Maailmanvalloitus

Hikipedia
Ohjattu sivulta Maailmanherruus
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Under construction.png Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Tee näin.

Maailmanvalloitus on sekä termi että aatesuuntaus (omniconquerismi). Aatteen tunnetuimpia edustajia ovat esimerkiksi Aleksanteri Suuri, Tšingis-kaani, Julius Caesar, Napoleon Bonaparte, Adolf Hitler (ynnä muut natsit), Josif Stalin, Mao Zedong, Kim Jong Il sekä George W. Bush. Omniconqueristien tarkoituksena on saada omaan valtapiiriinsä koko Maailma. Omniconqueristien metodit ovat ajan kuluessa pysyneet melko paljon samalla iso armeija + kunnon propaganda = maailmanvalta -linjalla. Termillä tarkoitetaan myös aatesuuntauksen vaikutuksia, jotka on nähtävissä ympäröivässä maailmassa esimerkiksi yhteiskuntien romahtamisina, uskonnonvaihdoksina, kansanmurhina sekä ryöstelyaaltoina.

Mestaruussarja[muokkaa]

Aleksanteri Suuren yritys[muokkaa]

Map-alexander-empire.png
Pääartikkeli: Aleksanteri Suuri

Alussa oli pikkuvaltio, kirjaimellisesti kärpäsenpaska Euroopan kartalla. Tämän pienen maaläntin nimi oli "Makedonia". Kuinka ollakaan, se oli ajan tyyliin kuningaskunta. Kuninkaaksi nousi Filippos, joka keksi makedonialaisen falangin. Hän valloitti koko Kreikan. Kun Filippoksesta päästettiin ilmat pihalle eräiden juhlien yhteydessä, valtaan pääsi hänen poikansa, nuori Aleksanteri, kiittämätön pojankloppi, jolla oli suuret suunnitelmat. Aleksanteri kokosi armeijan ja valloitti naapuripikkuvaltioita, kunnes hän oli tarpeeksi iso vetämään pataan Persiaa. Kuin ihmeen kaupalla Aleksanteri jopa voitti taistelunsa, ja siirtyi valloittamaan Egyptiä ja sitten Intiaa, tosin jälkimmäisessä hän epäonnistui. Hän rakensi Niilin suistolle kaupungin ja nimesi sen itsensä mukaan Aleksandriaksi. Aleksanterin kuoltua nuorena ja jouduttua Helvettiin muiden pakanoiden joukkoon, hänen valtakuntansa joutui juoppolallien haltuun ja hajosi.

Raadin arvio:

Aleksanteri oli valloittajana toimiva lähinnä, koska hänellä oli isän perintönä erinomainen armeija, hänellä ilmiömäinen tuuri ja koska hänen vastustajansa olivat vähintään yhtä ääliöitä kuin hän onnekas. Mutta yritys hyvä kymmenen. Senaikaisilla maailmankartoilla Aleksanterin valtakunta jopa näyttikin joltain.
  • Johtopäätös: Aikasen hyvin

Tšingis-kaanin yritys[muokkaa]

LocationMongolia.png
Pääartikkeli: Tšingis-kaani

Päällikkö Tšingis yhdisti Mongolian kinastelevat klaanit ja loi aikansa villeimmän, kurittomimman ja parhaan armeijan. Tšingis aloitti valloittamalla Kiinan, ja siirtyi sitten länteen polttaen ja tuhoten maat edessään. Saapuessaan Eurooppaan Tšingis putosi hevosen selästä ja kuoli, joten valloitusretkue löi jarrut pohjaan, kantoi kaaninsa paareilla takaisin Mongoliaan ja valitsi uuden kaanin, Ögödein, tilalle. Valloitus jatkui, kunnes Ögödei, joka oli alkoholisti, otti ja heitti lusikan nurkkaan maksan sanoessa poks däng däng. Sen jälkeen kaanikunta hajosi.

Raadin arvio:

Tšingis-kaani aloitti suuremmalla armeijalla kuin Aleksanteri Suuri. Hankaluus olikin pitää klaanipäälliköt pois toistensa kurkusta, missä hän onnistukin hyvin ennen kuolemaansa. Jälleen kerran suuren johtajan kuolema pysäyttää ja hajottaa suuren valloitusretken. OK, OK, valloitus jatkui vielä Ögodein aikana, mutta hänen kuolemansa merkitsi koko kaanikunnan repeämistä kappaleiksi. Pidämme tuloksia parempana kuin Aleksanterilla, tosin kaanin armeija oli kurittomampi, mistä vähennämme pisteitä, ja valloitusta edelsi myös sisällissota, joka hidasti etenemistä ja vähensi valloitukseen käytettävää aikaa. Lisäksi imperiumi hajosi kappaleiksi heti Ögödein kuoleman jälkeen.
  • Johtopäätös: Likeltä liippasi! Tuo oli jo hyvä!

