Hikiaineisto:Kouluihin samppanjatunti – Mattiesko Hytösen viimeinen kolumni Iltalehdessä

Hikipedia
Ohjattu sivulta Mattiesko Hytönen
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä sivu kuuluu Hikiaineistoon, akateemiseen käyttöön tarkoitettujen hyödyttömien ja tendenssimäisten lähdetekstien kokoelmaan.

Mattiesko Hytönen (s. 1943) on suomalainen kolumnisti ja kulttuurivaikuttaja. Hikiaineisto on taltioinut tälle sivulle hänen historiallisen viimeisen kolumninsa, joka julkaistiin Iltalehdessä 3.1.2016.


Aruballa.

Tämä on viimeinen kolumnini Iltalehdessä.

Olen nauttinut, kun olen kirjoittanut tyttöystävästäni. Olen nauttinut, kun olen kirjoittanut vartalostani. Olen nauttinut, kun olen kirjoittanut intiaanihiuksistani ja samppanjasta.

Joku voisi ajatella, että tyttöystäväni, vartaloni, intiaanihiukseni ja samppanja ovat vain kiiltävää pintaa, mutta hän on väärässä.

Tyttöystäväni on taideteos. Vartaloni on temppeli. Intiaanihiuksillani osoitan solidaarisuutta Amerikan alkuperäiskansoille. Samppanja on elämän vettä. Vesi on vaatimaton sana samppanjan yhteydessä, mutta asian ymmärtää, kun ajattelee elämän veden vastakohtaa raskasta vettä, kuoleman vettä.

Olisin halunnut kirjoittaa kaikki kolumnini tyttöystävästäni ja kiitettävästi kirjoitinkin. Kun tyttöystäväni esiintyi kolumneissani, olin onnellinen ja lukijat olivat onnellisia. Sillä tapaa lisäsin suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointia.

Onni oli viime kädessä se, minkä halusin jakaa lukijoiden kanssa.

Minulla oli, mistä antaa. Sain olla tyttöystäväni kanssa joka päivä. Tunsin itseni äiti Teresaksi. Olisin mieluummin pannut tähän miespuolisen hyväntekijän nimen, mutta Albert Schweitzer lienee jo painunut unohduksiin.

En voinut kuitenkaan aina tarjota parasta herkkua. Sen takia kirjoitin silloin tällöin pienemmistä herkuista, vartalostani, intiaanihiuksistani ja samppanjasta. Ne eivät tietenkään ole pieniä herkkuja, mutta totuuden nimessä ne eivät ole tyttöystäväni veroisia mielihyvän tuottajia.

Kun en maininnut tyttöystävääni kolumnissani, seuraavan kolumnin lukijat ahmaisivat saadakseen tietää, mitä tyttöystävälleni oli tapahtunut poissaolonsa aikana. Pienet herkut kasvattivat ruokahalua, minkä jälkeen herkusta herkuin räjäytti aistit.

Joskus oikein mietin, miten kirjoittaisin herkullisimmin tyttöystävästäni. Kauan ei minun tarvinnut miettiä. Se oli helppoa.

Kun tyttöystäväni osti Louis Vuittonin huivin, Guccin laukun tai liittyi mielenosoitukseen puolustamaan Israelia, minulle lankesi kunnia tarttua kynään.

Joku kolumnieni kommentoija osui asian ytimeen. Hän totesi, että minun ei oikeastaan pitäisi kirjoittaa mitään. Minun tulisi vain julkaista kuvia tyttöystävästäni.

Se kuulosti houkuttelevalta. Isoja kuvia tyttöystävästäni ja hieman tekstiä kuvien alle. Bravo.

Myönnän, että minunkaan kolumnini eivät aina tarjonneet pelkkää herkkua. Onneksi en hirveästi jaksanut paneutua yhteiskunnan epäkohtiin, koska epäkohdat ovat ikäviä.

Välillä kuitenkin työnsin omat tunteeni taka-alalle ja kaivoin esiin epäkohtia ja kerroin, miten ne poistetaan.

Hyvä esimerkki on se, kuinka ravistelin Vesa Keskistä, kun hän oli tuominnut pakkoruotsin. Minä puolustin pakkoruotsia tietysti sen takia, että tyttöystäväni on suomenruotsalainen ja puhuu kaunista ruotsia. Usein suljen silmäni ja vain kuuntelen.

Jos tyttöystäväni omistaisi samppanjatalon, olisin kirjoittanut vielä nykyistä väkevämmin samppanjan puolesta. Olisin ehdottanut, että Suomen lukioissa tulisi joka perjantai järjestää samppanjatunti. Ajatelkaa, että tyttöystäväni esittelisi samppanjatalonsa antimia ja minä näyttäisin, miten lasista pidetään kiinni.

Tunnin päätteeksi lukion rehtori saisi kaataa oppilaille lasillisen samppanjaa ja itselleen kaksi.

Tähän viimeiseen kolumniini olen valinnut kuvan vartalostani sellaisena kuin se oli marraskuun lopulla hotellin parvekkeella Aruban saarella. Kehotan kiinnittämään huomion rintalihaksiini ja latinotyyliseen kapeaan lantiooni. Ne ovat aina olleet temppelini kurkihirsiä.

Ja nyt. Uudet seikkailut odottavat. Ensialkuun Vietnam, Jamaika, Kuuba ja Granada.

MATTIESKO HYTÖNEN

Lähde[muokkaa]