Mokoma

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Raivo.JPG
Raivo Records omistaa tämän sivun! Jos sivun sisältöä löytyy koneeltasi, saat syytteen piratismista!
Zeichen 101.png VAROITUS!! Tämä sivu kertoo hevi- tai metallibändistä!
Tälläisiä sivuja on Hikipediassa jo muutenkin aivan liikaa. Ynnä tämä sivu on kaiken lisäksi aivan turha ja tylsä. Tämä sivu ei tee täällä muuta kuin rasittaa serveriä ja Hikipedian lukijoita. Mikäli sinulla on sanottavaa tästä turhasta artikkelista, sano se keskustelusivulla.

Mokoma on eräs Suomen lukuisista junttimetalli-yhtyeistä. Kiistelty se on mm. siksi, että juntit, kuten Wikipedian ylläpitäjät, eivät tahdo myöntää Mokoman olevan junttimetallia vaan kutsuvat sitä itsepintaisesti roskametalliksi ja erehtyypä joku houkka kutsumaan bändiä jopa kuolonmetalliksi. Tyypilliset hevarit, eli Slayeria, Kreatoria, Cannibal Corpsea ja Smurffeja kuuntelevat Karvaiset, nahkaliiviset Harley-Davidsoneilla ajavat möröt taas puolestaan mieluummin vaikka kuolisivat, kuin myöntäisivät Mokoman olevan roskametallia tai yleensäkään metallia tai edes alumiinia.

Mokoman tarina alkaa vuodesta 1996, kuten jostain syystä kumman monen muunkin tyhjänpäiväisen möly-yhtyeen. Tuolloin roskametallista pitävä Lappeenrantalainen Marko Annala oli epäsuosittu hahmo Lappeenrannan lihaa syövien ja verta juovien pahojen hevarien keskuudessa, koska hän sattui olemaan absolutistiuskovainen kasvissyöjä, eikä hän edes tupakoinut. Isot hevipojat vain nauroivat Markolle tämän kävellessä kadulla ja pilkkasivat hänen partaansa ja silmälasejaan. Tämä suretti Markoa kovasti, sillä hän piti kovasti roskametallista ja osasi jopa soittaa hiukan roskametalliriffejä kitaralla, mutta ei voinut perustaa yhtyettä.

Markon riita muiden Lappeenrantalaisten kanssa paheni ja lopulta hän joutui jättämään kotinsa ja pakenemaan rakentamaansa bunkkeriin turvaan. Hän unohti lähtiessään parranajokoneensa paikan päälle ja tulos on nähtävissä tänäkin päivänä, koska raukalla ei ole ollut varaa ostaa uutta. Piileskellessään bunkkerissaan Marko oli täysin hukassa ja murtunut sekä vailla turvapaikkaa ja hetken hän harkitsi jopa liittymistä salanimellä paikallisten rantojen miesten iloiseen joukkoon, kunnes hänen päässään välähti ajatus (vihdoinkin). Marko alkoi säveltää joutessaan vihaista ja roskaista metallimusiikkia ja luulikin kappaleitaan omikseen, vaikka ne olivatkin kaikki vain Slayerin hylkäämiä riffinjämiä. Marko löysi kartalta Nuijamaan ja arveli, että jo nimensä perusteella se kuulostaa hyvin ideaaliselta paikalta hänelle ja niinpä hän päättikin äänittää kappaleitaan c-kasetille ja kirjoitti kanteen "ROSKAMETALLIA", koska ei muuta keksinyt. Marko otti reppunsa ja c-kasettinsa ja liftasi Nuijamaalle jossa kuitenkin oli vastassa jälleen uusi suru – tullimiehet totesivat vain "Tänne et tule paskalle haisemaan, tuolla pärställä ei oleskelulupaa Nuijamaasta lunasteta". Markon lähtiessä surullisena tulosuuntaansa hänen peräänsä mutistiin "mokomaa nuijaa emme ole elämämme aikana nähneet ja toivottavasti emme myöskään jatkossa tule näkemään". Marko hiippaili rajan toiselle puolelle - Venäjän iloksi ja Suomen harmiksi.

Marko oli jälleen Suomessa ja jälleen täysin hukassa ja kaiken lisäksi työtön, koska hän oli innostuksissaan irtisanonut työpaikkansa Lappeenrannan rautatieaseman kiskojen tuijottajana. Hän tyrkytti itseään eri työpaikkoihin, rekrytointifirmoihin ja jopa WC:n siivoojaksi, mutta jokaisesta hän lensi bumerangina ulos ja mm. WC-yhtiöstä ilmoitettiin, että hän ei täytä alalle vaadittua koulutustasoa ja laatukriteerejä.