Rooma ja Caesarin yritys[muokkaa]

LocationRomanEmpire.png
Pääartikkeli: Rooman valtakunta

Julius Caesar osasi toimivasti luoda kolmen koplan ja juuri ratkaisevalla hetkellä puukottaa ystäviään selkään ja julistautua diktaattoriksi muiden tekemien valtausten nojalla. Ikävä kyllä hänen toikkaroituaan keisarina jonkin aikaa Brutus teki Caesarille saman mikä tämä oli tehnyt ex-kavereilleen ja puukotti tätä selkään, tällä kertaa oikealla veitsellä. Caesar kuoli, mutta valtakunta pysyi kasassa vielä vähän pidempään, kiitos diktatuurin. Itse asiassa Caesarin murha ei ollut loppu eikä edes lopun alku, vaan lähinnä alun loppu. Rooman valtakunta säilyi aina vuoteen 1453 asti, jolloin turkkilaiset valloittivat Konstantinopolin.

Raadin arvio:

Caesar oli siinä mielessä nerokas henkilö, että hän osasi hyödyntää muita ja suorittaa ratkaisevanhetkisen selkäänpuukotuksen. Tosin hän sortui samaan mihin ystävänsä aiemmin, eli luottamukseen. Diktaattori ei koskaan saa luottaa keneenkään! Tosin valtakunta pysyi suht hyvin pystyssä myös Caesarin mentyä, joten siitä annamme plussaa. Oikeastaan Rooman valtakunta vaikuttaa meissä yhä tänäkin päivänä. Koko länsimainen sivistys perustuu Rooman valtakunnan perinnölle ja kaikki romaaniset kielet ovat pelkkiä latinan murteita. Ja tiesittekö, että jo muinaiset roomalaiset...
  • Johtopäätös: Ihan OK

Napoleonin yritys[muokkaa]

Europe map Napoleon.png
Pääartikkeli: Napoleon Bonaparte

Napoleon suoritti Ranskan vallankumouksen jälkimainingeissa onnistuneen valtaannousun, mikä oli hyvin niinkin pätkältä kaverilta. Myöhemmin Napoleon alkoi valloittaa Eurooppaa, mikä oli viimeinen kerta kun Ranska voitti sotiaan. Hyökättyään Venäjälle Napoleon koki kuitenkin tappion, ja hänet karkotettiin Korsikalle. Hän palasi, mutta hänelle annettiin taas pataan ja hänet karkotettiin uudestaan, tällä kertaa St. Helenalle, jossa hänet myrkytettiin arsenikilla. Napoleonin Ranska pistettiin selkä seinää vasten ja pakotettiin sitoutumaan valkoisen lipun taktiikkaan olemassaolonsa loppuajaksi.

Raadin arvio:

Vallanahne pikkukaveri, ja vieläpä sisukas. Mutta ei toiminut homma tälläkään kertaa. Pätkä yritti haukata liian ison palan, ja epäonnistui totaalisesti. Hänhän ei edes valloittanut koko Eurooppaa! Pelkkää tuuria koko valloitus.
  • Johtopäätös: Kohtalainen suoritus

Natsit ja Hitlerin yritys[muokkaa]

LocationGermany.png
Pääartikkeli: Adolf Hitler

Hitler pääsi valtaan kapakkapuheensa ansiosta. Hitler valloitti nopeasti lisää alueita salamasodalla, mutta hänkään ei kyennyt valloittamaan Venäjää ja Iso-Britanniaa. Hitler, heikkohermoisena kaverina, teki itsemurhan bunkkerissaan. Natsi-Saksa pistettiin urakalla lyttyyn ja jaettiin kakkulapiolla kahtia.

