Mark Twain

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hikiquote notext.png Hikisitaateissa on kokoelma sitaatteja Mark Twainilta.
Mark Twain oli henkisesti turskas. Diagnoosi on tehty ilmeen perusteella.

Mark Twain (30. marraskuuta 1835 - 21. huhtikuuta 1910) oli amerikkalainen rikollinen, varsinkin seksuaalisellainen. Hänessä oli myös kirjoittajan vikaa. Vuonna 1887 hän kuvasi raiskauskokemuksiaan ja niistä saamaansa suurta tyydytyksen tunnetta ja nautintoa kirjassa Mark Twainin seikkailut.

Yhdysvalloissa sovellettiin Twainin aikoihin ns. "silmä silmästä" -lakia, joten hänet raiskattiin korkeimman oikeuden päätöksellä aina, kun oli itse todettu syylliseksi raiskaukseen. Muutettuaan Saksaan Twain tosin sai raiskailla rauhassa, sillä maan oikeuskäytäntö oli perin lepsu.

Twain muistetaan ennen kaikkea kirjailijana, ja joskus hänen raiskaajanuraansa pyritään jopa sensuroimaan! Todellisuudessa Twain kirjoitti vain yhden kirjan, ja muut hänen nimiinsä luetut teokset ovat oikeasti muiden hengentuotteita.

Wanda-kala on Mark Twainin suuri ihailija.

Elämän alku[muokkaa]

Mark Twain raiskattiin lapsena kolme kertaa. Hänen isänsä yritti myös ampua hänet kuoliaaksi, mutta Twainin onnistui heittäytyä lattialle niin, että luoti osui seinään ja kimposi ampujan päähän, joka menehtyi.

Twain siirtyi oppivelvollisuuden piiriin 1842. Hän raiskasi vuonna 1843 luokkatoverinsa. Seuranneessa oikeudenkäynnissä Twain todettiin syylliseksi raiskaukseen (siihen aikaan "pimpin luvaton käyttöönotto") ja joukko ylipainoisia afroamerikkalaisia raiskasi Twainin samalla, kun korkeimman oikeuden tuomari piti tätä kiinni.

Twain osallistui New Yorkin joukkoraiskaukseen vuonna 1843. Hänen syyllisyytensä ei ollut täysin varmaa, joten tuomiota ei tullut. Syyttäjä vaati, että oikeuden valamiehet raiskaisivat Twainin "useamman individualistin yhtä aikaa suorittamaan pimpin luvattomaan käyttöönottoon osallistumisesta".

Twain suoritti nuoruudessaan erinäisiä raiskaus- ja muita hirmutekoja:

  • 24. joulukuuta 1844 Twain raiskasi isänsä henkisesti tukemana äitinsä, joka ei ollut antanut tälle Twainin toivomaa joululahjaa. Twain oli toivonut pukilta "jotain rivoa ja kiihottavaa", mutta toive ei ollut ymmärrettävistä syistä toteutunut. Oikeuden julistettua tuomionsa äiti raiskasi poikansa 3. huhtikuuta 1845.
  • 10. lokakuuta 1846 10-vuotias Twain raiskasi kaatosateessa oman ikäisensä pojan. Tästä rangaistuksena tuomarin 7-vuotias poika raiskasi Twainin. Tuomio oli arvostelijoiden mukaan "moraalisesti väärin", ja tuomari sai syytteen parituksesta ja lapsen pakottamisesta hirmuiseen siveettömyyteen toisen lapsen kanssa. Tuomari paritettiin ja raiskautettiin toisen tuomarin 2-vuotiaalle äpärälle.
  • 20. toukokuuta 1848 Twain meni haulikon kanssa kouluun ja pisti hulinaksi luokkahuoneessa, jossa hän ampui 3 opettajaa ja 57 oppilasta. Tapaus oli Yhdysvaltain siihen astisen historian suurin verilöyly. Twainia oltaisiin tulitettu kuusikymmentä kertaa tussarilla päähän, jos hän ei olisi tajunnut lahjoa tuomaria. Sopimuksen mukaan tuomari saisi harrastaa päivittäin epänormaaleja rituaaleja käsittävää rajua seksiä pojan kanssa siihen saakka, kun tämä täyttää 14 vuotta.
  • 3. maaliskuuta 1850 muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen Twain ryösti, raiskasi ja yritti tappaa kauppareissulta paluuta tehneen 75-vuotiaan mummon. Twain ryöstettiin, raiskattiin ja yritettiin tappaa. Teloittaja ampui siis tahallisesti ohi.
  • 4. maaliskuuta 1853 Twain harjoitti vandalismia väittämällä CD-levyä levykkeeksi. Tästä rangaistukseksi Levykevandaali sai raiskata Twainin. Tuomiota arvosteltiin, sillä se ei ollut Hammurabin lain mukainen.

