Maailmanhistoria
Hikipedia
Maailmanhistoria on oikeistopropagandaa, jolla varmistetaan, että ihmiset – nykyiset ja tulevat – kuulevat takuulla ilmiöistä nimeltä natsit ja Neuvostoliitto. Historia on aihe, jossa/josta voidaan tapella loputtomiin, sillä meistä jokaisella on ollut vähintään esi-isä paikalla todistamassa, kuinka se nyt oikeasti menikään. Se, mihin ei liity natseja tai Neuvostoliittoa, ei todennäköisesti ole maailmanhistoriaa. Tämä johtuu siitä, että 85 % kaikesta kirjoitetusta historiasta on jollakin tavalla tekemisissä Hitlerin, natsien ydinasehankkeiden, intialaisten hakaristitunnusten, roomalaisten sirppien ja vasaroiden sekä marxilaisen yhteiskuntafilosofian kanssa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Natsit
| Maailmanhistorian tärkeitä vuosia |
|
- Pääartikkeli: Natsi
Tästä 85 %:sta noin kaksi kolmasosaa liittyy natseihin. Mikäli tekstiin lisätään natseja, siitä tulee automaattisesti historiallista. Esimerkiksi alla on Marskin ryypyn resepti:
Ainekset
- 5 dl Extra Akvaviittia
- 5 dl Pöytäviinaa
- 2 kokonaista natsiunivormua
- 2 cl Noilly Prat -vermuttia
- 1 cl giniä
Kuten näet, se on historiallinen, sillä siinä konkreettinen viittaus natseihin. Tämän lisäksi sanaan Marski saattaa liittyä jo ennestään sekä natseihin että Neuvostoliittoon liittyviä konnotaatioita, mutta ne eivät kuulu tähän (ainakaan argumenttia heikentävästi).
[muokkaa] Natsihistoria
Natsismin keskeiset tunnukset kuten hakaristi luotiin kauan kauan sitten Intiassa. Se, miten ne päätyivät saksalaisten kulttuuriperinnöksi, on sen sortin mysteeri, että useat historioitsijat odottavat innoissaan tuomionpäivää, jolloin totuus lopullisesti valkenee. Natsit muokkasivat intialaisten ideoita ja hylkäsivät taolaisuuden sekä kaikki muut rauhaa vaativat kehitelmät. Jäljelle jäi hassu arjalaisuusnormisto, jonka mukaan ihmisen täytyi olla saksalainen, vaaleahiuksinen ja ruumiinrakenteeltaan tanakka tullakseen hyväksytyksi uuteen nousevaan maailmanvaltaan. Ongelmiin ajauduttiin lähes heti, sillä tuore valtakunnankansleri ei ollut mitään näistä.
Alunperin pääsyvaatimuksena natsipuoluessa oli 210 sentin minimipituus, joka oli Hitlerin käden korkeus maasta, kun hän seisoi Mercedes-Benzinsä kyydissä. Pian huomattiin, että tämäkin vaatimus oli hieman hupsu ja niinpä natsipuolueeseen pääsi, kunhan ei ollut tymä, hevoinen tai itävaltalaisesta taidekoulusta valmistunut. Jälkimmäinen johtui Hitlerin kateudesta, kaksi ensimmäistä taas siitä, että Hitler ei lukenut kovin tarkkaan papereita, joihin allekirjoituksensa pisti.
Natsien toimintaan kuuluu monia mielenkiintoisia asioita. Yksi näistä on aseilla osoittelu. Toinen on hullunkurinen kävelytyyli, jossa pidetään jatkuvasti kättä selän takana. Tällainen ei ole pidemmän päälle käytännöllista, ja natseilla on tapana syytellä kehnoista valinnoistaan juutalaisia – aivan kuin nämä olisivat asialle mitään voineet. Tosin natsien marssimistyyli kulutti tehokkaasti kengänpohjia, ja juutalaiset suutarit nettosivat tällä hyviä summia, mikä aiheutti kateutta. Kolmas hauska natsiliike on käden ojentaminen suoraksi vastaantulijan nenään. Vaikka huolimattomasti kohotettu käsi saattaa puhkoa vastaantulijan silmän, natsit tykkäävät tästä omalaatuisesta tavastaan.
