Uusliberalismi
Hikipedia
Uusliberalismi on yhteiskuntafilosofinen oppisuuntaus, joka tunnetaan myös nimillä libertarismi ja taloudellinen imperialismi. Uusliberalismin mukaan varakkaiden henkilöiden pitäisi saada tehdä aina juuri niinkuin huvittaa, riippumatta toiminnan eettis-poliittisista seurauksista. Kansainvälisessä taloudessa uusliberalistit haikailevat paluuta 1800-luvun globaalisaation vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin imperialistiseen köyhien alusmaiden riistoon ei suhtauduttu niin kriittisesti.
Uusliberalistinen koulukunta yhteiskuntafilosofiassa ja taloustieteessä kannattaa nk. minimivaltiota tai yövartijavaltiota, jonka tehtävä on estää demokratiaa, eli kansanvaltaa ja edistää rahan valtaa, eli plutokratiaa. Minimivaltion keskeinen idea on, ettei rahvaan tule antaa ryppyillä nykytalouden oligarkeille, eli osakkeenomistajille (tai plutokraateille), koska näillä on enemmän taloudellisia resursseja. Uusliberalismin idiologisia isiä ovat Friedrich von Hayek, Ludwig von Mises, Milton Friedman ja Robert Nozick.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Liberalismi
Liberalismi viittaa yleisessä merkityksessään vapaamielisyyteen, esimerkiksi vapauteen ajatella samalla tavalla kuin muut, vapauteen katsella Idolsia 60" flat screen näytöltä ja vapauteen ostaa Nokian matkapuhelimia. Liberalismi poikkeaa aatteellisesti uusliberalismista siinä, että liberalismiin sisältyy eettisiä kannanottoja, kun uusliberalistien mukaan etiikka on kierojen sosialistien salajuoni.
Olennaisin uusliberalistisen "vapauden" merkitys on siis vapautta moraalisista normeista. Uusliberalismi vastustaa moraalisisääntöjä, jotta ihmiset saisivat tehdä törkeyksiä ilman poliisien väliintuloa, sillä tästä on yksilölle hyötyä jos siitä ei jää kiinni. Uusliberalistinen teoria ei selitä tällaisen moraalinihilismin seurauksia, kun sitä sovelletaan ihmisyhteiskuntaan. Uusliberalismi sivuuttaa ongelman kieltämällä koko yhteiskunnan olemassaolon (esim. Thatcher).
[muokkaa] Mahdollisuuksien tasa-arvo?
Liberalismi esim. yhteiskuntafilosofi John Rawlsin kannattamassa muodossa kannattaa mahdollisuuksien tasa-arvoa, jonka mukaan valtion tulee pyrkiä antamaan kaikille samat mahdollisuudet menestyä. Uusliberalismin mukaan kaikille ei tule antaa samoja mahdollisuuksia menestykseen, sillä tämä olisi epäoikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka perivät vanhemmiltaan varallisuutensa, koulutusmahdollisuutensa sekä muun sosiaalisen pääoman.
Uusliberalismin mukaan tasa-arvo ei ole "luonnollinen" asia, koska sitä ei esiinny luonnossa: esimerkiksi Etelä-Suomen karhuilla on suurempi riski jäädä karhunrautoihin kun Pohjois-Lapin erämaiden karhuilla. Uusliberalismin mukaan ihmisen tulisikin aina kun mahdollista jäljitellä toiminnassaan eläimiä, koska eläinten toiminta on aina eettisesti esimerkillistä, järkevää ja reilua. Uusliberaalit kannattavat eläimellisyyden arvostuksesn renessanssia, sillä eläimellisyys (vrt. Sauli Niinistö) sopii hyvin heidän poliittisiin intresseihin.
[muokkaa] Homo oeconomicus ihmisutopia
Uusliberalismin mukaan ihminen on taloudellisesti rationaalinen toimija, joka tekee valintansa aina taloudellista hyötyä tavoitellen. Uusliberaalin teorian suurin ongelma on siinä, että tosiasiat eivät tue tätä teoriaa. Muuta vikaa teoriassa ei olekaan. Keskiverto porvari kuvittelee olevansa hyvin rationaalinen toimissaan. Esim. 80 % autoilijoista on omasta mielestään keskivertoa parempia kuljettajia. Ihmisen rationaalisuus on uusliberaalien porvarien märkä uni, ei todellisuutta.
Homo oeconomicus ihmisutopia on lähtöisin eräästä pseudotieteestä; taloustieteestä, tarkemmin ilmaistuna klassisesta talousteoriasta. Taloustiede voitaisiin tieteellistää luopumalla idealistisesta ja utopistisesta homo oeconomicus ihmiskuvasta myöntämällä ihmisen perustava typeryys (ks. porvari) ja emotionaalisuus.
