Moskvitš

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Moskvitšin vielä loputon voittokulku oli alkumetreillään. Kuva vuodelta 1971.

Moskvitš on Neuvostoliitossa alkunsa saanut loistoauto, jota nykyisin ainoastaan maailman raharikkaiden on mahdollista itselleen hankkia. Tiettävästi ainoa jossakin määrin suomalainen, joka vielä Moskvitš-auton omistaa, on saksalainen Keke Rosberg, joka ajelee iltaisin lasten jo nukkuessa Monte Carlon katuja vongaten naisseuraa itselleen.

Historia[muokkaa]

Moskvitš, jota aikoinaan Suomessa hieman halventavastikin kutsuttiin ”Mosseksi” ja ”Rutinoffiksi”, syntyi toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Sotaan syylliset saksalaiset joutuivat luovuttamaan Neuvostoliitolle joitakin asiapapereita mm. autonvalmistukseen liittyen, jolloin saksalaisen Opel Kadett -henkilöauton piirustukset tulivat monen muun asian mukana luovutetuksi venäläisille. Venäläiset ihastuivat oitis saksalaisen auton piirustuksiin ja halusivat panna oitis paremmaksi. Syntyi Moskvitš.

Laatuauto[muokkaa]

DramaticQuestionMark.png
Tiesitkö, että...
Moskvitš-autojen venttiilien säätö tapahtuu äärimmäisen yksinkertaisesti; sirppi kannen väliin ja vasarataontaa päälle
Moskvitš Eliten virtaviivainen Saksan vientimalli aivan 1970-luvun alkupuolella

Moskvitš tähtäsi vain ja ainoastaan laatuun. Laatutietoiset suomalaiset innostuivat tavattomasti YYA-sopimuksen myötä tulleesta osto-oikeudesta tähän venäläiseen helmeen ja ostivat sitä runsain määrin autokseen 1950–1960-luvuilla. Moskvitš oli ensimmäinen perheauto Suomessa, jonka rinnalle usein hankittiin ns. kakkosauto. Tämän kakkosauton paikan täyttivät useimmiten Datsun 1000, Ford Anglia ja Toyota Corolla. Koska Moskvitšin laatu oli parasta ja kilpailu saatavuudesta kova, oli ymmärrettävää, että Suomessa koettiin oikeutettua naapurikateutta asian johdosta. Moskvitšin hankkineet halusivat ostaa niitä myös pari kappaletta ensimmäisen lisäksi varastoon, koska auton hankinnalla leuhkiminen oli tuolloin kovassa läpimurrossa osaksi suomalaista tapakulttuuria.

Aikaansa edellä[muokkaa]

Moskvitš-autoja valmisti Neuvostoliitossa Автомобильный Завод имени Ленинского Комсомола, Leninin nuorisoliiton autotehdas. Koska tehtaan ja sen kaupallisen kombinaatin henkilöstö oli pääosin nuorta ja ennakkoluulotonta, oli tämä eräs keskeinen syy Moskvitš-autojen hyvään laatuun ja myyntimenestykseen kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi vuoden 1964 Moskvitš Skandinaviassa oli peräti 24 parannusta edellisvuoden vastaavaan malliin verrattuna. Todellisen pankin räjäytti kuitenkin vasta markkinoille tullut Elite v. 1964 (Suomeen vuotta myöhemmin). Autolla voitettiin legendaarinen Paris-Dakar ralli peräti 19. vuotena peräkkäin, kuljettajanaan suomalainen Ari Vatanen. Vatasen ajotaidot yhdistettynä venäläiseen huippuautoteknologiaan olivat osaltaan tukemassa maiden välisten hyvien ja luottamuksellisten suhteiden kehittymistä ja edistymistä.

Kohtalo[muokkaa]

Moskvitš-autoen tuotantoalueet laajimmillaan vuonna 1975
Moskvitšin moottoriteknologiaa ovat jäljitelleet monet eurooppalaiset autonvalmistajat. Erityisesti BMW on omissa macho-malleissaan estottomasti kopioinut Moskvitšin 1500-kuutioisen moottorin, rakennetta ja teknisiä hienouksia. Neuvostoliitossa ei ymmärretty patenttisuojan tärkeyttä riittävän varhain ja se kävi lopulta kohtaloksi sekä Neuvostoliiton valtiolle että Moskvitš-autotehtaalle, joka ajautui kassakriisiin ja konkurssiin lopullisesti vuonna 2002. Neuvostoliiton konkurssi tapahtui sen sijaan jo runsas vuosikymmen aiemmin.

Katso myös[muokkaa]