Monet väittävät, että natsismin kohtaloksi koitui toinen maailmansota -niminen kansansatu. Tarina ajaa vahvasti tiettyjen länsimaiden etuja muiden kustannuksella, ja onkin herännyt kysymyksiä, onko koko tapahtumaa oikeasti edes ollut. Tarinan epäuskottavuutta lisää se, että siinä viitataan jatkuvasti Adolf Hitleriin päähenkilönä, joka kuitenkin kuvataan täysin stereotyyppisenä ja epärealistisena. Hänen tavoitteikseen esitetään mm. seuraavaa: Puolan ja Ranskan valloitus. Neuvostoliiton puukottaminen selkään. Kuuden miljoonan (6 000 000) juutalaisen tuhoaminen. Haloo, vastaavia juonikehitelmiä tapaa ehkä sarjakuvissa ja piirretyissä! Maailmansota-argumentti natsien tuhona on siis vailla pohjaa.
Natsiaate koki romahduksen vasta vuoden 1945 tienoilla, kun ranskalaiset valloittivat Berliinin ilman ennakkovaroitusta. Natsit ajettiin kotiarestiin ja he joutuivat katselemaan ikkunoista, kun kauniit keskitysleirit muutettiin propagandamuseoiksi ja Puolan juutalaiset, homot ja mustalaiset saivat lisääntyä vapaasti. Tämän jälkeen Saksa on kanavoinut lahjakkuutensa (toisenlaiseen) insinööritaitoon ja teatteriin (Neuvostoliitto sponsoroi esiriput). Kenelläkään ei ole enää halua tökätä tervehtiessään toista silmään.
Vaikka saksalaiset yrittävät unohtaa Hitlerin, Hitler ei unohda heitä. Adolf on Jeesuksen ja Elviksen jälkeen kolmanneksi aktiivisin ruumis, joka vaikuttaa yhä Euroopan jokapäiväiseen politiikkaan.
[muokkaa] Typerät natsijutut
Viittaukset natseihin ovat hyviä ja historiallisia. Älyttömät natsiviittaukset eivät ole. Ne ovat kahvipöytäkeskustelujen helmiä, joita kynäilevät yleensä kandidaatintutkielmaa kyhäävät opiskelijat, jotka haluavat nimensä historiankirjoihin. Typerä natsijuttu pitää sisällään tietysti viittauksen natseihin sekä yleensä jotakin kovassa humalassa ja huonossa seurassa keksittyä kuten "Tänä iltana Hitler-TV:n erikoisraportti Kiinan rintamalta, jossa natsijoukot ovat viimein saaneet lyötyä työväenluokan takaisin ja pääsivät vapauttamaan Japanin 50 vuotta jatkuneesta piirityksestä." Tämä ei ole maailmanhistoriaa, vaan moisia väännetään kyykyssä keskelle katua ja tarjoillaan ystäville (jos niitä on yhtään enää jäljellä).
[muokkaa] Neuvostoliitto
- Pääartikkeli: Neuvostoliitto
Lähes loput maailmanhistoriasta koskee Neuvostoliittoa tai vähintään kommunismia. Toisaalta koska missään muualla paitsi Neuvostoliitossa ei ollut kunnon kommunismia, voimme rajata aihetta. Neuvostoliitto on kuitenkin yllättävän tylsä aihe, sillä siellä kaikki elivät ja voivat hyvin.
| Alla rakentamisen! Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen. Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi. |
[muokkaa] Loput 15 % maailmanhistoriaa
Loput historiasta koskee erinäisten kansojen ja muiden pienten piirien vaiheita, joiden juonet on pääasiassa lainattu typeristä natsijutuista tai neuvostoliittolaisista kansansaduista. Näitä manipuloimalla yritetään saada ihmiset ajattelemaan itsestään siten kuin valtaa pitävä (oikeisto)eliitti haluaa.
[muokkaa] Maailmanalkuhistoria
Alussa maailma luotiin. Tätä pidetään lähes kaikissa kulttuureissa typerimpänä historiallisena käänteenä. Jotkut uskovat, että maailman loi jumala, mutta kuten kaikki tiedämme, se syntyi Sotkan munasta.
[muokkaa] Muinainen maailmanhistoria
- Pääartikkelit: Rooman valtakunta, Antiikin Kreikka
Egyptissä asui muumioita, jotka kulkivat kamelilla paikasta toiseen. Tämän jälkeiset tapahtumat voi lukea Raamatusta. Ensin Aatami ja Eeva luodaan maan tomusta ja paha äitipuoli tarjoaa heille myrkkyomenan. Tämän jälkeen ilmestyy Kain, joka lanseeraa kasan hyvin nykyaikaisia toimintametodeja ristiriitatilanteisiin ja päästää ilmoille yhden maailmanhistorian kamalimmista latteuksista: "En ole veljeni vartija."