Marko kuitenkin piti päänsä ja päätti alkaa soittajaksi hinnalla millä hyvänsä. Koska tietenkään paikallisten hevimiesten bändit eivät suostuneet ottamaan häntä edes koesoittoon ja katusoittajana "työskenneltyään" hän sai jatkuvasti turpaansa ja hänet ryöstettiin, Marko päätti perustaa vaikka väkisin ihan ikioman bändin. Hän totesi, että kaikki länsimainen musiikki kuulostaa aivan liian tuotetulta ja hyvältä, eikä ollenkaan siltä miltä kunnon roskametallin pitäisi. Näin hän tuli johtopäätökseen, että kaiken voi tehdä myös paljon huonommin. Marko soitti kahdelle kaverilleen jonka kanssa hän oli tuijottanut kiskoja rautatieasemalla ja nämä suostuivatkin mukaan saman tien. Marko yritti saada hyvää ystäväänsä Jounia bändiin soittamaan kitaraa koska piti tätä virtuoosimaisena soittajana, mutta Jounin juttu oli enemmän Eppu Normaali. Kaverukset miettivät kauan bändin nimeä, mutta muistettuaan tullimiesten sanat "Mokoma" ja "Nuija" Marko päätti valita bändinsä nimeksi kahdesta vaihtoehdosta ensimmäisen, koska jälkimmäinen tekee liian nopeasti yleisölle selväksi mistä on kysymys ja Mokoma-nimestä ainoastaan 98 % kuulostaa täydeltä paskalta. Näin Marko perusti Mokoman ja sai vuosien kuluessa ympärilleen kaksi rasvatukkaista kitaristia, (joista toinen on kaapin kokoinen ja toinen tornin) kaljun rumpalin (yllätys!) sekä rastapään Santtu Hämäläisen basistiksi. Santtu ei kylläkään osannut soittaa bassoa, mutta sillä ei Markon mielestä ollut merkitystä, koska hän ei itsekään oikeasti osannut soittaa, eikä hänen mielestään basistejen kuulukaan osata muuta kuin juoda roudareiden kaljat.

Mokoman fanikunta[muokkaa]

Kuulijakunta vaihtelee aina autopeltisepistä rakennustyöläisiin, sähköasentajista putkimiehiin ja muihin alemman sosiaaliluokan edustajiin. Keskimääräinen Mokoman kuuntelija on n. 120-kiloinen apukoulusta erotettu ja rakennustyömaalle ajautunut älylliseltä ja esteettiseltä tasoltaan korkealuokkainen kaljupää, jolla on käsittämättömän tyylikäs grungeparta. Tämä aivotieteen kalifi hyppii tavallisesti tasajalkaa Mokoman tahdissa kotonaan tai kulmaräkälässä ja puhuu Punaisista kukoista kenelle hyvänsä, saaden usein turpaansa.

Mokoma-fanien musiikillinen koulutus on pyöreä nolla, eivätkä he tämän vuoksi pidä Dream Theaterista. Mokoma-fani saattaa kuunnella myös Kotiteollisuutta, Stam1naa, tai Viikatetta.

Mokoman tunnetuimpia kappaleita ovat esim. "Saatanan Kukko", joka on katkera tilitys röyhkeästä uzbekistanilaisesta kukosta, joka takatalven koittaessa tunkeutui Ananievitshin kellariin ja söi kaikki itämisvaiheessa olevat perunat. Toinen tunnettu biisi on "Takatalvi", joka toimii edellisen introna.


Jokaisen tr00-rässimörön tai ylipäätään musiikin alkeiskoulutuksen saaneen tulee kuitenkin haukkua ja herjata Mokomaa aina, kun siihen on pienikin mahdollisuus. Tämä sen vuoksi, että jatkossa Kaakkois-Suomen suunnalta tai ylipäätään koko Suomesta tulisi edes jotain musiikkiin rinnastettavaa. Hyviä paikkoja haukkua MOKOMAA, VIIKATETTA, STAM1NAA, KOTITEOLLISUUTTA ja muita Kaakkois-Suomen perunabändejä ovat esimerkiksi erilaiset internetin keskustelupalstat (esim. Suomi24, Meteli.net jne.), jonne jokaisen itseään kunnioittavan hevarin kannattaa vähintään kerran elämässään mennä (mieluummin anonyymina) toteamaan ”Mokoma on paska”. Tämän jälkeen hevari voi partaansa naureskellen seurata, kuinka 16-vuotiaat itseään kovana hevarina pitävät teinixit raivostuvat ja käyvät tehokkaine vasta-argumentteineen Mokoman kritisoijan kimppuun: ”Saatanan homo, ime munaa perkele, Mokoma on niinQQ paras, sitä parempaa ei niinQ oo, tajuuXXä?!”, LoL lol. LOL. Aleksi Laiho on IHQ, TajuUTSä??!, Lol lol!!


Paitsi että se on "mie", koska Mokoma on ehdottoman karjalaisvaltainen bändi. Viisaimmat ihqMokomafanit osaavat todeta, etteivät kritisoijat ole sisäistäneet pääjehu Annalan todella syvällisiä sanoituksia sekä hänen huomattavan kehittynyttä musiikkiaan, koska heidän sielunsa ovat niin solmussa, etteivät näin syvälliset asiat mahdu edes häiriintyneisiin aivoihin; sielunsolmuista puhumattakaan. Tosin Mokoman sanoitukset, yhtään sen enempää kuin musiikkikaan, eivät ole syvällisiä vaan syvältä.

Tunnettuja Mokoma-faneja[muokkaa]

  • Koo Havumäki (Pahoitti syvästi mielensä ennen Mokoman keikkaa)


Under construction.png Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.



Katso myös: