Lisänimi

Hikipedia

Lisänimi on henkilölle hänen tiettyjen ominaisuuksiensa tai muun asiayhteyden johdosta annettu määre, ja sitä käytetään hänen nimensä mainitsemisen yhteydessä, ainakin kirjallisissa tuotoksissa enemmän tai vähemmän virallisissa yhteyksissä.

Esimerkkejä on historia pullollaan: useiden frankkikuningassukujen, kuten merovingien, karolingien ja kekkoslovakkien kuninkaiden lisäniminä käytettiin toistuvasti sellaisia käyttäjäänsä mairittelevia ja alamaisia ihastuttaneita ilmaisuja kuten:

Vilhelm "Vähäjärki"

Roland "Yksinkertainen"

Johannes "Partasuu"

Gustav "Ketunnaama"

Urho "Kalaton"

Paavo "Harvasanainen".

[muokkaa] Historiallinen kehitys

Joillakin lisänimi muuttui suvun nimeksi aikain saatossa, ja siksi nykyäänkin käytetään ilmaisuja "....eihän nyt erkkikään....", ja "....tehdä pekkariset..", tai jopa aatelissukujen nimiä kuten "..."Dag o Natt...", koska tämä aatelissuku teki pahojaan tietysti yötä päivää.

Lisänimi paljastaa ko. nimen omistajan suvun historiassa olevan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyviä vajeita tai superlatiivisia, yli-inhimillisiä piirteitä. Nämä usein muissa aikalaisissa suurta hilpeyttä herättäneet ominaisuudet ovat aina olleet joko pikku pilkanteon tai vaihtoehtoisesti ihailun kannalta oiva keino ilmaista satunnaiselle matkailijalle, että kyseisen maan kuningas tai kylän umpihullu seppä on kaukaa kierrettävä henkilö, munasi salakavalasti rikki pureskeleva piilosadisti, tai täysin huijattavissa oleva nuija.

[muokkaa] Varhaishistoria

Siihen aikaan kun Chuck Norris Kolumbuksen Amerikkaan potkaisi (tämä oli matkalla Intiaan, kuten ihan hyvin tiedätte), oli meille tuntemattoman maan nimi jokin intiaanikielinen ugh-ugh-ugazaga- tyyppinen kiertoilmaisu ennen Amerigo Vespuccin nerokasta alkuperäisen nimen AMERIKKA (God bless) oivaltamista, kutsuivat intiaanit (oikeastaan siis amerikaanit), eli maanosalaiskansojen heimokohtaiset hallitsijat, päälliköt itseään tyypillisesti luonnettaan ja olemustaan kuvaavilla termeillä kuten "Istuva Härkä", "Valittava Pieru" ja "Kelju Kojootti".

Nämä lisänimiksi luokiteltavat erikoisominaisuuksia esittävät ilmaisut ovat suorastaan ääliömäisen nasevia kuvauksia kohteestaan. Itse asiassa kahdella sanalla kuvattu lisänimi on adjektiiviattribuuttinsa vuoksi keskiaikaiseurooppalaista, sinänsä tyhjentävää ilmaisua paljon osuvampia, ja osoittavat mitä selvimmin, että näiden kansojen kielellinen hahmottamiskyky ja semantiikan hallinta oli valtavasti onnettomia konkistadoreja ylempi. Sääli siis, että lisänimien kehitys joutui taantumukseen europidien heimon militaarisen paremmuuden vuoksi. Kiinalaisten ei olisi pitänyt keksiä ruutia, koskaan.

Mutta sehän ei ollut kiinalaisten vika sinänsä. Jostain, arveltavasti kiinanmatkailijoiden kertomuksiin liittyvistä syistä lisänimi "ruudinkeksijä" on useimmissa maissa tabu.