Leivän käsite

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Filosofo.jpg
Perimmäisten kysymysten
äärellä
Ja anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme

~Isä Meidän

Joskus pierukin on kuin kaasumaista leipää

~Tuntematon Ajattelija

Leipä on hyvää, elämä ei

~Tuntematon ajattelija II

Leivän käsite on jokaiseen leipään välittömästi liittyvä leivästä keskusteltaessa välttämätön ominaisuus. Leivän käsitteen tärkeimpiä ominaisuuksia ovat syötävyys, matkustettavuus ja reiällisyys. Ontologisesti leivän käsitteen katsotaan yleensä kuuluvan konkreettisten partikulaarien kategoriaan. Leivän käsite on koulun ruokalassa yleinen keskustelunaihe etenkin intellektuellien keskuudessa.

Leivän käsite filosofian historiassa[muokkaa]

Jo Platonin tiedetään pohtineen leivän käsitettä dialogeissaan. Leivän käsitteestä puhuttaessa otetaankin usein esille Platonin Leipävertaus, jossa joukko ihmisiä istuu luolassa katsellen leipien varjoja. Nämä leipien varjot eivät ole yhtä kivoja kuin aidot, todelliset leivät, joiden varjot näkyvät seinällä. Platonin Leipävertauksessa varjoja katselevat ihmiset ovat kahlittuja: he eivät pääse maistelemaan leipiä eivätkä näkemään niitä, vaan he voivat vain katsella niiden varjoja. Platon kuitenkin ajatteli, että jos henkilö tarpeeksi syvällisesti harrastaa pohdiskelua, voi hän saavuttaa itselleen todellisen leivän ajatuksen eikä vain sen varjoa. Mutta tämäkään ei ole kovinkaan hauskaa - varsinkaan jos ihminen on kovin nälkäinen. Platon ehkä ajatteli, että kuoleman jälkeen ihminen ikään kuin vapautuu kahleistaan ja silloin hän vihdoinkin pääsee mussuttelemaan aitoa leipää.

Gnostilaiset ajattelivat leivän käsitteen olevan hyvä, vaikka leipä materiaalisena entiteettinä onkin pahaa, etenkin voitelemattomana. Keskiajalla leivän käsitettä ei yleisesti pidetty mielekkäänä tutkimuskohteena, koska ihminen ei elä pelkästä leivän käsitteestä. Monia keskiajalla eläneitä leivän käsitteen tutkijoita tuomittiinkin kerettiläisyydestä leipäuuneihin paistumaan.

Uuden ajan filosofiassa leivän käsite nousi jälleen suosituksi puheenaiheeksi. Eniten leivän käsitteen merkitystä korosti Spinoza, joka uskoi, että maailmassa on olemassa ainoastaan yksi substanssi, leivän käsite. Omaksi varsinaiseksi filosofian alakseen leivän käsitteen nostivat kuitenkin vasta 2000-luvulla Elisenvaaran koulukunnan metafyysikot, jotka esittivät Ruokapöytäkeskusteluissaan leivän käsitteen määritelmän, joka syrjäytti aikaisemmat selkeydellään ja uskottavuudellaan.

Määritelmä ja nimityksiä[muokkaa]

Leivän käsite on nykyään tapana määritellä seuraavasti:

  • Sen voi syödä.
  • Siinä voi matkustaa.
  • Siinä on reikä.

Tätä määritelmää on kritisoitu siitä, että samat ehdot näyttäisivät sopivan myös donitsin käsitteeseen. Ehkä leivän käsitteen määritelmää voisikin täydentää voideltavuudella ja voipuoli alaspäin -putoavaisuudella.

Leivän käsitteeseen liittyviä ongelmia[muokkaa]

Ruokapöytäkeskusteluissa käytiin pitkään väittelyä siitä, mitä leivän käsitteelle tapahtuu, kun leipä syödään. Tästä on olemassa ainakin kaksi erilaista näkemystä:

  1. Leivän käsite katoaa.
  2. Leivän käsite tulee ulos hampaiden välistä ja jää leijailemaan ilmaan, kunnes ilmaantuu uusi leipä, johon se voi liittyä.

Ensimmäiseen näkemykseen liittyy varsin ilmeinen ongelma: Jos kaikki leivät syötäisiin, myös kaikki leivän käsitteet katoaisivat. Jos tämän jälkeen alkaisi syntyä uusia leipiä, niille ei olisi enää olemassa käsitteitä. Leivän käsitteen katoavuus onkin kaikkien vakavasti otettavien asiantuntijoiden mielestä mahdotonta.

Toisen käsityksen kannattajat tukevat usein myös ajatusta siitä, että irrallaan olevat leivän käsitteet voivat liittyä toisiinsa ja jakaantua tarpeen mukaan. Näin jokaisella leivällä on aina käsite eikä irrallisia leivän käsitteitä ole kuin muutama kerrallaan.

Ehkä vakavin leivän käsitteen ongelma johtuu määritelmään kuuluvasta reiällisyydestä. Jos nimittäin leipää puraistaan siten, että keskellä olevan reiän ympärillä oleva leipäaines katoaa, näyttää siltä, että reikää ei enää ole olemassa. Tästä seuraisi, että kyseisen leivän käsite ei enää reiättömänä olisi leivän käsite. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että leipä pysyy leipänä, vaikka siitä puraistaisiinkin palasia.

Ongelmaa on yritetty ratkaista selittämällä, että puraisun jälkeenkin reikä on edelleen olemassa, se ei vain enää ole yhtä selkeästi nähtävissä. Reiän olemassaolo ei siis edellyttäisi ympäröivän leivän olemassaoloa. Jos näin on, on erikokoisia reikiä olemassa ääretön määrä, osa niistä täysin irrallaan ja osa leivän käsitteiden osina.