Raadin arvio:

Jälleen kerran suuruudenhullun suupaltin uskomatonta tuuria. Hitler oli tunnetusti täysi ääliö niin taktiikka- kuin matemaattisilla puolilla, mutta silti vaati johtaa sodankäyntiä preussilaisten kenraaliensa sijaan. Ainoa hyvä mitä tästä voidaan sanoa, on, että Hitler oli suht hyvä puhuja ja että hän liittoutui Suomen kanssa. Tästä ei tule kovin hyviä pisteitä.
  • Johtopäätös: Tyydyttävä

Neuvostoliitto ja Stalinin yritys[muokkaa]

SovietUnionkuva.png
Pääartikkeli: Josif Stalin

Tässäkin homma alkoi suhteellisen hyvin vallankumouksella ja itsevaltiusjärjestelmään siirtymisellä. Ikävä kyllä valtio, jossa tämä tapahtui oli Venäjä, mikä ei tarjonnut kovin hyviä lähtökohtia. Kyllähän se alussa toimi ihan hyvin kansanmurhineen, ydinpomminrakenteluineen ja naapurivaltioiden valtaamisineen, mutta sitten homma alkoi tökkiä, kun Neuvostoliiton talous todettiin kansallisesti epävakaaksi ja alkoi ilmetä kapitalistista ja jopa liberaalia kapinahenkeä satelliittivaltioiden keskuudessa. Aluksi nämä hoideltiin tankeilla ja jytistelyllä, mutta Neuvostoliiton saavuttaessa lopullisen degeneroitumis-kyllästeisyyden, koko höskä räjähti käsiin. Kestihän homma pitempään kuin Stalin itse, mutta ei tämä mikään Rooma ollut. Suuruudenhullu maailmanvalloitussuunnitelma imi rahat ja resurssit. Koko firma meni lopulta kertakaikkiaan konkurssiin ja joutui yrityssaneeraukseen.

Raadin arvio:

Suuruudenhulluus jyrää, jälleen kerran. Lisäksi kun lähtöpaikka on Venäjä ja järjestelmä kommunismi, ei tästä voi tulla mitään hyvää. Suhteellisen surkeaa, ikävä kyllä. Sori vaan, Stalin.
  • Johtopäätös: Melko hyvin

Kiina ja Mao Zedong[muokkaa]

LocationPRChina1.png
Pääartikkeli: Mao Zedong

Mao Zedong (tai Tsetung, tai Zetung, tai Tsedong, tai Tse-tung, tai Ze-dong, tai Tse-dong, tai Ze-tung, miksei vaikkapa Zetong) pääsi Kiinan ping-tang-tongiksi (lue: johtajaksi) huijaamalla, kapinoimalla ja tapattamalla kasapäin väkeä. Johtajaksi päästyään hän lakkautti kaikki uskonnot ja siirsi itsensä uudeksi Jumalaksi, sekä teki valtiosta kommunistisen. Hän kehitti varsin hienostuneen ja edistyneen suunnitelman maailman valloittamiseksi: Hukutetaan maailma kiinalaisiin!!! Hän antoi kuuluisan käskynsä: "Lisääntykää ja täyttäkää maa. Tarpeen tullen merikin. Ja avaruus myös." Ei ne meitä kaikkia kuitenkaan saa tapetuksi. Probleemana oli Kiinan surkeat olot ja jatkuva nälänhätä, kun puolitoistamiljardia vinosilmää ruinasi ruokaa sossun luukulta. Valtio uhkasi tehdä konkurssin, kunnes Mao kuoli ja hänen seuraajansa saivat maan väestönkasvun (George W. Bushin lisäys Ikävä kyllä) enimmäkseen pysäytettyä, ennen kuin maa ehti romahtaa. Sen jälkeen johtajat tuumivat, ettei kommunismi ole hyvä idea, ja siirtyivät fasismiin, joskin he itse kutsuvat järjestelmäänsä yhä kommunistiseksi.

Raadin arvio:

Hullu suunnitelma, surkea maa, epäsopiva kommunismisysteemi, kansanmurhat... Syitä voi luetella, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että ainoa voitto, minkä Kiina on tähän päivään mennessä saavuttanut, on työpaikkojen rohmuaminen Suomelta.
  • Johtopäätös: Hyvä yritys, mutta ei toiminut.

Pohjois-Korea[muokkaa]

North Korea.png

Kim Jong Il (myös muodossa Kim Jong toinen) nousi valtaan, kun sen diktaattori-isä kuoli. Isukki, Kim Il-Sung taas nousi valtaan voitokkaiden neuvostojoukkojen harjalla ratsastaen. Kim Jong Il epäonnistui kaikissa yrityksissään valloittaa maailmaa, mutta toistaiseksi hänen maansa ei ole vielä romahtanut, joten mahdollisuuksia riittää. Ikävä kyllä edes Etelä-Korean valloittaminen ei ole onnistunut propagandasodasta huolimatta, eikä Kim jaksanut enää kauaa omassa maassaankaan elää. Kim Jong-un, vaikkakin sotilaallinen nero (pelatessaan Red Alert-peliä), on toistaiseksi epäonnistunut kaikissa tehtävissään. Red Alertissa hän ei ole saanut voitettua toiseksi viimeistä kenttää punaisten puolella (Kronosfääri räjähtää aina kun hän vie teknikon sinne, vaikka ohjeissa sanotaan että se pitäisi valloittaa (toim.huom: kentän läpäisee kun tuhoaa kaiken muun paitsi kronosfäärin)). Raadin arvio:

Sikäli vaikuttavaa, että Kimien diktatuuri on kestänyt huomattavasti pitempään kuin monen muun. Ikävä kyllä se maailmanvalloitus on vielä alkutekijöissään, ja Kim kakkosen pommikin oli aika tuhnu. Tämä on kyllä pohjanoteeraus; Kimien suvun pitäisi panostaa vähän enemmän tuohon maailmanvalloitukseen.
  • Johtopäätös: Huono yritys

Ykkösdivisioona[muokkaa]

Goottivaltakunta[muokkaa]

Pääartikkeli: Gootit

Gootit lähtivät maailmanvalloitukselleen alunperin Keski-Ruotsin Göötanmaalta noin 100 sata vuotta ajanlaskun alun jälkeen. Tukikohdakseen he ottivat Veikselin suun. Siinä sivussa he valtasivat Gotlannin ja etenivät kuin kuuma veitsi voihin pitkin Itä-Eurooppaa. Laajimmillaan imperiumi oli kuningas Hermanarikin aikoihin (k3. 375 jKr), jolloin se ulottui Itämereltä Mustallemerelle. Valtakunta kuitenkin romahti hunnien hyökkäykseen, minkä jälkeen gootit alkoivat valumisen länteen, Rooman alueelle. Itägootit valloittivat Italian ja Alarikin johdolla Rooman 410, ja länsigootit puolestaan perustivat Espanjaan oman valtionsa, joka kesti vuoteen 711. Surkea loppu Länsi-Rooman valtakunnalle. Gootteja on kuitenkin yhä edelleen Suomessakin.

Raadin arvio:

Gootit saivat melkoisen valtakunnan kokoon vähässä ajassa ja vähin voimin, mutta heistä ei ollut vastusta hunneille. Aika huonosti. Bonuksia kuitenkin siitä, että Krimillä goottivaltakunta säilyi aina 1700-luvulle asti, ja Espanjan kuningassuku johtaa alkunsa länsigoottien kuningas Alarikista.
  • Johtopäätös: Parempiakin yrityksiä on nähty.

Attila ja muut hunnit[muokkaa]

Hunnit, kiinaksi xiong-nu (ääntyy suunnilleen shung-nu) lähtivät alunperin Kiinan rajalta maailmanvalloitukseensa noin 100 jaa. ja valloittivat siinä sivussa puoli Euraasiaa. He huomasivat goottivaltakunnan olevan heidän tiellään matkalla Eurooppaan, joten he päättivät vallata sen. Kuninkaansa Attilan (445) johdolla he sitten päättivät vallata Euroopan ja hyökkäsivät Länsi-Roomaan, tuhoten ryöstäen ja polttaen. Roomalaisilla oli riittävästi tekemistä jo goottienkin kanssa, mutta jotenkin he saivat armeijan kasaan ja löivät hunnit Katalaunisten kenttien taistelussa 451. Saatuaan turpaansa Euroopassa hunnit päättivät vallata Intian, ja heftaliitit perustivat sinne oman valtionsa, joka kesti vuoteen 570. Seuraavan kerran hunneista kuultiinkin vasta ensimmäisessä maailmansodassa.

Raadin arvio:

Hunnit osasivat valloittaa, mutta eivät hallita. Valtiomiehinä he olivat vielä mongoleitakin surkeampia. Koko komeus romahti kun Attila vaihtoi hiippakuntaa.
  • Johtopäätös: Kuin kohokas: hyvän alun jälkeen lässähti kasaan.

Arabivaltakunta[muokkaa]

Muuan kaatumatautinen lukutaidoton pedofiili oli nähnyt näkyjä siitä, että enkeli Gabriel oli antanut hänelle tehtäväksi perustaa uuden rauhanuskonnon, jonka tehtävä oli yllättäen saattaa koko maailma rauhaan. Kyseinen heebo-jonka-nimeä-ei-mainita, tekikin työtä käskettyään, ja aikansa karavaaneja ryösteltyään valloitti tukikohdakseen Mekan, josta lähdettiin maailmanvalloitukseen. Bysantti ja Persia olivat sotineet toisensa näännyksiin, ja kahden korvapuusti on tunnetusti kolmannen kauppa; uskonkiihkoiset ruosteisia käyräsapeleitaan heilutelleet arabit rauhoittivat alle sadassa vuodessa alueen, joka ulottui Atlantilta Intiaan. Siinä sivussa miljoonittain sodan uskontojen harjoittajia, kuten buddhalaisia ja hinduja, rauhoitettiin. Rauhoittaminen päättyi idässä vasta bysanttilaisten polttavaan vastalauseeseen ja lännessä Kaarle Martelin rauhanvasaraan. Lopulta arabit huomasivat olevansa konkurssitilassa, kun enää ei virrannut rauhansaalista ja alkoivat rauhoittaa toisiaan. Arabivaltakunta hajosi 900-luvulle tultaessa, ja 1000-luvulla siitä oli jäljellä enää muisto. Ja tietysti Allahin käsky saattaa koko maailma rauhaan.

Raadin arvio:

Arabit levittivät tehokkaasti rauhaa, mutta nykyään harjoittavat sen levittämistä keskenään. Osama bin Laden kuitenkin kutsui USA:n mukaan leikkiin, joten yritys jatkuu vielä.
  • Johtopäätös: Toistaiseksi keskeneräinen

Turkin imperiumi[muokkaa]

Pääartikkeli: Turkki
Ottoman 1683.png

Seuraava vakavampi yrittäjä rauhanuskonnon saralla oli Turkki, joka yritti saavuttaa Otto-Man -kebabkioskiketjullaan koko maailman pikaruokabisneksen haltuunsa. Yhdestä pikku putkasta Anatoliassa aloittanut Otto-Man siirsi pääkonttorinsa Konstantinopoliin 1453, saatuaan sitä ennen tukevan jalansijan Itä-Euroopassa 1389 alkaen. Otto-Man -ketju ulottuikin aina Gibraltarilta Irakin rajoille ja sillä oli toimipisteitä koko Balkanilla ja osin Ukrainassakin. Se kuitenkin joutui markkinaosuuskiistaan itävaltalaisen Habsburger©-ketjun kanssa, ja pitkällisen markkinaosuustaistelun jälkeen Otto-Man -kebabketju meni yrityssaneeraukseen 1922.

Raadin arvio:

Upean startin jälkeen valtakunta käpertyi omaan erinomaisuuteensa ja luotti omaan voittamattomuuteensa. Samaan aikaan kilpailijat, kuten itävaltalaiset, ranskalaiset ja britit, ajoivat oikealta ohi, ja valtakunta itse pöhöttyi omaan erinomaisuuteensa niin pahasti, että sitä alettiin kutsua "Euroopan sairaaksi mieheksi". Ei hyvä
  • Johtopäätös: Varoittava esimerkki siitä, miten käy, jos luottaa omaan voittamattomuuteensa eikä pidä kilpailukyvystään jatkuvasti huolta

Portugalin maailmanvalta[muokkaa]

Portugalilaiset päättivät lähteä maailmanvalloitukseen 1400-luvulla, kun he huomasivat että rauhanuskonto oli ajettu mereen, toisella puolen Portugalia oli meri, ja toisella puolen taas neljä espanjalaista kuningaskuntaa. Tee toisille se mitä he tekisivät sinulle mutta tee se ensin tuumivat nuo presuntonpurijat, ja tuumivat, että meri on pienempi riesa kuin espanjalaiset. Niinpä he lähtivät merelle, ja aivan ensimmäisenä valtasivat Madeiran tukikohdakseen. Sieltä sitten iskettiin ympäri maailmaa, ja nopeaan tahtiin vallattiin Brasilia, Angola, Mosambik ja iso määrä muita tukikohtia. Ongelmia alkoi tulla 1580 ensin Alcazarquivirin taistelun jälkeen, jonka seurauksena Portugalin kruunu joutui Espanjalle, ja sitten jouduttiin ongelmiin hollantilaisten(!) (Hollantilaisten?) kanssa, jotka ryöväsivät heiltä Itä-Intian siirtomaat. Pienin keskeytyksin imperiumi kesti aina vuoteen 1974, jonka jälkeen portugalilaiset päättivät antaa alusmailleen itsenäisyyden.

Raadin arvio:

Vastustajat eivät olleet kovin kummoisia, mutta imperiumi oli hyvin pitkäikäinen, sitä ei kukistettu lopullisesti milloinkaan ja imperiumin maissa puhutaan yhä portugalia. Siitä pisteet. Ei ehkä mestaruussarjaa, mutta varmasti pärjää ykkösdivisioonassa.
  • Johtopäätös: Ihan kelpo suoritus.

