Lemmikkikivi

Lemmikkikivi eli kesykivi tai kotikivi on kivieläimiin kuuluva kesy elämänmuoto, jota pidetään lemmikkinä. Lemmikkikivet ovat melko suosittuja kotieläimiä.

Historia

Kivikautisen lemmikkikiven jäänteet. Hyvin säilynyt muumio näyttää hyvin, miten lemmikkikiven evoluutio on tässä kohden vielä varhaisessa vaiheessa. Lähisukulaisuus villeihin basaltteihin on selvästi havaittavissa.

Kivi on hyvin vanha lemmikkieläin. Esimerkiksi kivikautisista asumuksista on löytynyt lemmikkikivien muumioituja jäänteitä asetettuna ympyränmuotoon, mikä kertoo siitä, että kiville on pidetty erillinen hautausrituaali. Tämä kertoo siitä, että lemmikkikiville on annettu tärkeä rooli.

Lemmikkikiville on ilmeisesti annettu jo varhain tärkeä rooli tuonelan vartijoina. Näin ollen hautajaisissa onkin ollut tavallista, että haudan päälle on laitettu kuollut suuri lemmikkikivi. Tämän tehtävänä on toimia välittäjänä elämän ja kuoleman välissä. Tätä tarkoitusta varten kristitytkin ovat jalostaneet erityisiä hautakiviä, vaikka teologinen tarina kiven taustalla onkin painunut historiankirjoittajien muistiin. Tavalle on tosin ehdotettu toisenlaistakin syytä. Lemmikkikivien tiedetään olevan laumaeläimiä ja ne siksi helposti kiintyvät omistajiinsa. Siksi lemmikkikivi on voinut asettua kuolleen haudalle ja nääntynyt siihen suruissaan nälkään. Tämänlaiset tapaukset ovat voinee toimia alkukimmokkeena toiminnalle.

Varhaisimmissa kulttuureissa lemmikkikiviä tiedetään käytetyn tulen paimentajina. Ympyrämuoto on tässäkin perinteessä tärkeä. Tulen piirittävä lemmikkikivistö estää tulipaloja. Näin ollen nykyiset lähinnä viihdykkeeksi ja toveriksi ostetut lemmikkikivet ovat olleet historian varrella arvokkaita paimenkiviä. Onpa kiviä koulutettu erityisiksi linkokiviksi. Niillä on ollut tärkeä tehtävä sodankäynnissä. Esimerkiksi niiden avulla on välitetty viestejä. Toki lemmikkikivi on etenkin raivostuessaan vaarallinen ja pelottava vastus kenelle tahansa sotilaalle.

Paimenkiviä on arvostettu, ja tämä on säilynyt kuriositeetinomaisesti nykyisiin lemmikkikivimarkkinoihin, joissa kivien puhdasrotuisuutta pidetään tärkeänä. Parhaiden paimenkivien jälkeläisillä on rakentuneet hienot ja vuosisataiset sukutaulut, jotka tuovat kunniaa myös lemmikkikiven omistajalle. Samalla tämä näkyy lemmikkikiven hinnassa. Lemmikkikiville on jalostettu myös hyvin erinäköisiä rotuja. Ne sopivat tiettyihin tehtäviin. Esimerkiksi seurakivien luonne ja ulkonäkö ovat tavallista lemmikkikiveä suloisempia.

Mitä lemmikkikiven hankkijan tulisi tietää

Vaikka lemmikkikivet ovat yleensä terveitä, on hyvä huomata että useilla pitkälle jalostetuilla roduilla voi olla tyypillisiä rotukohtaisia perinnöllisiä sairauksia, joihin olisi syytä varautua. Esimerkiksi suositulla, kuvassa olevalla, "LEGO" -rotuisella seurakivellä on taipumusta lonkkavikoihin. Rodulla on myös jonkin verran luonnevikoja ja ne voivat esimerkiksi räksyttää aika lailla. Tällä lajilla on tapana myös pyöriä jaloissa, etenkin jos perheen lapsi on onnistunut riehaannuttamaan sen. Tällöin yöllinen WC -seen meno voi tuottaa ikävän yllätyksen.

Siinä, missä useat muut lemmikit ovat leikkiessään meluisia ja paikkoja särkeviä tai voivat esimerkiksi virtsata lattialle, lemmikkikivet ovat tavallisesti sisäsiistejä ja rauhallisia. Ja jos tilanne ei ole näin, lemmikkikiven luonnekasvatus on varsin helppoa.

Lemmikkikivellä on yleensä on hieno ja rauhallinen luonne, mikä tekee niistä helppohoitoisia ja miellyttäviä lemmikeitä. Lajin esimuoto, villi basaltti, on ollut äärimmäisen hiljainen ja kärsivällinen koska tämänlaista rauhallisuutta tarvitaan väijynnässä. Tämä ominaisuus on eläimen domestikaation eli kotieläimestymisen seurauksena vahvistunut, ja nykyisin lemmikkikivet ovatkin hyvin hienoeleisiä. Tämä tarkoittaa sitä että virikkeettömässä ympäristössä lemmikkikiven mielenterveys voi kärsiä ja se saa erilaisia luonnehäiriöitä, joista tyypillisin on flegmaattisuus. Tällöin lemmikkikivi menettää eloisuuttaan ja muuttuu liikkumattomaksi möhkäleeksi joka lähinnä hoitaa perustarpeensa. Tämä muistuttaa leikkimisen tarpeesta. Lemmikkikivelle on annettava myös aikaa.

Lemmikkikivi on myös siisti eläin. Se oppii helposti tekemään tarpeensa hiekkalaatikolle ja pitää itsensä puhtaana. Niiden ei ole myöskään koskaan nähty ulostavan ja syövän samassa paikassa, mikä tekee niiden ruokailustakin tavattoman hygienistä.

Kivet elävät tavallisesti 14–20-vuotiaiksi, mutta hyvin hoidettuna ja asianmukaisesti ruokittuna yli 20 000 vuoden ikä ei ole poikkeuksellinen. Pitkä ikä tarkoittaa tietenkin sitoutumista. On hyvä muistaa että kivi ei ole lelu.

Lemmikkikiville voi joskus harvoin allergisoitua, mikä johtuu kiven syljestä, hilseestä, virtsasta ja ulosteesta. Lisäksi kivenhiekkaan lisätyt hajusteet saattavat aiheuttaa allergiaoireita. Kiviallergisten määrä on kuitenkin hyvin pieni.