Tämän jälkeen he saavat niin paljon lapsia, että kaikki eivät mahdu samaan kansaan. Lopulta jälkeläiset päätyvät Egyptiin, jossa faarao käskee heitä ottamaan vaatteet pois. Tämä ei käy, ja lipeväkielinen Mooses puhkuu ja puhaltaa faaraon olkitalon kumoon. Mooses kiipeää vuorelle ja saa enkeli Moronilta kymmenen käskyä. Tämän jälkeen paikalle ilmestyy Daavid, maailmanhistorian suurin valehtelija, joka muistetaan hirmutekojensa ja 500 jalkavaimonsa sijasta yhdestä ainoasta kivenheitosta.
Sitten tulevat kreikkalaiset, jotka kehittävät oikean historian ensimmäisine natsiviitteineen. Kreikkalaiset keksivät maailmanhistorian kolme peruspilaria: doorilaisen, korinttilaisen ja ironisen. Kreikkalaisten toinen tärkeä keksintö olivat kotiintuloajat, jotka Homeros hahmottelee teoksessaan Odysseia. Tätä edelsi best-seller Ilias, joka tarjoaa vanhemmille ohjeet, kuinka karannut tytär haetaan hienotunteisesti ja huomiota herättämättä takaisin kotiin.
Sokrates oli kuuluisa kreikkalainen opettaja, joka ei tosin opettanut päivääkään vaan kierteli ympäri Ateenaa häiritsemässä ihmisiä. Ihmiset tappoivat hänet.
Kreikassa vallitsi rauha ja sopusointu, sillä kaikki olivat alasti ja harrastivat yleisurheilua. Rähinöintiä hidasti lisäksi se, että aluetta ympäröivät vuoret olivat niin korkeita (huipulla sijaitsi jumalien taukotupa), etteivät kreikkalaiset nähneet, mitä naapurusto suunnitteli.
Tämän jälkeen tulivat roomalaiset, joilla oli vakavia ongelmia pysyä paikallaan. Kun he olivat heiluneet legioonineen niin moneen suuntaan, että tarvitsivat siihen jo apua, he kutsuivat paikalle Julius Caesarin, joka sitten heilui legioonien kanssa pitkin Galliaa. Roomalaiset tappoivat Caesarin, koska tämä tahtoi diktaatturiksi. Myöhemmin roomalaiset paikkasivat virheensä nostamalla keisariksi Neron, joka oli kaikin puolin tasapainoinen ja hyvä hallitsija, joskin hieman varomaton tulitikkujen kanssa.
[muokkaa] Keskiajan maailmanhistoria
- Pääartikkeli: Keskiaika
Länsi-Rooman jälkeen vietettiin ahneiden pappien ja raakojen ritarien pimeää keskiaikaa. Alfred Suuri kuritti tanskalaisia barbaareita, kuningas Arthur kyllästyi törmäämään pöydänkulmiin ja Vilhelm Valloittaja näytti Harald Godwininpojalle taivaanmerkit Hastingsissa. Jeanne d'Arc kanonisoi itse itsensä, vaikka olikin nainen ja vielä ranskalainen. Oikeusvaltion mallikansalaisina britit kehittivät säädöskokoelma Magna Cartan, jossa todetaan, että samaa rikollista ei tarvitse hirttää uudelleen toisesta rikoksesta.
Sitten saapui vaatimaton pikkukirppu, joka tappoi puoli Eurooppaa ratsastaen rotalla. Tästä kiitokseksi eurooppalaiset tappoivat kaikki kissat, mikä helpostti tilannetta kirpun kannalta huomattavasti.
Kun tästä oli selvitty, oli hyvä mennä näyttäytymään naapurikansoille ja esittelemään uusinta muurinmurtoteknologiaa. Paavi keräsi innokkaita lähtijöitä ristiretkille, joille olikin tunkua, sillä paavi oli tunnetusti hyvä suostuttelemaan. Myös ruotsalaiset päättivät kantaa kortensa kekoon ja tulivat kahdella soutuveneellä Pohjanlahden yli. He piirsivät pari ristiä pakanoiden rinnuksiin (osan miekalla) ja häipyivät. Suomalaiset tekivät samoin, mutta toiseen suuntaan, piirsivät kaikki ristit miekalla ja sytyttivät pari tulipaloa, joten ruotsalaisten oli tultava uudelleen.
Suurin osa keskiajan ihmisistä ei osannut lukea, mutta kaikki osasivat tapella. Erityisen hyviä tässä olivat Robin Hood ja Wilhelm Tell.
[muokkaa] Uuden ajan maailmanhistoria
- Pääartikkeli: Renessanssi
Renessanssi oli aikakausi, jolloin ihmisistä tuntui, että he olivat ihmisiä. Renessanssin alkamisen huomasikin parhaiten siitä, että renessanssi oli alkanut. Pian tämän jälkeen ilmestyi Martti Luther, kuuluisa ovikellonkeksijä, joka ei tehnyt mitään. Ei kerrassaan mitään. No hyvä on, teki hän jotain. Luther naulasi Wittenbergin linnankirkon oveen 95 teesiä, joissa neuvottiin, kuinka tavallisen kirkossakävijän olisi helpompi päästä ovesta sisään. Luther koki kaamean kuoleman, sillä hän sai päälleen kirkonkirouksen, bullan, kuurian, lateraanipalatsin ja kaiken, millä oli painoarvoa ja hauska paavimainen nimi. Renessanssin potkaisi lopullisesti käyntiin maalari Donatello, joka oli viehtynyt alastomiin naisvartaloihin ja uskalsi maalailla julkisesti – huolimatta Lutherin äskettäin kokemasta litistymisestä.
Lääketiede eteni hurjaa vauhtia ja mm. verenkierto löydettiin. Iivana Julma kierrättikin verta siinä kuutiometreittäin. Francis Drake kierrätti ainoastaan Espanjan voittamattoman armadan.
William Shakespeare oli ajan tunnetuimpia kirjailijoita, vaikkakin hän oli kirjoittanut esimerkiksi Caesarille hänen viimeiset sanansa jo pari sataa vuotta ennen varsinaista läpimurtoaan. Shakespeare eleli Windsorissa iloisten rouviensa kanssa eikä välittänyt, vaikka rahaa ei teoksista juuri irronutkaan. Muita ajan raapustelijoita olivat mm. tuulimylläri Miguel de Cervantes ja Johannes Matthiae Collinus, jolla olisi ollut mahdollisuus kirjoittaa ensimmäinen Suomessa painettu natsikirja, mutta hän ei halunnut tehdä historiaa.
Renessanssin aikana laivoilla uskallettiin seilata hieman liian pitkälle, joten maailman toiseksi suurin (luomisen jälkeen) virhe, Amerikka löydettiin. Mantereen löysi Kristoffer Kolumbus, joka tapasi sen lojumasta keskeltä Atlanttia. Kun tietokilpailussa sitä kuitenkin kysytään, niin mainittakoon nyt, että Kolumbuksen laivojen nimet olivat Nina, Pohja ja Santa Fe. Mantereella eurooppalaiset kohtasivat intialaisia, jotka olivat valkonaamojen mielestä väärässä paikassa. Seurasi verilöyly, joka osoittautui kohtalokkaaksi intialaisille (verilöylyt ovat usein kohtalokkaita).
[muokkaa] Moderni maailmanhistoria
Amerikkalaiset tappelivat ensin brittijä ja lopulta toisiaan vastaan. Tällä välin Euroopassa kehitys kehittyi. Voltaire oli keksinyt sähkön kuultuaan François-Marie Arouetilta loisto-ohjeen: "Tehkäämme työtä viisastelematta, sanoi Martin." Tavaroiden järjestelyä ja varastoimista taas helpotti Isaac Newtonin keksimä painovoima, joka otettiin ilolla vastaan koko maapallolla.
Bach oli ajan kuuluisimpia säveltäjiä, kuten oli pankkiirisuvun poika Händelkin. Myös Beethoven kirjoitteli musiikkia vaikkakin hän oli kuuro. Tästä syystä hänen kappaleensa ovat melko kovia.
Ranska muokkasi koko Euroopan aatemaailmaa; Ranskan vallankumous oli ohi ennen kuin se oli ehtinyt alkaakaan. Napoleonin sotien aikaan koko täyteen ahdettu maanosa heilui vielä armottomammin kuin kansainvaellusten ja roomalaisten aikaan.
Brittiläinen imperiumi on ja pysyy. Siihen kuuluu 4/2 koko maailmasta, ja valtaa pitävä kuningatar Victoria ei aio antaa periksi. Lopulta hän joutuu kuoltuaan luopumaan kruunusta.
1800-luku oli suurten keksintöjen vuosisata. Se saapui kiskoilla joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Höyrykoneen ja -laivan keksiminen kuivatti useat joet olemattomiin, ja Jenny kehräsi. Samuel Morse kehitti telepatian, Louis Pasteur keksi vesikauhun, Charles Darwin kirjoitti eläinsaduista ja Karl Marx liittyi Marxin veljeksiin.
Iloinen vuosisata päättyy ensimmäiseen maailmansotaan, jonka potkaisee käyntiin suuryllättäjä nimeltä Itävalta. Maailmansodan tiimellyksessä saadaan jo ensimmäiset havainnot oikeasta maailmanhistoriasta, sillä korpraali Hitler päästettiin piirtelemään armeijan lehtiin.
Loput 85 % maailmanhistoriasta kosketteleekin niitä kahta mielenkiintoisempaa aihetta.