[muokkaa] Taloudellinen determinismi
Uusliberalismi kannattaa taloudellista fatalismia ja determinismiä, joiden mukaan talous toimii välttämättä omalla tavallaan, eikä ihmisen teoilla ole merkitystä sen toiminnalle. Tätä käsitystä kannattavat innokkaasti mm. Raimo Sailas ja Suomen kulloinenkin hallitus. Uusliberalimiin kuuluvan kohtalouskon mukaan Jumala loi ensin markkinatalouden ja sitten ihmisen, sammakot, kuusipuut (vrt. wunderbaum) ja tulivuoret. Ihmisen ei tule kritisoida taloutta, sillä muuten hän joutuu helvettiin (vrt. Kokoomus).
[muokkaa] Suunnittelutalouden kritiikki
Koska Jumala (eli osakkeenomistajat) loi talouden, ei taloutta tule uusliberalismin mukaan poliittisin ja tieteellisin toimin suunnitella. Porvarien ajatuskapasiteetti ei suunnitteluun riittäisikään, joten tämä kanta on heidän osaltaan poliittista realismia. Koska porvarien ajattelukapasiteetti joutuisi yhteiskunnallisessa suunnittelussa koetukselle, on helpompaa antaa talouden toimia painollaan laisser faire ilman interventioita. Siellä missä ei ole rahallisia voittoja tiedossa, uusliberalisti menee aina sieltä mistä aita on matalin. Onkin loogista, että mitä suurempi ja tärkeämpi asia, esimerkiksi yhteiskunta, sitä vähemmän sitä pitää suunnitella.
[muokkaa] Teknologinen optimismi
Yksilön vapaus, Friedrich Hayekin mielestä poliittisista motiiveista voimakkain tarkoittaa uusliberalistille vapautta tehdä törkeyksiä vailla moraalisia pidäkkeitä. Hyvä ihminen voi esimerkiksi halutessaan saastuttaa ympäristöä. Tähän hänellä on paitsi vapaus, myös vastuu itseään toteuttavana ja omavastuisena yksilönä. Suvaitsevaisuus tarkoittaa uusliberalismissa sitä, että tulee suvaita kaikkea eettisesti ala-arvoista toimintaa, kuten Kokoomusta, Idolsia, fasismia, Helsingin Sanomia, Mattiesko Hytöstä, natsismia ja jopa Björn Wahlroosia.
Uusliberalismin mukaan on sosialistien salajuoni puhua ilmastonmuutoksesta, ympäristöongelmista tai uusiutumattomien luonnonvarojen loppumisesta. Nämä ongelmat eivät ole todellisia, sillä niistä tulee huonoja fiiliksiä. Huonojen vibojen ja talouskasvun hidastumisriskin johdosta uusliberalistit leimaavat ongelmiin viittavat empiiriset tosiasiat pelkiksi teorioiksi. Huonoja fiiliksiä vältetään uusliberalistien mukaan parhaiten teknologisen optimismin kautta. Tämän ajatuksen ydin on siinä, että teknologinen kehitys aivan kuin itsekseen korjaa kaikki ihmiskunnan ongelmat. Kun kaikki vastuu yhteiskunnallisesta kehityksestä annetaan markkinoille, kaikki ongelmat poistuvat itsekseen ja kaikilla kivaa. Kun kansalle vain annetaan leipää ja sirkushuveja (vrt. Ben Zyskowicz), ikäviä asioita ei tarvitse ajatella.
[muokkaa] Tunnustuksellisen uusliberalismin problematiikka
Ei ole vaikea löytää henkilöitä, jotka ilmoittavat avoimesti kannattavansa erilaisia oppisuuntia, kuten konservatismia, ametisteja, natsismia, liberalismia, sosialismia ja kommunismia. Sen sijaan on lähes mahdotonta löytää ketään, joka tunnustautuisi julkisesti uusliberaaliksi. Tämä saattaa johtua siitä, että yhteiskunnallisesti valveutuneet kirjailijat ja kolumnistit ovat viime vuodet saarnanneet toistuvasti uusliberalismin olevan Saatanan juoni - niin kuin se onkin - jonka päämääränä on tuhota kaikki. Näin onkin ymmärrettävää, että kaappiuusliberaalit pelkäävät leimautumista. Uusliberalistisessa ideologiassa ei ole kuitenkaan väliä sillä, mitä muut ajattelevat tai mitä jokin todellisuudessa on, vaan sillä, paljonko siitä nettoaa tai miltä se näyttää. Todennäköisempää on, että julkiuusliberaalien vähäisyys johtuu siitä, että politiikka sujuu huomattavasti sujuvammin, kun yksinkertaisesti lakaistaan kaikki tunnustuksellinen ideologia maton alle ja leikitään ettei sitä ole olemassa. Uusliberalismi ei ole vain ideologia, vaan se on totuus™, jota ei tarvitse vaarantaa turhassa (ja taloudellisesti tuottamattomassa) julkisessa debatissa. Rationaalinen keskustelun on muutenkin uusliberaalien mielestä sosialismia - keskusteluunhan tarvitaan ihmisiä ja sosiaalista kanssakäymistä, siis sosialismia.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Tämä äitihahmo oli paitsi uusliberalisti, myös konservatiivi ja, ihmeellistä kyllä, nämä kaksi ismiä esiintyvät usein yhdessä.