Espanjan maailmanvalta[muokkaa]

Iberian niemimaalta ei noussut vain yksi, vaan kaksi osallistujaa omniconquerismin ykkösdivisioonaan, ja Espanjan saatua sisäisen liigansa selvitettyä myös he lähtivät saaliinjaolle. Välttääkseen kiistat portugalilaisten kanssa he pyysivät Paavia jakamaan maailman kahtia, ja niinpä Tordesillasin sopimuksen mukaisesti Portugali sai itämaat ja Espanja länsimaat. Ja niinpä conquistadorit panivatkin töpinäksi, ja valloittivat Uuden Maailman itselleen. Kuningas Filip II saattoi todeta, että hänellä oli valtakunta, jossa aurinko ei koskaan laskenut

Mutta jälleen kerran huomattiin, että hyvät valloittajat ovat pääsääntöisesti huonoja valtiomiehiä, ja espanjalaiset keskittyivät ryöstämään, riistämään ja raiskaamaan sen sijaan että olisivat rakentaneet mitään pysyvää. Niinpä Espanjan historian liu'uttua sinne tylsään ja mielenkiinnottomaan vaiheeseensa jossa suurimmat tapahtumat olivat kuninkaiden järjestysnumeroiden vaihtumiset, alusmaat sanoivat adios yksi toisensa jälkeen ja jättivät Espanjan omaan erinomaisuuteensa. Imperiumi, jossa aurinko ei koskaan laskenut, vajosi sinne, missä aurinko ei koskaan paista.

Raadin arvio:

Espanjalaiset lähtivät sotaan torvet soiden ja valloittivat itselleen puolitoista mannerta. Sitten he käpertyivät omaan erinomaisuuteensa eivätkä huomanneet, että toisetkin osaavat pelata tätä peliä. Espanjan lopputuloksen pelastaa täydelliseltä katastrofilta se, että liki 350 miljoonaa ihmistä puhuu nyt espanjaa äidinkielenään. Odotamme kuitenkin mahdollista uusintaottelua.
  • Johtopäätös: Alku lupasi liikoja lopputulokseen nähden.

Britannian imperiumi[muokkaa]

Kun Kolumbus löysi Amerikan, alkoivat Euroopan maat kiinnostua siirtomaista. Britit opettelivat ensin uimaan, sitten purjehtimaan ja sitten saivat jopa laivatkin kellumaan. Pian Portugalin, Espanjan, Hollannin ja Ranskan jälkeen brittiläinen laivasto perustikin siirtokuntia Amerikkaan ja Afrikan kainaloon. Sittemmin britit löysivät tiensä Intiaan, josta tuli yksi tärkeimmistä imperiumin siirtomaista. Jonka jälkeen lähdettiin valtamaan Afrikka, Australia ja kaikki siinä välissä.

Brittiläisen imperiumin laajeneminen oli huipussaan siinä 1800-1900-luvuilla, etenkin kuningatar Viktorian aikakaudella. Tällöin briteillä oli jo neljännes maailman väestöstä seksiorjinaan. Ikävä kyllä Britannia oli merimahti ja sen mahti riippui merestä, siis merenkulusta ja laivalogistiikasta. Tällä asialla oli tiettyjä heikkouksia, jotka ilmenivät ensimmäisessä maailmansodassa.

Kun Hitler vaati uusintamatsia johtuen viimeisimmän maailmansodan katsomon melun aiheuttamasta häiriöstä, joutui Pikku-Britannia pistämään kaikki voimansa peliin taltuttaaksen Aatun toisessa maailmansodassa. Tosin sen seurauksena Euroopasta jäi enää vain paskat jäljelle, ja imperiumi alkoi rapistua kuin tyttöystäväsi elämänhalu vaakamambonne jälkeen. Britannia meni kertakaikkiaan bankruttiin. Koska siirtomaissa oli alkanut ilmentyä valitettavaa liikehdintää, ja ne pääsääntöisesti tulivat kalliimmiksi kuin mitä ne tuottivat tuloja, britit päättivät jättää siirtomaansa oman onnensa nojaan.

Nykyään imperiumista ei ole jäljellä mitään kunnollista. Jopa sellainen maa kuin Irlanti on onnistunut itsenäistymään sen raadosta. Siirtomaitakin on jäljellä enää vain pari hassua saarta jossain Jumalan selän takana, ja nekin ennemminkin vievät kuin tuovat rahaa. Mutta onhan sentään Kansainyhteisö. Entiset imperiumin maat muodostavat Brittiläisen Kansainyhteisön, jossa maat lähettävät vuosittain edustajiaan mm. Kiinaan ja Hollantiin litkimään teetä, pelaamaan rugbyä ja etsimään halpaa petiseuraa. Ja Bad English, jota puhutaan kaikkialla maailmassa. Britannian kulttuuriperintö on osoittautunut sen imperiumia vahvemmaksi.

