Mokoma
Hikipedia
| VAROITUS!! Tämä sivu kertoo hevi- tai metallibändistä! Tälläisiä sivuja on Hikipediassa jo muutenkin aivan liikaa. Ynnä tämä sivu on kaiken lisäksi aivan turha ja tylsä. Tämä sivu ei tee täällä muuta kuin rasittaa serveriä ja Hikipedian lukijoita. Mikäli sinulla on sanottavaa tästä turhasta artikkelista, sano se keskustelusivulla. |
Joku erehtyi puhumaan totta tässä artikkelissa. Hajaantukaa! Wikipedia on tuollapäin.
Mokoma on eräs Suomen naurettavimmista thrash junttimetalli-yhtyeistä. Kiistelty se on mm. siksi, että juntit (esim. Wikipedian ylläpitäjät) eivät tahdo myöntää Mokoman olevan junttimetallia vaan kutsuvat sitä itsepintaisesti thrash metalliksi. ”Oikeata” thrash metallia kuuntelevat Karvaiset, nahkaliiviset Slayer-möröt taas puolestaan mieluummin vaikka kuolisivat, kuin myöntäisivät Mokoman olevan thrash metallia.
Mokoman tarina alkaa 1990-luvun lopulta jolloin työtön koillisuzbekistanilainen perunanviljelijä ja pirtutrokari Maksim Dimitri Ivan "doku" Ananievitsh (tyttönimeltään Marko Annala) ajautui reviiririitaan kulakkien kanssa ja anoi turvapaikkaa Moskovasta. Pyyntö kuitenkin evättiin vedoten naamatauluun ja tämän lisäksi venäläiset viranomaiset ilmoittivat myös, että heillä on on mursuja ja karvanaamoja jo ennestään omasta takaa.
Maksim Ananievitshin riita kulakkien kanssa paheni ja lopulta hän joutui jättämään Koillis-Uzbekistanissa sijaitsevan perunapeltonsa niin nopeasti, että jopa parranajokone jäi paikan päälle. Maksim oli täysin hukassa sekä vailla turvapaikkaa ja hetken hän harkitsi jopa liittymistä tsetsheeniterroristeihin kunnes hänen päässään välähti ajatus (vihdoinkin). Maksimilla poltti tuli perseen alla Koillis-Uzbekistanissa ja hän löysi kartalta Nuijamaan ja arveli, että jo nimensä perusteella se kuulostaa hyvin ideaaliselta paikalta hänelle. Maksim otti reppunsa, kampasi naamansa ja liftasi Nuijamaalle, jossa tullimiehet totesivat, että "Tänne et tule paskalle haisemaan!" ja "tuolla pärställä ei oleskelulupaa Nuijamaasta lunasteta" sekä lisäksi totesivat että "mokomaa nuijaa he eivät koko elämänsä aikana nähneet ja toivottavasti eivät myöskään jatkossa tule näkemään." Tullimiehet viskasivat parrasta Ananievitshin rajan toiselle puolelle - Venäjän iloksi ja Suomen harmiksi - ja sanoivat, että sen paremmin kokokarvanaamaa kuin kakkuloitakaan mistä selviää naaman sijainti, ei tarvi jatkossa näyttää.
Näin Maksim Dimitri Ivan "doku" Ananievitsh oli täysin uudessa paikassa nimeltä Suomi, täysin hukassa ja työtön. Hän tyrkytti itseään eri työpaikkoihin, rekrytointifirmoihin ja jopa WC:n siivoojaksi, mutta jokaisesta hän lensi bumerangina ulos ja mm. WC-yhtiöstä ilmoitettiin, että hän ei täytä alalle vaadittua koulutustasoa ja laatukriteerejä.
Ananievitsh oli jälleen kerran täysin kuutamolla kunnes hän sai päähänsä alkaa basistiksi. Koska kukaan bändi ei suostunut ottamaan häntä edes koesoittoon ja katusoittajana "työskenneltyään" hän sai rahan sijasta jatkuvasti turpaansa, Maksim Ananievitsh päätti perustaa paskimman bändin mitä maa päällään kantaa. Häm totesi kuitenkin aluksi, että kaikki länsimainen musiikki kuulostaa vain liian tuotetulta ja hyvältä sekä myös tasoltaan aivan liian korkealta. Näin hän tuli johtopäätökseen, että kaiken voi tehdä myös paljon paskemmin. Eikä pelkästään huomattavasti paskemmin vaan kaikkein paskimmin. Hän mietti kauan bändin nimeä, mutta muistettuaan tullimiesten sanat "Mokoma" ja "Nuija", hän päätti valita bändinsä nimeksi näistä kahdesta vaihtoehdosta ensimmäisen, koska jälkimmäinen tekee liian nopeasti yleisölle selväksi mistä on kysymys ja Mokoma-nimestä ainoastaan 98 % kuulostaa täydeltä paskalta. Näin Maksim Ananievitsh perusti Mokoman ja sai pian ympärilleen vastaavassa tilanteessa olevia muita autonasentajia, työttömien päiväkerhon varajäseniä sekä jopa yhden hollantilaisesta kannabisviljelmältä kotoisin olevan rastapään.