'Hurja Pako'[muokkaa]

Tuhat kännistä koiraa jahtasi Twainia Los Angelesin kaduilla vuonna 1857. Hän pakeni Saksaan, jossa hän ryhtyi sarjaraiskaajaksi. Yksinään vuosina 1857-1887 hän ehti raiskata yli viisisataa ihmistä. Saksan liittokansleri piti toimintaa "ennennäkemättömän ammattimaisena" ja tuomitsi Twainin oikeustajunsa mukaisesti neljäksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Twain valitti tuomionsa suuruudesta, jolloin Saksan liittokansleri alensi ehdollisen pituuden kahteen kuukauteen. Kansainvälinen ihmisoikeuskomitea piti tuomiota 500+ raiskauksesta liian ankarana ja vaati ehdollisesta vankeusrangaistuksesta luopumista. Lopulta tuomio muunnettiin tuhannen Yhdysvaltain dollarin sakoksi. Twain oli istunut tutkintavankeudessa yli kolme kuukautta, joten Saksan valtio maksoi hänelle kymmenientuhansien dollarien korvaukset. Kyseessä oli ikävä ennakkotapaus, sillä kansan annettiin näin ymmärtää, että satojen ihmisten raiskaaminen on taloudellisesti kannattavaa.

Twain poistui oikeussalista sairas virne kasvoillaan ja lähti jatkaamaan sarjaraiskaustaan. Pääasia oli, ettei kansan oikeustajua oltu loukattu. Twain kuvaili raiskauksista saamaansa sadistista mielihyvän tunnetta teoksessaan Mark Twainin seikkailut, joka tuli kauppoihin joulukuussa 1887. Teos oli sen vuoden suosituin joululahjahankinta. Profeetta MulQ piti nykymaailmaa tapahtumien johdosta "sairaana" ja "kuvottavana". Twain suositteli profeetalle psykiatrista pakkohoitoa.

Viimeiset raiskaukset ja murhat[muokkaa]

Saksan oikeuskäytäntö miellytti Twainia, joten hän asettui sinne.

Twain murtautui naapuriinsa jouluaattona 1888. Aatto oli herttainen, ja lapset karkeloivat kuusen ympärillä. Twain raiskasi perheen äidin ja 3-vuotiaan tyttären. Isä yritti estellä, mutta Twain oli harrastanut nuorena bodausta ja oli nyt 100-kiloinen hullu, jota ei niin vain pysäytettykään. Twain innostui ja raiskasi kadulla vastaan kävelleen joulupukin. Twainista tehtiin syyttämättäjättämispäätös, sillä tuomari tahtoi näin osoittaa aitoa joulumieltä raiskaajaakin kohtaan.

Mark Twain siirtyi Müncheniin. Hän murtautui pillerihumalassa käsiporalla naapurinsa seinän läpi alastomana, muna pystyssä ja dildo kädessä. Twainia ei tuomittu kotirauhan rikkomisesta teon vähäisyyden vuoksi. Vuonna 1891 hän murhasi kadulla perheellisen 30-vuotiaan yrityksen johtajan. Motiiveikseen Twain mainitsi "yleisen vitutuksen" ja "huonon sään". Tuomari piti näitä seikkoja lieventävinä asianhaaroina ja tuomitsi Twainin kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Ensikertalaisena hän selvisi istumalla kuukauden. Murhatun vaimo luonnehti miestä "hulluksi" ja sai kuuden vuoden ehdottoman tuomion kunnianloukkauksesta. Kansan oikeustaju oli jälleen kerran toteutunut.

Twain vapautui ehdonalaiseen sen vuoden kesäkuussa. Heinäkuussa 1894 Twain surmasi yleisellä uimarannalla käsiaseella 16 ihmistä ja mestasi kioskinpitäjän giljotiinilla. Lisäksi hän raiskasi ja tappoi puolitoistavuotiaan lapsen. Tuomari rikkoi kaikkia mahdollisia ihmisoikeussopimuksia tuomitsemalla Twainin kahdenkymmenen vuoden ehdottomaan vankeuteen. Hänen oli alun perin määrä vapautua vuonna 1904. Tuomari nimittäin kohteli häntä ensikertalaisena, sillä mies ei ollut pitkään aikaan - eikä koskaan Saksassa - syyllistynyt joukkomurhaan. Twain kuitenkin armahdettiin jouluaaton 1895 kunniaksi. Tuomari tuomittiin myöhemmin elinkautiseen vankeuteen näin pitkän tuomion langettamisesta Twainille.

