei saa enää mistään eikä meillä hitto vie ole varaa sellaista ostaa tänne!”
~ Museoviraston johtaja

Syytöksiä[muokkaa]

On myös esitetty syytöksiä, että mummola on sanana rasistinen, sillä se syrjii isoisiä. Termiä pappala onkin yritetty ujuttaa osaksi suomalaista yhteiskuntaa, mutta kun miehillä on tapana paeta maailman surkeutta kuolemalla keskimäärin paljon naisia aikaisemmin, ei tästä ole tahtonut tulla mitään hyvää jälkeä.


”Haistakaa nyt v...u!
~ Feministi, lentävänä kommenttina miehien tasa-arvoa ajavalle ehdotukselle, matkallaan naisten ylivaltaa tasa-arvon naamiaisasussa käsittelevään seminaariin


Viitteet[muokkaa]

  1. Lähde: ”Kirsi Rähmäkäpälä: Tutkimusmatka mummolan anatomiaan, sivut 14.5 – 0.29”
  2. Usein tämä aiheuttaa miehille tukan putoamisen päästä ja naisille rintojen tipahtamisen sekä perseen räjähtämisen
  3. Läski, punkero, tankkeri, tonni-keiju...

Katso myös[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • Kun ajat päätieltä aina vain pienemmälle kinttupolulle, löydät kyllä perille