Metrilaku

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Metrilaku on metrin pituuden määrittelemistä varten Ranskassa 1700-luvun lopussa valmistettu makeistuote. Alkuperäistä metrilakun prototyyppiä säilytetään Pariisissa Mittojen ja painojen museossa. Metrilaku on ohut, lakritsikasvin juuresta saatavasta äklönmakeasta laksatiivista puristettu jööti. Metrilakua myydään lähinnä erilaisissa massatapahtumissa, joissa kansa haluaa nopeuttaa vatsassa ja kurkussa tuntuvan technicolor-haukotuksen purkautumista, mihin helle ja lämmin keppana eivät aina riitä. Myös konkurssia tavoittelevat lähikaupat voivat säilyttää metrilakua hyllyillään, koska sitä ei kuitenkaan kukaan koskaan osta. Oma tärkeä roolinsa metrilakulla on aikuisten saduissa, joissa sitä pistetään hellien sidontaleikkien päätteeksi poskeen rivakoin ottein.

Metrilakun nimi on muuten kusetusta[1], ja EU-komissio onkin suunnittelemassa asian korjaamiseksi erityistä metrilakudirektiiviä. Myös Hannu Karpo on luvannut palata eläkepäiviltään raportoimaan moisesta kuluttajien harhaanjohtamisesta.

Yli-ihmiset syövät metrilakun yhtenä kokonaisena pötkönä, pätkimättä sitä lyhyemmiksi rihmoiksi - mikä taas on kakkosluokan kansalaisten tyypillinen tapa nauttia metrilakunsa. Itse asiassa metrilakua ei pitäisi myydä ihmisille, joilla ei ole sen oikeaoppiseen ateriointiin soveltuvan suuruista suuta ja hamsteriposkia. Metrilakua voidaan sen elintarvikeroolin lisäksi soveltaa monessa muussakin käytössä, kuten esimerkiksi ongen siimana, vyönä, repunhihnana, kravattina tai löysien bokserien resorina - vain mielikuvitus (tai mielikuvituksettomuus) on tässä leikkisänluovassa niksipirkkailussa rajana!

Metrilaku ei sovellu sähköjohdoksi - ainakaan vielä. VTT selvittää asiaa.