Mark Twain käveli vesisateessa marraskuisena iltana 1898. Häntä vitutti. Häntä vitutti suuresti, sillä hänen AIDSista kärsinyt koiransa oli pitänyt viedä naapurin Einolle kivitettäväksi. Vitutustaan lievittääkseen Twain raiskasi henkilön. Hän ei siinä tohinassa ehtinyt huomata, kumpaa sukupuolta henkilö edusti, oli kovin pimeääkin. Orgasmin saatuaan Twain jatkoi matkaa kotiinsa katselemaan väkivaltapornograafista elokuvaa.

Twain sai vuonna 1901 päähänsä lähteä kaupungille ammuskelemaan ihmisiä. Hän sai yhteensä 17 uhria ja yritti lisäksi ampua häntä rauhoittelemaan tullutta poliisia päähän. Twain sai neljä vuotta vankeutta, vaikka olisi pitänyt tulla elinkautinen. Lieventäviksi asiaanhaaroiksi kävivät mm. se, että Twain ei ollut murhannut ketään sitten kesän 1894 ja se, että murhat olivat ammattimaisesti toteutettuja. Twainia kohdeltiin jälleen kerran ensikertalaisena viimeisimmän murhan sattuessa yli seitsemän vuotta sitten, joten hänet laskettiin vapauteen lokakuussa 1903.

Twain läpikävi sisäisen muodonmuutoksen helmikuussa 1904 ja kiinnostui enimmäkseen eläimistä. Sen vuoden runeberginpäivänä hän raiskasi naapurin Einon haukan. Hän selvisi alun perin tuomiotta, sillä Saksan eläimiinsekaantumislaki oli seuraavanlainen:

Haukoista laissa ei puhuttu. Tammikuussa 1905 lisättiin tähän takautuvastikin vaikuttava laki, jonka mukaan haukan raiskaamisesta rapsahtaa peräti kahden kuukauden ehdoton kakku. Lieventävänä asianhaarana tuomari näki sen, että haukka kuului naapurin Einolle ja että haukka oli ennen raiskausta pälyillyt Twainia vittumaisesti. Ensikertalaisena ja näiden lieventävien asianhaarojen valossa Twain selvisi lusimalla kaksi ja puoli viikkoa.

Mikseri.netissä 2000-luvun alussa levinnyt kappale Kalle, eläinten ystävä lienee kertonut alun perin Mark Twainista.

Twain raiskasi vielä vuonna 1908 västäräkin saaden näin ollen kolme päivää ehdotonta vankeutta. Twain vapautui juuri sopivasti jouluaatoksi, mutta viina vei hänet 1910. Kuolemaansa edeltäneenä päivänä Twainin kerrotaan sekaantuneen puolivuotiaaseen lapseen. Jos Twain ei olisi saanut alkoholimyrkytystä ja kuollut, hän olisi joutunut viettämään tästä kaameasta teostaan jopa neljä viikkoa tiilinpäitä lukemassa.

Kirjailijoita sieltä täältä
Meillä: Juhani Aho - Ior Bock - Minna Canth - Tove Jansson - Kalervo Järvensivu - Aleksis Kivi - Kari Korhonen - Mauri Kunnas - Marjatta Kurenniemi - Reino Lehväslaiho - Eino Leino - Väinö Linna - Elias Lönnrot - Timo K. Mukka - Muumipappa - Hannu Mäkelä - Sofi Oksanen - Arto Paasilinna - Erno Paasilinna - Mauri Paasilinna - Reino Paasilinna - Kalle Päätalo - Ilkka Remes - Johan Ludvig Runeberg - Pentti Saarikoski - Hannu Salama - J.P. Sipilä - Anja Snellman - Mika Waltari
Muualla: Douglas Adams - Dante Alighieri - Wilbert Awdry - Carl Barks - William S. Burroughs - Italo Calvino - Lewis Carroll - Miguel de Cervantes - Agatha Christie - Tom Clancy - Roald Dahl - Charles Dickens - Fjodor Dostojevski - Erich von Däniken - William Faulkner - Goethe - Kenneth Grahame - Ernest Hemingway - Henrik Ibsen - Jahvisti - Janosch - James Joyce - Franz Kafka - Stephen King - Astrid Lindgren - Herman Melville - Nostradamus - Edgar Allan Poe - Terry Pratchett - Marcel Proust - Don Rosa - Antoine de Saint-Exupéry - William Shakespeare - P. B. Shelley - Leo Tolstoi - Mark Twain - Vergilius - Oscar Wilde - P. G. Wodehouse - Virginia Woolf - William Wordsworth