Michel de Montaigne

Sofistikoituneen välinpitämätön katse tekee älykön.

Michel Eyquem de Montaigne (1533–1592) oli ranskalainen esseisti, filosofi ja ylisuurten irtokaulusten käyttäjä. Häntä pidetään modernin esseistiikan uranuurtajana. Kun kirjoitat kokeessa esseevastausta, kunnioitat samalla Montaignen elämäntyötä. Montaigne oli sitten antiikin ensimmäinen eurooppalainen, jolla oli liikaa joutavanpäiväistä aikaa omistettavaksi pohdintaan – siis muuhun kuin teologiseen pohdintaan. Niinpä Montaigne kiinnitti koko huomionsa tuolloisen maailman mielenkiintoisimpaan ilmiöön, joka sattui olemaan Michel de Montaigne. Montaigne itse muotoili esseistiikkansa päämäärät seuraavasti:

”

Jos sattuu eteeni aihe, jota en ymmärrä, niin juuri siksi y r i t ä n s i t ä; toisinaan taas, kun osuu tyhjänpäiväinen aihe, yritän katsoa, keksiikö järkeni jotakin, millä antaa sille sisältöä.

”

Todellisuudessa Montaigne kuitenkin kirjoitti esseensä tehdäkseen vaikutuksen naisiin.

Montaigne kuvailee ja analysoi esseissään itsensä puhki, joskin lukijankaan läkähtyminen ei ole usein kovin kaukana. Montaignen mielestä tällainen itsekeskeisyys oli perusteltua kahdesta syystä. Ensinnäkin hän nyt vain tiesi olevansa ehdottoman mielenkiintoinen, valovoimainen ja hurmaava persoona. Toiseksi hän pyrki etenemään yksityisestä yleiseen eli saavuttamaan yleispätevää tietoa ihmisestä pohtimalla itseään. Menetelmä on pätevä, kunhan kaikki ihmiset vain ovat 1500-luvun ranskalaisia ylimyksiä, joilla on hillitön näyttämisen halu.

Montaigne on kiistatta renessanssiajattelija, sillä lähes kaikki hänen ajatuksensa ovat muokattuja lainauksia Cicerolta ja Senecalta. Häivyttääkseen copy paste -jäljet Montaigne kylvi esseensä täyteen paradokseja. Kun lukija eksyy niiden sekaan, hän alkaa väistämättä pitää kirjoittajaa nerona ja originellina ajattelijana.

Mitä suuria ajatuksia Montaigne sitten esseillään saavutti? Tunnetuin ja suurin hänen intellektuaalisista läpimurroistaan on huomio, että elämästä nauttiminen on helpompaa, jos ei koko ajan pelkää kuolevansa. On muistettava, että elettiin 1500-lukua, ja että pohdiskeleva kirjoitelma oli vielä melko uusi lajityyppi.

Montaignen esseitä luki lähinnä hän itse (suuren ihastuksen vallassa), ellei lasketa naisia, joihin hän yritti kirjoituksillaan tehdä vaikutuksen. Nykyisin Montaignen teoksia on kirjastoissa – olen nähnyt niitä siellä. Siellä filosofiahyllyssä.