Raadin arvio:

Brittiläinen imperiumi alkoi yhdestä pienestä saaresta, kattoi parhaimmillaan neljäsosan maailmasta ja sen muistona puolet maailmasta puhuu englantia toisena kielenään. Britannia ei ehkä onnistunut maailmanvalloituksessa fyysisellä tasolla, mutta kulttuuri-imperialisteina tommyt ovat kyllä vailla vertaansa.
  • Johtopäätös: Pankaa paremmaksi jos osaatte.

Habsburgit[muokkaa]

Pienestä itävaltalaisesta hampurilaisputkasta aloittanut Habsburger(TM) laajensi toimintansa ensin Itävaltaan ja lopulta 1278 koko Pyhään Saksalais-Roomalaiseen keisarikuntaan toimitusjohtajansa Rudolf Habsburgin johdolla. Rudolfin jälkeläiset loivat sitten lähes koko Euroopan laajuisen pikaruokaketjun laajentaen toimintaansa Saksan jälkeen ensin Unkariin ja sen jälkeen Espanjaan ja Hollantiin. Kova kilpailu Otto-Man -kebabketjun kanssa johti lukuisiin yritysostoihin ja perheyrityksenä laajentunut ketju laajeni myös naimakaupoilla vihamielisten nurkanvaltausten ohella.

Habsburger(TM) joutui monopoliepäilyjen ja kilpailuväärinkäytösepäilyjen kohteeksi 1914, ja neljä vuotta myöhemmin se päätettiin yleiseurooppalaisen antitrustilainsäädännön nojalla paloitella pienemmiksi yksiköiksi. Vanhan liikemiessuvun nykyinen päämies, Otto Habsburg, kuitenkin suunnittelee koko Euroopan pikaruokamarkkinoiden uusjakoa Euroopan Unionin sisällä.

Raadin arvio::

Habsburgit osoittivat, miten vapaa yritteliäisyys ja markkinatalous luovat uutterille yrittäjille ja ahkerille perheyrityksille huikaisevat mahdollisuudet. Ketju joutui epäoikeudenmukaisesti monopoliaseman väärinkäytöksestä syytteeseen, ja paloiteltiin osiin tekaistuin syyttein. Mahdollinen jatko-osa kuitenkin jättää meidät kaikki jännitykseen: onnistuvatko Habsburgit taas kokoamaan liiketoimintansa uusiksi?
  • Johtopäätös: Ihan jees.

Japanin imperiumi[muokkaa]

Yksi ja yhdeksän nolla ja neljä japaneesit pehmitti sen R*ssän-Nikun seljän, ja siitä alkoi Nousevan Auringon nousu suurvaltojen joukkoon. Kiinalaiset olivat saaneet löylytyksen jo kymmenen vuotta aiemmin, ja Korean niemimaa oli joutunut Japanin siirtomaaksi. Sotalaivamarssin tahdissa mentiin sitten toiseen maailmansotaan, jossa japanilaiset kunnostautuivat militaristisina mutta brutaaleina valloittajina, jotka olivat tunnettuja julmuudestaan ja verilöylyistään. Tämä keltainen vaara haukkasi lopulta liian ison palan hyökätessään USAn kimppuun, ja menestyksekäs helmenkalastus päättyi sitten puolitiehen. Mutta samurain apinanraivolla puolustautuneet japanilaiset tulivat järkiinsä vasta, kun amerikkalaiset nukettivat heiltä parit kaupungit. Sen jälkeen japanilaiset ovat keskittyneet lähinnä olemaan talouden ja hentain suurvalta.

Raadin arvio:

Japanilaiset osoittivat, ettei omniconquerismi ole yksinomaan valkoisen rodun laji, ja hyvinä pelaajina he pääsivätkin ällistyttäviin suorituksiin. Ikävä kyllä he haastoivat liian ison vastustajan ja herättivät nukkuvan jättiläisen. Liika kunnianhimo voi kostautua.
  • Johtopäätös: Tenno heika banzai!