Kukaan Mokomasta ei osannut soittaa heistä pätkääkään eikä osaa edelleenkään. Ananievitsh oli kuitenkin paskan tavoittelussa täysin kyltymätön ja hän ajatteli, että toimintaa pitää samantien myös laajentaa. Näin hän keräsi ympärilleen myös muita vastaavassa elämäntilanteessa olevia ja sai pian hengenheimolaisikseen mm. Stam1nan, Ruoskan, Timo Rautiaisen, Kotiteollisuuden, Viikatteen. Promoottorksi he värväsivät Matti Riekin ja Timo Isoahon (musiikkitaidottomia myös he) ja he yhteistuumin perustivat Kaakkois-rajan tuntumaan Sakara Recordsin, jonka tavoitteena oli kerätä saman katon alle kaikki paska mitä maa päällään kantaa. He perustivat jopa etäpesäkkeen Savoon nimimerkillä Verjnuarmu, josta kukaan ei muista mitään muuta kuin epämääräisen näköiset kuminaamat levyn kannessa. Mokoma sai lahjottua liittolaisikseen myös kuradeath-bändeistään tunnetun Inferno Magazinen sekä Imppeeriumin Mapen. Omaksi ilokseen sekä muun maailman, erityisesti musiikkimaailman, suureksi epäonneksi he onnistuivat tavoitteissaan valitettavan hyvin. Estääkseen kulakkeja pääsemästä jäljilleen, Ananievitsh otti jälleen käyttöön tyttönimensä Markon.
Mokoman musiikillinen ulosanti on sontaa, kusta ja paskaa, yhtään muita ruumiin eritteitä väheksymättä. Englanninkielen taidon
puuttuessa kaikki on, ikäänkuin pisteenä i:n päälle, tehty vielä suomeksi.
Mokomaa kuulijakunta vaihtelee aina autopeltisepistä rakennustyöläisiin, sähköasentajista putkimiehiin, työttmistä baariuhoajiin mutta toki listaan mahtuu ihan tavallisiakin urpoja. Keskimääräinen Mokoman kuuntelija on n. 120 KG apukoulusta erotettu ja sen jälkeen rakennustyömaalle ajautunut älylliseltä ja esteettiseltä tasoltaan korkealuokkainen kaljupää, jolla on kiva Mokoman huppari ja käsittämättömän tyylikäs grungeparta sekä poskiparta. Tarvittaessa Mokomafani voi pistää jo entisestään kaunista naamaansa kaunistamaan 1970-luvun paksusankaiset taistolaislasit ja näyttää jopa Kaarle Viikatteelta Tämä etuparralla höystetty kuulapää hyppii tavallisesti tasajalkaa Mokoman tahdissa kulmaräkälässä ja haastaa riitaa baarissa kenelle hyvänsä. Ja saaden vielä turpaansa. Sekä musiikillinen että kaikki muukin koulutus on pyöreä nolla ja joku irvileuka voisi sanoa, että se mikä aivoissa menetetään, peräkamarissa voitetaan. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys, koska keskimääräisellä Mokoma-juntilla aivoja ei koskaan ole ollut olemassakaan ja hiuspohjakin on harvinaisen vilpoinen. Tyypillinen Mokoman fani onkin peräkamarin aikuinen poika, joka saatuaan omalta äidiltään pakit, ajelee Nissan Sunnylla paikallisen kylän torialueelle ja huudattaa ämyreistä Takatakatakatakatalvea osoittaen vihansa torin hallitsevaa pysäköinninvalvojaa kohden. Mokoma-fani ei ole kuitenkaan täysin yksipuolinen, koska hän saattaa hyvinkin kuunnella esim. Stam1naa tai Viikatetta.
Mokoman tunnetuimpia kappaleita ovat esim. "Saatanan Kukko", joka on katkera tilitys röyhkeästä uzbekistanilaisesta kukosta, joka takatalven koittaessa tunkeutui Ananievitshin kellariin ja söi kaikki itämisvaiheessa olevat perunat. Toinen tunnettu
biisi on "Takatalvi", joka toimii edellisen introna.
Jokaisen tr00-rässimörön tai ylipäätään musiikin alkeiskoulutuksen saaneen tulee kuitenkin haukkua ja herjata Mokomaa aina, kun siihen on pienikin mahdollisuus. Tämä sen vuoksi, että jatkossa Kaakkois-Suomen suunnalta tai ylipäätään koko Suomesta tulisi edes jotain musiikkiin rinnastettavaa. Hyviä paikkoja haukkua MOKOMAA, VIIKATETTA, STAM1NAA, KOTITEOLLISUUTTA ja muita Kaakkois-Suomen perunabändejä ovat esimerkiksi erilaiset internetin keskustelupalstat (esim. Suomi24, Meteli.net jne.), jonne jokaisen itseään kunnioittavan hevarin kannattaa vähintään kerran elämässään mennä (mieluummin anonyymina) toteamaan ”Mokoma on paska”. Tämän jälkeen hevari voi partaansa naureskellen seurata, kuinka 16-vuotiaat itseään kovana hevarina pitävät teinixit raivostuvat ja käyvät tehokkaine vasta-argumentteineen Mokoman kritisoijan kimppuun: ”Saatanan homo, ime munaa perkele, Mokoma on niinQQ paras, sitä parempaa ei niinQ oo, tajuuXXä?!”, LoL lol. LOL.
Aleksi Laiho on IHQ, TajuUTSä??!, Lol lol!!
Paitsi että se on "mie", koska Mokoma on ehdottoman karjalaisvaltainen bändi. Viisaimmat ihqMokomafanit osaavat todeta, etteivät kritisoijat ole sisäistäneet pääjehu Annalan todella syvällisiä sanoituksia sekä hänen huomattavan kehittynyttä musiikkiaan, koska heidän sielunsa ovat niin solmussa, etteivät näin syvälliset asiat mahdu edes häiriintyneisiin aivoihin; sielunsolmuista puhumattakaan. Tosin Mokoman sanoitukset, yhtään sen enempää kuin musiikkikaan, eivät ole syvällisiä vaan syvältä.
Katso myös:
