Mielikuvitus

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lasten mielikuvitus ei riitä edes tärkeimpien asioiden hahmottamiseen.

Mielikuvitus on abstrakti käsite, jolla yleensä viitataan siihen, että henkilö pystyy ajattelemaan tai visualisoimaan päässään jotain, joka on todellisuuden rajoissa mahdollista tai ei.

Väite, että mielikuvitus syntyy pohjimmiltaan puhtaan ajattelun tuloksena on todettu maailman luotettavimman tiedeyhteisön UNSCIA:in (Uncyclomedia Science Association) tutkimuksen mukaan perättömäksi. Tuoreimman ja luotettavimman tutkimuksen mukaan ihmisen mielikuvitus on liittynyt jo tuhansien vuosien ajan erilaisten huumeiden käyttöön.[1]

Mielikuvitus kivikaudella[muokkaa]

UNSCIA:n tutkimusten pohjalta voidaan olla varmoja, että ihmiskunnan teknologinen kehitys sai alkunsa, kun luolamiehet olivat maistelleet kärpässieniä ja nähneet hallusinaatioita terävistä ja kivisistä esineistä. Herättyään harhakuvitelmistaan, he olivat olleet kykeneviä luomaan noita esineitä itse ja monet uudet merkittävät keksinnötkin saivat alkunsa juuri hallusinaatioista.[2]

Mielikuvitus historiallisella ajalla[muokkaa]

Huumeet ovat inspiroineet ihmisiä kehittämään jopa omalaatuisia hautaratkaisuja.

Muinaisessa Egyptissä, kolmannen dynastian aikakaudella hallitsija Djoser oli kokeillut erilaisia päihteitä, kuten hampun polttamista ja erilaisten opiaattien esiasteita. Kun hän oli alkanut näkemään outoja näkyjä kolmion muotoisista rakennelmista hiekka-aavikoilla, oli hän saanut päähänsä rakennuttaa sellaisen ja sijoittaa hautaholvinsa sen sisälle. Noilta ajoilta lähtien lukuisat kuuluisat arkkitehdit ovatkin käyttäneet huumausaineita kehitellessään erilaisia rakennustyylejä, joista suurinta osaa edustetaan vielä tänäkin päivänä.[1]

Mielikuvitus taiteessa[muokkaa]

Kuvataiteessa ja musiikissa[muokkaa]

Puhuttaessa rakennustekniikoista, tullaan väistämättä ylittämään taiteen kenttää hipova veteen piirretty viiva. Leonardo da Vinci oli renesanssin aikana yksi maailman parhaista mielikuvituksen käyttäjistä. Tuoreimpien tutkimusten mukaan hänen kerrotaan kokeilleen jo nuorena opioideja ja niiden stimuloivien vaikutusten aikaansaannoksena hänestä tulikin erittäin terävä matemaatikko ja lukuisten itsensähuumausten seurauksena da Vinci alkoikin kehitellä mielessään mitä ihmeellisimpiä asioita aina helikoptereista sukellusnaamareihin ja laskuvarjoihin. Harhaisissa kuvitelmissaan hän pystyi olemaan kaikkialla ja toi ideansa osaksi jokapäiväistä elävää elämäämme. Nykyisin pystymme todellakin seikkailemaan niin korkealla ilmassa kuin veden allakin.[3]

Vuonna 1938 Albert Hofmann kehitti aineen, joka mullisti ihmiskunnan mielikuvituksen aivan uusiin ulottuvuuksiin. Aineen nimeksi tuli LSD ja vuosikymmenten ajan sitä on valmistettu salassa ja viimeisten vuosikymmenten aikana sitä ovat käyttäneet varsin laajat joukot taiteilijoita ja tiedemiehiä. Tiedetään, että LSD:n vaikutuksen alaisena on mahdollista saada taiteellista inspiraatiota ja tuottaa niin kutsuttua psykedeelistä taidetta heti aineen vaikutuksen kadottua. 50-luvulla tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin tapausta, jossa taiteilija teki luovaa työtä LSD:n vaikutuksen alaisena ja havaittiin, että luova työ ei onnistu ja piirrokset vääristyivät mitä kauemmin aineen vaikutuksen alaisena oli oltu.

Ai tätä yksityiskohtien riemua! Tämän Napoleonia esittävän kuvan piirtäjä on ollut vahvassa LSD-humalassa koko luovan työskentelynsä ajan.

Vuonna 2005 UNSCIA kuitenkin kumosi vanhan tutkimuksen tulokset, koska vanha tutkimus olikin lavastettu. Tutkijat eivät olleetkaan käyttäneet tutkimuksessa oikeaa LSD:tä, vaan vähemmän tunnettua, erittäin hitaasti vaikuttavaa unilääkettä, Lubricant for Sleeping Deeperiä ja näin tehneet provosoivaa työtä valehtelemalla suurelta yleisöltä LSD:n todelliset vaikutukset.[3]

UNSCIA teki samana vuonna uuden tutkimuksen, jossa käytettiin oikeaa LSD:tä ja havaittiin täysin päinvastainen vaikutus. Tuloksissa kerrottiin, että LSD herkistää taiteilijan vaistoja ja vähentää epävarmuutta työn aikana eikä suinkaan kohota sitä. Havaittiin, että testatut kuvataiteilijat pystyivät tekemään visuaalisesti erittäin tarkkoja piirustuksia ja säveltäjät kykenivät luomaan tempoltaan täysin sulavasti etenevää sekä täysin dissonoimatonta musiikkia.[4]

Vuonna 2006 Musikschule Wien teki merkittävän löydön, kun he onnistuivat todistamaan, että kaikkien aikojen huonoin säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozart oli säveltänyt kaikki sävellyksensä erilaisten madonlakkisienten vaikutuksen alaisena, joiden vaikutus on LSD:hen verrattava.[5] Suuren ja kaikkien aikojen luotettavimman UNSCIA:n teettämän musiikkitutkimuksen mukaan, jossa on haastateltu yli 10 000 teiniä ympäri maailmaa ovat luetelleet surkean musiikin tunnusmerkeiksi puhtaan tonaalisen harmonian, täydellisen konsonanssin, dissonanssien käytön vain tehokeinoina sekä soljuvan tempon. Tämä onkin tunnuksenomaista kaikille huumeita luovan työnsä aikana käyttäville säveltäjille.[6]

Kirjallisuudessa[muokkaa]

Yksi aikamme psykedeelisimmistä taiteenmuodoista on niin sanottu fantasiakirjallisuus, joka on suoraa sukua C. S. Lewisin kehittämälle insane-kirjallisuudelle. Eräs J. R. R. Tolkien oli 30-luvulla kokeillut erilaisten sienien vaikutusta itseensä ja hän oli hortoillut humalassa kuvitellen olevansa pienempi kuin mitä oikeasti oli. Kokemus innoitti häntä kirjoittamaan Hobitti-nimisen tarinan. Tolkien kokeili lisää erilaisia sieniä ja innostui 40-luvun taitteessa suunnattomasti LSD:stä. Hän kertoi syöneensä sitä lähes koko ajan. Harhakuvitelmat Sauronin silmästä, Eru Ilúvatarista, ainurin soitosta, haltioista, kääpiöistä, lohikäärmeistä ja muista outouksista alkoivat pulputa hänen päästään. Hän kirjoitti lisää sekavia juttuja ja eepoksesta nimeltä Taru Sormusten Herrasta tulikin menestys. Silmarillion osoittautui kuitenkin niin sekavaksi sopaksi, ettei Tolkien pystynyt sitä elinaikanaan itse enää julkaisemaan. Jatkuvat huumekokeilut olivat sekottaneet hänen päänsä kokonaan ja hänen pojallaan oli ollut Silmarillionia postyymisti toimittaessaan täysi työ päästä jyvälle isänsä mielikuvituksen vivahteista.[7]

Tolkienin jälkeen monet muutkin kirjailijat, elokuvaohjaajat ja peliohjaajat ovat alkaneet käyttämään rohkeammin huumeita ja luomaan sekavia maailmoitaan. Lewis oli ollut kuitenkin se henkilö, joka sytytti villeimmän mielikuvituksen ja oli ollut uranuurtaja myöskin sienten vaikutuksen tutkimisessa.[7]

Mielikuvitus nykyaikana[muokkaa]

Nykyaikana kirjojen ja huumeiden mentyä pois muodista on ihmisiltä mielikuvitus kadonnut lähes kokonaan, ja se on uusliberalismin sekä kansaan uppoavan populismin vika. Mielikuvituksen kadottua uudet innovaatiot syntyvät vain kopioimalla vanhoja.

Tunnettuja huumeiden käyttäjiä mielikuvittelijoita[muokkaa]

Katso myös[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 UNSCIA Today - Article: Imagination: Introduction (March 2003)
  2. UNSCIA Today - Article: Imagination in Human Evolution (April 2003)
  3. 3,0 3,1 UNSCIA Today - Article: Imagination and Art - Part I (June 2005)
  4. UNSCIA Today - Article: Imagination and Art - Part II (July 2005)
  5. Musikschule Wien - Annual Report of Scientific Works (December 2006)
  6. UNSCIA Today - Article: What is Good and Bad Music? (September 2002)
  7. 7,0 7,1 UNSCIA Today - Article: Imagination and Art - Part III (August 2005)