USA:n imperiumi[muokkaa]

Kakkosdivisioona[muokkaa]

Saksan Toinen Valtakunta[muokkaa]

Ruotsi-Suomi[muokkaa]

Ruotsilla meni satoja vuosia valloittaa Itämeren ympäristö, mutta kaikki valui Kankkulan kaivoon kahdessa sodassa. Maailmanvalloituksen tavoite yleensä on rikastuminen, mutta imperiumitavoittelun takia Suomi köyhtyi jatkuvasti suurvalta-aikana. Voidaan tietysti kysyä, että olisiko sillä väestöpohjalla ja niillä resursseilla ylipäänsä muuhun pystynytkään. Lisäksi Ruotsia valloiteltiin vähän väliä, mutta valtio pysyi vaikka kuningas vaihtui. Plussana on se että huono sodanjohto Suomen sodassa johti epäsuorasti Suomen itsenäisyyteen. Haluaisitko sinä olla nyt ruåtsalainen?

Raadin arvio:

Kuin reikäleipä: mahdollisimman vähillä aineksilla mahdollisimman isoksi, ja silti tyhjää täynnä.
  • Johtopäätös: Olisi kannattanut pysyä kotona.

Puolan imperiumi[muokkaa]

Zulujen imperiumi[muokkaa]

Afrikka on sikäli mielenkiintoinen manner, että se on ollut pikemminkin omniconquerismin vierasjoukkueiden areenana kuin kotijoukkueiden. Mutta sieltäkin on noussut kaksi osanottaja, joista toinen on zulut.

Yhden kyläpahasen pikkupomo Shaka näki sienipöllyissään visioita siitä, miten zulut tulevat kerran hallitsemaan maailmaa, ja hän päätti tehdä asiasta totta. Hän valloitti kylän toisensa jälkeen ja lopulta yhdisti koko zulukansan.

Zulut ovat niitä kansoja, jollaiset tyypillisesti nousevat, riehuvat aikansa, perustavat valtakunnan ja sen jälkeen häviävät historian roskakoriin mitään pysyvää saavuttamatta, mutta Shaka oli toista maata. Nopeasti zulut valloittivat valtakunnan ja kansan toisensa jälkeen, ja toisin kuin afrikkalaisilla yleensä, zuluilla oli organisaatio, kuri, taktiikka, strategia, lait ja järjestäytynyt yhteiskunta, ja Shaka oli poikkeus Afrikan yleisesti surullisessa älykkyysosamääräilmastossa. Shaka ei turhaan saanut lempinimeä Afrikan Napoleon. Zulut rökittivät niin xhosia, ashanteja, basuthoja, khoisaneja, pygmejä, kääpiöitä, örkkejä, narkkeja kuin buurejakin.

Pahaksi onnekseen zulut törmäsivät toiseen maailmanvaltaan, Britanniaan, ja hyvän alun jälkeen he tulivat sitten toiseksi parhaaksi. Mutta maine elää. Ihan hyvä saavutus kilvillä ja keihäillä kenttätykkejä ja konekiväärejä vastaan, ja jopa britit antoivat tunnustusta.

Raadin arvio:

Toisena Afrikan edustajana zulut olivat päässeet jo hyvään alkuun, mutta Britannia osoittautui liian vahvaksi vastustajaksi. Mutta ilman brittejä kukapa tietää, mihin zulut olisivat pystyneet? Ja jopa britit osaavat antaa arvoa hyvälle vastustajalle.
  • Johtopäätös: Ainakin sisupalkinto täytyy myöntää.

Marokon imperiumi[muokkaa]

Afrikasta tuli myös toinen mailmanvaltaa havitteleva ja suuruudenhullu valtakunta, nimittäin rauhanuskontoa levittävä Marokko.

Marokkolaisten suuruudenhavittelu alkoi joskus 1000-luvulla, jolloin vanhat papat alkoivat miettiä beduiniteltoissaan, että on muutakin mailmaa kuin oma teltta, kameli ja 10 vaimoa.

Niinpä he ottivat arabeilta saadut miekat, mutta sitten ilmeni ongelma, etelässä on aavikko ja pohjoisessa Espanja. Marokkolaiset valitsivat kahdesta vaihtohdosta huonomman ja lähtivät sotimaan Espanjaan. Saivathan he muutaman voiton ja pysäyttivät Otto-Man-kebabketjun lihavoittamasta seksikkäitä marokkolaisia.

Mutta sitten vuonna 1912 tulivat ranskalaiset ja marokkolainen seksikkyys ja sulttaani oli kateissa ja tilalle tuli kuningas joka ei kiinnosta ketään.

Raadin arvio:

Afrikan maista toisena Marokko selviytyi verrattaen hyvin kestäen melkein vuosituhannen, mutta sitten tulivatkin ranskalaiset, mutta sissisota kuitenkin jatkui koko Ranskan vallan ajan.'
  • Johtopäätös: Ainakin hyvä Afrikkalaisella mittapuulla.