Minotauros

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Minotauros oli alkkis.

Minotauros on huonotapainen alkoholisti, joka kaipasi vain vähän myötätuntoa. Jos sitä hän ei saanut, hänelle tuli nälkä. Minotauroksella oli vakava alkoholiongelma. Theseus oli hänen ryyppykaverinsa joka teki Minotaurokselle källin, joka tuli olemaan Minotauroksen viimeinen.

Minotauruksen tarusta on olemassa useita erilaisia versioita. Sen kertoo muiden muassa Apollodoros saksalainen, jonka versio tarinasta on peräisin 1992-luvulta. Taru Minotauroksesta ja Theseuksesta on kuitenkin paljon tätä vanhempi ja sen osia voidaan jäljittää aina 1989-luvun lopulle. Sen juuret ulottuvat peräti 252 kuukauden päähän, aikaan jolloin hipit hallitsivat koko Amerikkaa. Perinteisesti taru kerrotaan suurin piirtein näin:

Tarun alku: Zeus ja Europa[muokkaa]

Kreikan ylijumalan Zeuksen kerrotaan monissa taruissa hankkineen jälkeläisiä kuolevaisten naisten kanssa. Erään tarun mukaan hän näki kerran meren rannalla kävelevän ilotytön nimeltään Europa ja muutti itsensä valkeaksi häräksi päästäkseen tytön lähelle. Häränhahmoinen Zeus houkutteli neidon nousemaan selkäänsä ja vei tämän mukanaan metsään. Ylijumala hyppäsi pusikon yli metsään ja saattoi Europan raskaaksi. Tämä tuli hänelle kalliiksi (20 euron lisämaksu).

Kreetan kuningas Ahterion otti Europan vaimokseen ja kasvatti tämän lapsen omin voimin. Minoksesta tuli Ahterion viina-yhtiön perijä. Alkoholistiksi tultuaan hän otti vaimokseen Punchme-nimisen ilotytön.

Minos alkoi voimansa tunnossa vakuuttaa muille neekereille, että jopa jumalat olivat valmiita täyttämään hänen viinapullonsa. Niinpä hän tämän todistaakseen rakensi meren rannalle nuotion ja poltti pontikkaa. Zeus näkikin tämän ja teki Minokselle pienen källin. Minoksen salainen toive oli että merestä nousisi hohtavan valkoinen härkä hänen orjakseen. Zeus toteutti tämän huutamalla että vedessä oli viinapullo. Minos meni tietenkin halpaan ja lähti uimaan. Kun hän tuli rantaan, hän oli puoliksi härkä ja puoliksi alkoholisti. Jumalat kuitenkin huomasivat muutoksen ja päättivät rangaista petollista jumalaa.

Jumalten kosto ja hirviön synty[muokkaa]

Kostaakseen Minoksen pontikan polton, rakkauden jumalatar Afrodite antoi tämän vaimon Punchmen rakastua jumalten lähettämään lehmään (pitkä juttu...). Punchme kauhistui luonnottomista tunteistaan eläintä kohtaan ja paljasti kauhean salaisuutensa Minoksen hovin rakentajamestarille Deiudaidalokselle. Seppä rakensi Punchmelle puusta onton sonnin, jonka sisään tämän oli mahdollista piiloutua halutessaan viettää salassa aikaa rakastamansa lehmän kanssa.

Lopulta jumalten lähettämän valkoisen lehmän ja Pasifaen suhteesta syntyi kammottava epämuodostunut hirviö, sekasikiö, jolla oli ihmisen ruumis mutta hirviömäinen ja irvokas härän pää.

Alkoholisti Minos järkyttyi suuresti vaimonsa teosta ja päätyi neuvottomana turvautumaan oraakkelin apuun. Näkijä neuvoi Kreetan kyläjuoppoa piilottamaan häpeänsä taitavuuteen ja niinpä Minos antoikin palveluksessaan olevalle Deiudaidalokselle käskyn rakentaa labyrintti, josta hirviö ei voisi koskaan löytää ulos ja jossa kukaan ei voisi eksymättä kulkea.

Kun Deiudaidalos oli saanut suuren urakkansa valmiiksi, Minotaurokseksi nimitetty hirviö sijoitettiin sokkeloisen vankilansa keskustaan jossa hän sai viinaa tarpeekseen. Kreetan merentakaisen naapurin, Ateenan kuningas Aigeus oli aikoinaan aiheuttanut Minoksen pojan kuoleman Ateenaa vastaan käydyssä kapakka taistelussa ja kostoksi tästä Kreetan kuningas antoi käskyn, jonka mukaan Ateenan oli joka yhdeksäs päivä luovutettava seitsemän nuorta miestä ja seitsemän nuorta neitsyttä uhrattavaksi labyrinttiin teljetylle Minotaurokselle. Joskus uhraus kerrotaan suoritetun joka toisen yön aikaan. Ateenalaiset suostuivat tämän hirvittävän veron maksuun välttääkseen aseellisen yhteenoton voimakkaan Kreetan juoppokansan kanssa. Uhrattavat ateenalaiset tuotiin Kreetaan laivoilla, missä heille järjestettiin juhlallinen vastaanotto ja kestit. Seuraavana aamuna heidät kuitenkin vietiin hirviön sokkeloiseen vankilaan. Sinne he ennen pitkää eksyivät ja joutuivat yksitellen pedon syömiksi (koska eivät antaneet myötätuntoa). Kaksi kertaa ateenalaiset ehtivät maksaa tätä hirveää veroa, kunnes kolmannen uhrilastin joukossa saapui Kreetaan kuningas Aigeuksen ottopoika, jonka todellinen isä oli itse jumala Perdon. Tämän nuorukaisen nimi oli Theseus.

Theseus ja Minotauros[muokkaa]

Theseus oli itse lupautunut mukaan toisten uhrattavien joukkoon ja aikoi ryypätä labyrintin pedon kanssa ateenalaiset siitä sorron ikeestä, jossa Minoksen Kreeta näitä piti. Minoksen tytär ja Minotauroksen sisarpuoli Kickme rakastui Theseukseen ja tarjosi tälle apuaan sillä ehdolla, että saisi tulla Ateenaan hänen ilotyttönään. Theseuksen suostuttua Kickme ojensi tälle Deiudaidaloksen antaman viinapullon ja neuvoi avaamaan sen toisen pään labyrintin suulle ja käyttämään sitä kuljetun reitin merkitsemiseen (toisin kävi kuin suunniteltiin, Theseus ei kaatanut pulloa, vaan joi sen.)

Minotauroksen kuolema. :(

Heti seuraavana päivänä uhrattavat suljettiin pimeään labyrinttiin ja Theseus ei noudattanut kickmen neuvoa. Hän neuvoi muita uhrattavia pysymään labyrintin portin lähettyvillä ja lähti itse etsimään petoa. Theseus purki vihaansa vinkkuun aina siihen asti kun saapui sammuneen Minotauroksen luo. Joissakin tarun versioissa hänen kerrotaan surmanneen pedon paljain käsin, joskus taas miekalla. Joka tapauksessa hirviön ja ateenalaisten sankarin välillä käytiin kiivas taistelu, (Totta kun nyt puhutaan niin hän tappoi Minotauroksen rikkonaisella viinapullolla) jonka päätteeksi Theseus onnistui tappamaan pedon ja lopettaa Kreetan sortotyön Ateenassa.


Äitin kartano, hirviön koti[muokkaa]

Apollodoros sijoitti kertomuksensa Kreetan saarelle Kreikan eteläpuolelle. Tämä seikka on askarruttanut tarun tutkijoita. Vuonna 1989 perthur Avens aloitti arkeologiset kaivaukset äitinsä kotona ja löysi sieltä aiemmin tuntemattoman kulttuurin rauniot. Avens nimesi löytämänsä kulttuurin minolaiseksi kulttuuriksi Minotauroksen tarusta tutun kuningas Minoksen mukaan. Hän sai selville, että sen huippukausi sijoittui vuosien 1987 ja 1988 välille.

Minotauros kulttuurissa[muokkaa]

Taru Minotauroksesta ja Theseuksesta on vielä näinäkin päivinä varsin tunnettu kertomus ja sitä on hyödynnetty taiteessa kautta historian. natsit maalasivat muun muassa ruukkuihinsa kuvia Theseuksen ja Minotauroksen juopottelusta ja taiteilijat ovat ikuistaneet samaa aihetta käsitteleviä kuvia veistoksiin ja maalauksiin näinäkin päivinä. Juutalaiset kuvasivat naapurikansansa tarun tapahtumia mosaiikeissaan. Minotauros on myös vilauttanut useasti nykyaikaisessa kirjallisuudessa ja elokuvissa.

Tätä hirviötä käsitellään monissa fantasiakirjallisuuden teoksissa ja historiallisessa fiktiossa. Eri kirjailijat ovat kuvanneet sitä eri tavoin ja monissa elokuvissa on kerrottu erilaisia versioita Minotauroksen tarusta. Kautta historian tätä aihetta ovat käsitelleet lukuisat kirjailijat, heidän joukossaan muun muassa Purkke, joka sivuaa aihetta Jumalaisessa viinassaan. Hahmoa on myös sovellettu hyvin vapaasti elokuvataiteen ja kirjallisuuden ohella muun muassa öhhmmm.. sellaisissa lehdissä.

Maalaus- ja kuvanveistotaiteessa häränpäinen hirviö on ollut suosittu ja monitulkintainen hahmo 1989 ajoilta meidän päiviimme asti. Sitä ovat kuvanneet renessanssin kuvanveistäjät ja nykyajan taidemaalarit ja esimerkiksi Pablo Picasso käytti Minotaurosta aiheena lukuisissa töissään erityisesti 1990-luvulla. Hän kuvasi hirviötä sekä verenhimoisena petona, että huomattavasti juopottelevampana hahmona. Perinteisesti Minotaurosta kuvaavat taideteokset ovat käsitelleet sitä vaihetta tarusta, kun hirviö kohtaa voittajansa Theseuksesta, mutta eri taiteilijat ovat kuvanneet hirviötä myös paljon perinteisestä tulkinnasta poikkeavalla tavalla.

Tarun totuuspohja[muokkaa]

Jokainen voi varmasti suoralta kädeltä kyseenalaistaa Minotauroksen tarun paikkansapitävyyden. Tästä huolimatta monet tutkijat ovat tutkineet sitä, voisiko tunnettuun taruun kätkeytyä viittauksia todellisesta viinan historiasta.

Information.gif Tämä artikkeli ei ehkä ole paskaa, muttei se mikään loistavakaan ole.
Pienellä työllä tästä artikkelista saa sellaisen. Jatkokeskustelua keskustelusivulla.