Markku Aro

Hikipedia

Markku Puputti (s. 1950) on tehnyt elämäntyönsä laulamalla mikrofoniin vuodesta 1968 alkaen. Ylijumala Toivo Kärki käski oitis Puputin ottaa käyttöönsä taiteilijanimi Markku Aro, jotta kaikki tulisi sujumaan paremmin. Tästä ei jälkikäteen tarkasteltuna ole lainkaan kiistatonta näyttöä, mutta taiteilijanimi Markku Aro on pysynyt keikkaelämässä kiinni näihin päiviin saakka.

[muokkaa] 1970-luku

Markku Aro ja Mauno Koiviston sisarukset Luxemburgissa vuonna 1969 esittämässä kappaletta Tie kuuteen eiliseen.

1970-luku on jäänyt historiaan Markku Aron huonoimpien levytysten vuosikymmenenä. Aro oli erityisen tuottelias juuri 1970-luvun alkupuolella. Aikakirjoihin merkityiksi tulivat mm. seuraavat levytykset:

• Etsin kunnes köyrin sun
• On liian vähän haureudelle aikaa
• Takaatakaatakaatakaatakaa-taa (yhdessä Ilkka Hemmingin kanssa)

Lisäksi Aro esiityi kernaasti Oy Mainos-TV-Reklam Ab:n Kiveskasvot-ohjelmassa vierailevana kuokkijana.

[muokkaa] 1980-luku

1980-luvulla Markku Aro kansainvälistyi ja otti käyttöönsä naisen Ilkka Jokamies Lipsasen tapaan. Aro ei tyytynyt kuitenkaan kotimaiseen, vaan kävi noutamassa esiintymispartnerinsa Singaporesta saakka. Tämä esiintyjä noudatti nimeä Nisa Soraya. Huonot, elleivät peräti kelvottomat levytykset seurasivat edelleen, mutta niistä ei enää jäänyt muistiinmerkintöjä jälkipolville.

[muokkaa] 1990-luku

Kehittynyt tv-tekniikka paljasti lopulta kansalle, kuinka pieni mies Markku Aro lopultakin on. Paljastui näet, että konserttisalien takimmaisilla riveillä ei ollut edes selvillä, kuka täällä oikeastaan esiintyi. Hyvin monet pääsylipun lunastaneet kertoivat vain nähneensä "pikku-ukkoja".

[muokkaa] 2000-luku

Markku Aro teki monivuotisen sopimuksen Iskelmäradion kanssa. Iskelmäradio on euron kertakorvausta vastaan suostunut kokeilemaan Kestän mitä vaan -kappaleen puhkisoittamista arki-iltapäivisin.